Pysytäänpä nyt otsikkoasiassa. Millä perusteella lapsi pelastuu?
Minä olen ymmärtänyt, että jokainen ihminen pelastuu Jeesuksen Kristuksen lunastustyön perustuksella eikä muuta pelastuksen perustusta Raamattu ilmoita. Pelastus on yksin armosta, ei pienimmässäkään määrin mistään ihmisen suorittamasta teosta, ei kasteenkaan suorittamisen teosta. Mieluusti me siihen tahtoisimme oman eskon-puumerkkimme painaa, mutta älkäämme tehkö sitä. Jossain aikaisemmin kirjoitin, että kaste ja leivän murtaminen ovat suuria ja siunattuja asioita, mutta tähän vedän mukaan myös sen tosiasian, että nämä siunaukset voivat johtaa meitä pois Jeesuksen Kristuksen sisäisestä (omakohtaisesta) tuntemisesta. Paavali kirjoitti galattalaisille: "Lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?" Näyttää kirkon piirissä saaneen tilaa opetus, jonka synnyttää kysymyksen: "Kasteestako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?"
Jumala on ilmoittanut ihmiskunnalle itsensä Jeesuksessa Kristuksessa. Armo ja totuus tulivat Jeesuksen Kristuksen kautta. Uskomalla Häneen saadaan synnit anteeksi ja perintö taivaassa. Hänen ulkopuolellaan ei ole mitään armoa ja laupeutta vaan vain Jumalan vanhurskasta vihaa (οργη-orge), jonka olemme ansainneet, emme vain tekojemme tähden vaan myös syntyperämme tähden. Pelastus on siis uskosta, ei teoista, ja minä ylistän Jumalaa, että minun vanhurskauteni on taivaassa Hänen oikealla puolellansa. Se on ainoa perusta, jolla olen uskaltanut lähestyä pyhää Jumalaa ja sillä perustuksella lähestyn Häntä myös tuomiolla -Jeesuksen Kristuksen hankkimalla armon oikeudella.
PS. Tuli mieleeni kysyä itseltäni ja muilta kirjoittajilta: muistammehan viettää Herran kasvojen edessä enemmän aikaa kuin netissä.