Tuo pään usko on kummallinen termi. Tarkoittaako se tiedontason ja ymmärryksen uskoa vai mitä? Ne molemmat nimittäin kuuluvat terveeseen uskoon. Usko koostuu ymmärtämisestä/tietämisestä ja uskomisesta. Herra puhuu ymmärryksemme kautta. Siksi ilmoitus on luettavassa ja kuultavassa muodossa.
Raamattua lainaten: "...me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."
"Nyt me tiedämme, että sinä tiedät kaikki, etkä tarvitse, että kukaan sinulta kysyy; sentähden me uskomme sinun Jumalan tyköä lähteneen."
On vielä niinkin, että uskon kautta saamme lisää ymmärrystä. Tieto, ymmärrys ja usko eivät siis taistele keskenään terveessä uskossa. Ymmärrys ja tieto eivät ole niitä murskattavaksi joutavia järjen päätelmiä joista Raamattu puhuu. Niiden kerrotaan olevan Jumalan tuntemista vastaan nostettua järkeilyä. Jumalan totuuksien ymmärtäminen, sanan tutkistelu uudesti syntyneen ymmärryksellä ja sen sanominen ääneen, että uskon kautta tiedän Jeesuksen kuolleen syntieni tähden ristillä, eivät nouse vastustamaan Jumalan tuntemista.
Se että tietoa ja ymmärrystä halveksitaan johonkin ns. sydämen uskoon vedoten, johtaa ihmisiä ties millaisiin kummallisuuksiin. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. "Aivot narikkaan"-kristillisyys tahtoo livetä kristinuskon ytimestä jo alkumetreillä ja mahdollisesti alkaa petollisen sydämen äänen kuuntelu.
Sananl. 15:7 "Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa."
Sananl. 4:7 "Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä."
