Kirjoittaja Aihe: Toisen ihmisen uskonelämän arviointi  (Luettu 3060 kertaa)

Poissa NanoK

  • Viestejä: 318
Toisen ihmisen uskonelämän arviointi
« : 03.12.17 - klo:13:36 »
Johanna Tukiainen taitaa olla yksi Suomen pilkatuimpia julkisuuden henkilöitä, vähän kuten Matti Nykästä, Tukiaista ei oteta oikein tosissaan. Hänen uskoontulonsakin taisi aiheuttaa monissa epäuskoisia tuhahduksia. Minäkään en kovin korkeassa arvossa pitänyt sitä uutista, olihan hän ennenkin puhunut uskostaan ja siitä miten hän kuuluu johonkin karismaattiseen yhteisöön. Sen jälkeen meno meni aika villiksi "siviilipuolella" julkisuuden suhteen.

Eilen sitten silmiin osui pari YouTube -pätkää, joista varsinkin toinen herätti huomiota; Tukiainen kertoi kokeneensa jonkinlaisen näyn helvetistä, ja kertoi siitä selvästi järkyttyneen oloisena. Kertomus oli kieltämättä pelottava ja ahdistava. Uskon että kokemus oli hänelle todellinen ja herättävä. Hän kertoi miten pystyi vain huutamaan Jeesuksen nimeä avuksi, ja kädet vapisten näytti miten yritti Raamatusta etsien löytää lohdutusta.

Tämä oli tapahtunut syksyllä 2015, ja voimakkaasta kokemuksesta huolimatta ei alussa pystynyt vielä kokonaan irrottautumaan vanhoista tavoistaan. Videollakin näkyy vielä vahvasti meikattu nainen, tosin vilpittömän oloinen sellainen. Kaikista asioista en ole läheskään samaa mieltä, ja voi olla että usko saa hänessä näkyvyyttä vähitellen kun hän saa kasvaa ja juurtua uskossaan. Miksei Jumala voisi kutsua ja armahtaa myös häntä ja hänenlaisiaan? uskon että armo riittää myös hänelle.

Kaikki eivät tuntuneet sitä uskovan; linkeissä oli video joka oli omistettu vakuuttamaan ettei Johanna Tukiainen voi olla uskossa. Vedoten mm. siihen Raamatun kohtaan ettei kerran luopunut voi palata uudelleen. Tätä kohtaa lukiessa monet ikään kuin unohtavat täysin kaikki muut kohdat ja vakuutukset Jumalan armosta. Jeesus sanoi että kukaan ei voi tulla hänen luokseen ellei Jumala itse vedä hänen puoleensa. Ja kyllähän tuollainen kokemus vetää.

Omassa suvussanikin on henkilö joka katkaisi välinsä sisareensa, koska tämä on "kahden tien kulkija". Todella surullista. Nyt asiaa ei voi täällä maan päällä korjata, kun tuomittu on siirtynyt ajasta iäisiin. "et tule koskaan pääsemään perille". Kuitenkin hän turvasi Herraan ja rukoili. Hengellinen ylenkatse ja kova sydän, sekö on pyhityksen tulos?



Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Toisen ihmisen uskonelämän arviointi
« Vastaus #1 : 03.12.17 - klo:21:31 »
Johanna Tukiainen taitaa olla yksi Suomen pilkatuimpia julkisuuden henkilöitä, vähän kuten Matti Nykästä, Tukiaista ei oteta oikein tosissaan. Hänen uskoontulonsakin taisi aiheuttaa monissa epäuskoisia tuhahduksia. Minäkään en kovin korkeassa arvossa pitänyt sitä uutista, olihan hän ennenkin puhunut uskostaan ja siitä miten hän kuuluu johonkin karismaattiseen yhteisöön. Sen jälkeen meno meni aika villiksi "siviilipuolella" julkisuuden suhteen.

Eilen sitten silmiin osui pari YouTube -pätkää, joista varsinkin toinen herätti huomiota; Tukiainen kertoi kokeneensa jonkinlaisen näyn helvetistä, ja kertoi siitä selvästi järkyttyneen oloisena. Kertomus oli kieltämättä pelottava ja ahdistava. Uskon että kokemus oli hänelle todellinen ja herättävä. Hän kertoi miten pystyi vain huutamaan Jeesuksen nimeä avuksi, ja kädet vapisten näytti miten yritti Raamatusta etsien löytää lohdutusta.

Tämä oli tapahtunut syksyllä 2015, ja voimakkaasta kokemuksesta huolimatta ei alussa pystynyt vielä kokonaan irrottautumaan vanhoista tavoistaan. Videollakin näkyy vielä vahvasti meikattu nainen, tosin vilpittömän oloinen sellainen. Kaikista asioista en ole läheskään samaa mieltä, ja voi olla että usko saa hänessä näkyvyyttä vähitellen kun hän saa kasvaa ja juurtua uskossaan. Miksei Jumala voisi kutsua ja armahtaa myös häntä ja hänenlaisiaan? uskon että armo riittää myös hänelle.

Kaikki eivät tuntuneet sitä uskovan; linkeissä oli video joka oli omistettu vakuuttamaan ettei Johanna Tukiainen voi olla uskossa. Vedoten mm. siihen Raamatun kohtaan ettei kerran luopunut voi palata uudelleen. Tätä kohtaa lukiessa monet ikään kuin unohtavat täysin kaikki muut kohdat ja vakuutukset Jumalan armosta. Jeesus sanoi että kukaan ei voi tulla hänen luokseen ellei Jumala itse vedä hänen puoleensa. Ja kyllähän tuollainen kokemus vetää.

Omassa suvussanikin on henkilö joka katkaisi välinsä sisareensa, koska tämä on "kahden tien kulkija". Todella surullista. Nyt asiaa ei voi täällä maan päällä korjata, kun tuomittu on siirtynyt ajasta iäisiin. "et tule koskaan pääsemään perille". Kuitenkin hän turvasi Herraan ja rukoili. Hengellinen ylenkatse ja kova sydän, sekö on pyhityksen tulos?
Jeesuksella oli kyllä sanottavaa tuosta mainitsemastasi hengellisestä ylenkatseesta.

Joh. 8:
Kirjanoppineiden ja fariseusten näkemys: "Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"
Jeesuksen vastaus: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä".

Luuk. 18:
9. Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10. "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13. Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
14. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."

Mietiskelijä

  • Vieras
Vs: Toisen ihmisen uskonelämän arviointi
« Vastaus #2 : 04.12.17 - klo:06:57 »
Johanna Tukiainen taitaa olla yksi Suomen pilkatuimpia julkisuuden henkilöitä, vähän kuten Matti Nykästä, Tukiaista ei oteta oikein tosissaan. Hänen uskoontulonsakin taisi aiheuttaa monissa epäuskoisia tuhahduksia. Minäkään en kovin korkeassa arvossa pitänyt sitä uutista, olihan hän ennenkin puhunut uskostaan ja siitä miten hän kuuluu johonkin karismaattiseen yhteisöön. Sen jälkeen meno meni aika villiksi "siviilipuolella" julkisuuden suhteen.

Eilen sitten silmiin osui pari YouTube -pätkää, joista varsinkin toinen herätti huomiota; Tukiainen kertoi kokeneensa jonkinlaisen näyn helvetistä, ja kertoi siitä selvästi järkyttyneen oloisena. Kertomus oli kieltämättä pelottava ja ahdistava. Uskon että kokemus oli hänelle todellinen ja herättävä. Hän kertoi miten pystyi vain huutamaan Jeesuksen nimeä avuksi, ja kädet vapisten näytti miten yritti Raamatusta etsien löytää lohdutusta.

Tämä oli tapahtunut syksyllä 2015, ja voimakkaasta kokemuksesta huolimatta ei alussa pystynyt vielä kokonaan irrottautumaan vanhoista tavoistaan. Videollakin näkyy vielä vahvasti meikattu nainen, tosin vilpittömän oloinen sellainen. Kaikista asioista en ole läheskään samaa mieltä, ja voi olla että usko saa hänessä näkyvyyttä vähitellen kun hän saa kasvaa ja juurtua uskossaan. Miksei Jumala voisi kutsua ja armahtaa myös häntä ja hänenlaisiaan? uskon että armo riittää myös hänelle.

Kaikki eivät tuntuneet sitä uskovan; linkeissä oli video joka oli omistettu vakuuttamaan ettei Johanna Tukiainen voi olla uskossa. Vedoten mm. siihen Raamatun kohtaan ettei kerran luopunut voi palata uudelleen. Tätä kohtaa lukiessa monet ikään kuin unohtavat täysin kaikki muut kohdat ja vakuutukset Jumalan armosta. Jeesus sanoi että kukaan ei voi tulla hänen luokseen ellei Jumala itse vedä hänen puoleensa. Ja kyllähän tuollainen kokemus vetää.

Omassa suvussanikin on henkilö joka katkaisi välinsä sisareensa, koska tämä on "kahden tien kulkija". Todella surullista. Nyt asiaa ei voi täällä maan päällä korjata, kun tuomittu on siirtynyt ajasta iäisiin. "et tule koskaan pääsemään perille". Kuitenkin hän turvasi Herraan ja rukoili. Hengellinen ylenkatse ja kova sydän, sekö on pyhityksen tulos?

Voitko NanoK laittaa linkit näkemiisi YouTube-pätkiin? Katsoin "mahdollisia linkkejä" etsiessäni Ylen Perjantai-dekkarin, 9 min Johannasta ja se herätti sääliä ja halua rukoilla hänen puolestaan. https://areena.yle.fi/1-3996946


Poissa NanoK

  • Viestejä: 318
Vs: Toisen ihmisen uskonelämän arviointi
« Vastaus #3 : 04.12.17 - klo:09:34 »
Videon kertomus ja nuo muut videot ko. henkilöstä ovat kieltämättä hämmentäviä ja ainakin minussa herättivät ristiriitaisia ajatuksia. Tuossa ylen dokumentissa liikutaan välillä baarissa ja välillä toivotetaan siunausta ihmisille kadulla. Baarikohtauksessa kaksi maailmaa tuodaan kummallisella tavalla esille kun kesken tanssiesityksen (joka itsessään ei ole kaikkein provosoivin mutta ei mieltäylentäväkään) Johanna kovaan ääneen puhuu Jumalasta. Ihmiset katsovat toisiaan eivätkä tiedä mitä ajatella.

Mitä tulee helvetti -kokemukseen, kävi mielessä ja J.T. itsekin epäili että kyse voisi olla huumeen vaikutuksesta. Hän kävi jopa otattamassa verikokeet varmistuakseen asiasta. Tarinassa on outoja, mielikuvituksellisia piirteitä. Mutta joka tapauksessa, tämä selvästi vaikutti häneen vahvasti ja vastaheränneen palolla hän mm. alkoi puhdistaa kotiaan kaikesta minkä koki vääräksi ja pahaksi. Toivon että hän saa yhä kasvaa uskossaan ja eheytyä, päästä eroon mahdollisesta epäraittiista joka vielä vaikuttaa hänen elämässään.  https://www.youtube.com/watch?v=Nx3DgwAAsSc

Tässä vastalause eräältä (youtuben) käyttäjältä joka koki saaneensa Jumalalta sanoman varoittaakseen ihmisiä uskomasta siihen että J.T. olisi kristitty: https://www.youtube.com/watch?v=IKLMyl00nZI
En katsonut/kuunnellut perusteita loppuun. Ok, olen samaa mieltä siitä että ei ole vielä sama asia olla uudestisyntynyt kuin että Jumala vetää puoleensa. Mutta miten sitten Jumala voi vetää puoleensa jos on jo tuominnut luopuneen ihmisen ikuiseen eroon itsestään?

Onko tämä koko aihe liian viihteellistä ja höpönpömppää tälle palstalle? Jos, niin olen pahoillani, aloituksen saa ilman muuta siinä tapauksessa poistaa. Aika näyttää miten tälle ihmiselle tulee käymään. Olen kuitenkin iloinen siitä vilpittömästä halusta elää uskossa,  vaikka samalla vanha elämä näyttää vielä varjostavan kulkua.

Poissa NanoK

  • Viestejä: 318
Vs: Toisen ihmisen uskonelämän arviointi
« Vastaus #4 : 04.12.17 - klo:09:43 »
Jeesuksella oli kyllä sanottavaa tuosta mainitsemastasi hengellisestä ylenkatseesta.

Joh. 8:
Kirjanoppineiden ja fariseusten näkemys: "Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"
Jeesuksen vastaus: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä".

Luuk. 18:
9. Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10. "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13. Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
14. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."

Uskon että tuo ylenkatse on vaarana silloin kun ei tarpeeksi tunne omaa turmeltunutta sisintään Jumalan edessä. Koska ei tunne omaa syntisyyttään, ei tule oppimaan Jumalan armoakaan eikä pysty armahtamaan muita. Se on niin inhimillistä ja salakavalaa... ihmisluonnolle ei ole ominaista etsiä niitä alempia paikkoja.

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Toisen ihmisen uskonelämän arviointi
« Vastaus #5 : 04.12.17 - klo:12:44 »
Minulla tulee mieleen monia eri aspekteja tästä aiheesta.

Tietysti on kirjoitettu, että puu tunnetaan hedelmistään. Jeesus siis sanoi suoraan, että jollain tavalla voidaan nähdä missä kenenkin juuret ovat, hänen tekoja katselemalla. Mutta Jeesus ei kovin tarkasti selittänyt sitä, miksi hän näin sanoi ja mitä merkitystä sillä meille on. Jotkut tuntuvat tulkinneen sen niin, että meidän tehtävämme tai oikeutemme olisi jatkuvasti arvioida tai arvostella toisia ihmisiä ja heidän elämäänsä. En itse usko että Jeesuksella oli ihan sellaista mielessä.

Kun pitää mielessä Raamatun kokonaissanoman, on mielestäni meille annettu tehtävä auttaa jokaista lähimmäistä kohti Jumalaa. Minusta vaikuttaa siltä, että usein toisia arvioidessa ei motiivina ole auttaminen, vaan itsensä koroittaminen toista halventamalla tai jokin muunlainen pahantahtoisuus toista kohtaan. Se on helppoa naamioida hengelliseksi siteeramalla irrallisia Raamatun jakeita, mutta uskon että jos Jumala ottaisi kiinni jokaisen joka on kovin keskittynyt toisten arvioimiseen, loppuisi suuri osa puheesta siihen paikkaan.

Toinen mieleen tullut asia on, että jotkut saattavat olla vilpittömän huolestuneita siitä, että joku toinen ikäänkuin tahraa Kristuksen nimeä tai levittää turmiollisia valheita joiden he pelkäävät saastuttavan muita. Tämä on ihan aiheellinen huoli, mutta siihen saatetaan helposti reagoida lihan käsivarrella taistellen (myöskin helposti hengelliseksi naamioituna).

Ensiksi on muistettava, että Jumala itse pitää kyllä huolen kunniastaan. On ihan nurinkurista ajatella, että meidän tehtävämme olisi toimia Hänen puolustajana, kun kirjoitettu on että Hän on meidän puolustajamme. Lihallinen Jumalan puolusteleminen on kuin pikkulasten uhoamista hiekkalaatikolla: "Mun iskä on sun iskää vahvempi!" Todellisuudessa noilla uhoamisilla ei ole mitään merkitystä tai vaikutusta isien väleihin tai voimasuhteisiin.

Toki on olemassa aitoa profetaalisuutta ja hengellistä kurinpitoa, mutta koen että näiden asioiden suhteen on oltava todella herkkä ja aralla tunnolla, niin helposti mukaan sekoittuu enemmän tai vähemmän omaa lihallisuutta. Uskon että samoin kuin isän ja lasten suhteessa, on myös hengellisessä kurinpidossa tärkeää olla läheinen yhteys ja luottamus. Ilman sitä kaikki kurinpito on tyrannimaista, kylmää, ylhäältä ohjattua ja poikkeuksetta lihallista. Ja profetaalisuudessa tärkeää on nöyryys (joka tulee vain Jumalan nöyräksi tekevän työn kautta) ja puhdassydämisyys, sillä helposti mukaan voi sekoittua omia tuntemuksia ja pettymyksiä yms.

Mitä tulee valheiden levittämiseen, niin näen että henkilöön katsominen ja henkilöiden korostaminen ei ole siinä mielessä erityisen rakentavaa. Usein toimitaan niin, että jos joku opettaa tai tekee jotain omasta mielestään väärää, niin aletaan puhumaan tuosta henkilöstä. Saman asian voi kuitenkin tehdä niin, että keskittyy itse asioihin. Valo voittaa pimeyden, ja totuus voittaa valheet. Jos haluamme mahdollisimman tehokkaasti taistella valheita vastaan, on paras keino siihen tuoda ilmi totuutta.

Poissa Pökkelö

  • Viestejä: 705
Vs: Toisen ihmisen uskonelämän arviointi
« Vastaus #6 : 04.12.17 - klo:22:31 »
Tukiaiseen en ota kantaa. Olen nähnyt joissain lehtien päällikansissa kuvia ja otsikoita kaupan kassalla.
Sen enempää en tunne.

Laupias samarialainen ei ollut "mitan täyttävä" hurskaitten juutalaisten silmissä.
Jobin ystävien puheet ovat hengeltään kovin samankaltaisia kuin pyhityskristillisyydessä.

Mistä synnit tulee ? Ulkoa päin ja pyhyys meistä sisältämme ?
Vai olisikohan toisin päin ?

Missä on syntisten Vapahtaja ? Ehdoton armo ? Tule syntisenä, mutta sitten kun olet tullut...
Sinun on täytettävä se mitta ja käyttäytymistavat jotka porukkamme asettaa.
Moniko kehtaa joukkoomme siis tulla ? Kun häpeäkseen ei täytä mittaa.

Poissa KeNi

  • Viestejä: 45
Vs: Toisen ihmisen uskonelämän arviointi
« Vastaus #7 : 05.12.17 - klo:18:44 »
Tuli tuosta laupiaasta samarialaisesta vaan mieleeni, että jos tarkkaan ottaen lukee sen kertomuksen, niin siinä ei tietääkseni todeta että hän olisi laupias ns. laadullisilta ominaisuuksiltaan. Hän kylläkin teki laupeuden. Tämä on toisaalta aika lohdullinenkin ajatus, koska laadultamme/olemukseltamme emme tässä ajassa muutu laupiaiksi ja hyviksi, mutta voimme toki tehdä laupeuden tekoja. Toteaahan Jeesuskin, että jos te jotka olette pahoja annatte lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin Taivaallinen Isänne (joka on hyvä) antaa niitä teille..

Poissa NanoK

  • Viestejä: 318
Vs: Toisen ihmisen uskonelämän arviointi
« Vastaus #8 : 05.12.17 - klo:21:02 »
Asiassa on tosiaan monta puolta, kuten Jano tuossa edellä huomasi. Ymmärrän tuonkin puolen että halutaan pitää pyhät asiat pyhinä ja puhtaina. Kyseessä ei kuitenkaan taida olla pyhien asioiden tahallinen tahraaminen, joten minusta pitäisi ainakin näin alussa antaa muutama puute anteeksi. Eihän lapseltakaan odoteta aikuisen tason suoritusta asioista heti kun hän on putkahtanut kohdusta maailmaan. (Tai ennen sitä, hengellisesti :) ) (Ei sillä että uskossa olisi kyse suorittamisesta, mutta kun tuollainen vertauskuva Raamatusta löytyy) Sitä tuon Pökkelön viimeisen kappaleen kohdalla sopii miettiä, Jumala kutsuu syntisiä mutta ihminen seurakunnassa torjuu Jumalan kutsuman. Tässä tarvitaan vissiin jonkinlaista hengellistä viisautta ja oikeaa mieltä ettei tekisi tyhjäksi Jumalan kutsuvaa työtä ihmisen kohdalla.

Minäkään en varsinaisesti usko hyviin ja pahoihin ihmisiin, mutta silti jokin erotti laupiaan samarialaisen fariseuksista. Jumala tuntuu näissä vertauksissa katsovan sisimpään, asenteeseen. Ja vaikka sielläkään ei ole mitään kummoista sankaruutta tarjolla, niin on se oman tilan tajuaminen joka kaikkivaltiaalle kelpaa. (fariseus vs publikaani)


Poissa Pökkelö

  • Viestejä: 705
Vs: Toisen ihmisen uskonelämän arviointi
« Vastaus #9 : 05.12.17 - klo:21:57 »
Juuri näin.
Tänään puhelimessa kuuntelin erään sisaren moitteita Raamatun opettajasta, jota moni kunnioittaa.
Oli pettynyt tähän ihmisenä.
Jokainen meistä on raadollinen tavalla tai toisella.
En juo, polta, käy vieraissa.
Tulistuessani sanon asiat "suoraan", minkä useimmat kokevat ikävänä ja kovana.

Ihmisiä katsoessa petymme ennemmin tai myöhemmin. Riittävän lähelle päästyämme huomaamme jokaisesta löytyvän heikkouksia / pimeyttä tms.
Kaikki olemme syntisiä. Vain yksi eli elämän täyttäen Jumalan lain, johon meistä ei kukaan yllä.
Yllämme vain siivo syntisyyteen.

Niilo Kustaa Malmbergista kerrotaan. Jumalan palveluksen ajan 2 puukko junkkaria istui jalkapuussa.
Lapuan joen varrella jalkakahleissa he sen jälkeen odottivat kuljetusta vankilaan. Kaikkien halveksittavana pahantekijöinä.
Niilo Kustaa meni näiden miesten luo itkien. "Teidän syntinne on kaikkien nähtävissä; mutta minun syntini on salassa".
Hän koki olevansa samanlainen syntinen kuin nuo kaksi. Ei yhtään parempi.

Onko minulla tai aikamme seurakunnissa tämä mieli. Omasta puolestani joudun häpeäkseni vastaamaan; liian usein mittaan ihmismitalla.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Toisen ihmisen uskonelämän arviointi
« Vastaus #10 : 05.12.17 - klo:22:21 »
Asiassa on tosiaan monta puolta, kuten Jano tuossa edellä huomasi. Ymmärrän tuonkin puolen että halutaan pitää pyhät asiat pyhinä ja puhtaina. Kyseessä ei kuitenkaan taida olla pyhien asioiden tahallinen tahraaminen, joten minusta pitäisi ainakin näin alussa antaa muutama puute anteeksi. Eihän lapseltakaan odoteta aikuisen tason suoritusta asioista heti kun hän on putkahtanut kohdusta maailmaan. (Tai ennen sitä, hengellisesti :) ) (Ei sillä että uskossa olisi kyse suorittamisesta, mutta kun tuollainen vertauskuva Raamatusta löytyy) Sitä tuon Pökkelön viimeisen kappaleen kohdalla sopii miettiä, Jumala kutsuu syntisiä mutta ihminen seurakunnassa torjuu Jumalan kutsuman. Tässä tarvitaan vissiin jonkinlaista hengellistä viisautta ja oikeaa mieltä ettei tekisi tyhjäksi Jumalan kutsuvaa työtä ihmisen kohdalla.

Minäkään en varsinaisesti usko hyviin ja pahoihin ihmisiin, mutta silti jokin erotti laupiaan samarialaisen fariseuksista. Jumala tuntuu näissä vertauksissa katsovan sisimpään, asenteeseen. Ja vaikka sielläkään ei ole mitään kummoista sankaruutta tarjolla, niin on se oman tilan tajuaminen joka kaikkivaltiaalle kelpaa. (fariseus vs publikaani)
Silloinhan sitä väärässä ollaan, jos luullaan (ja oikein tosissaan uskotaan), että ollaan parempia kuin nuo toiset. Siis kärjistäen: pahimpia ovat ne jotka luulevat olevansa parhaita.

Hengelliset asiat ovat monesti melkoisia paradokseja.

Poissa Tosikko

  • Viestejä: 639
Vs: Toisen ihmisen uskonelämän arviointi
« Vastaus #11 : 19.12.17 - klo:20:17 »
Tosiuskovaisuuteen kuuluu olennaisena osana arvioida onkohan tuo toinen vielä uskossa (kun ei käynyt viikkoon ruksalla, kasvattanut pitkät hiukset, mennyt maalliseen työhön ...)

Poissa NanoK

  • Viestejä: 318
Vs: Toisen ihmisen uskonelämän arviointi
« Vastaus #12 : 20.12.17 - klo:11:12 »
Jäi tuolla edellä sanottu mieleen että meidän pitäisi olla tukemassa toisiamme eikä torjumassa. Harhaoppisia neuvotaan karttamaan kahdenkeskisen nuhtelun jälkeen. Tässäkin tarvitaan oikeaa mieltä ja harkintakykyä, ajatellen mikä on parasta tuon harhautuneen sielun kannalta. Surullista jos se karttaminen tapahtuu muista motiiveista.

Jeesus sanoi fariseuksille: "te eksytte koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa". Piti ihan tarkastaa tuo kohta, muistin vaan tuon alkuosan, ja ajattelin että fariseukset varmaan loukkaantuivat koska hehän juuri tutkivat kirjoituksia enemmän kuin muut. Mutta eivät ymmärtäneet sitä hengellisesti, Jumala on henki. ..."ettekä Jumalan voimaa". Kumpaakin tarvitaan. Muuten siinä käy niin kuin sanotaan että sokea taluttaa sokeaa. "kirjain kuolettaa mutta Henki tekee eläväksi." Voisiko ajatella niin että toisilla on kirjain -eli se kuoletuspuoli -joillakin ei kumpaakaan ja kolmansilla molemmat. (eli lain kautta herätetyt ja siinä tilassa vielä olevat, "suruttomat" ja heränneet sekä armon saaneet) Tämä vaan omaa ajattelua, joku voi käsittää eritavalla.


Jees-mies

  • Vieras
Vs: Toisen ihmisen uskonelämän arviointi
« Vastaus #13 : 20.12.17 - klo:14:09 »
Tosiuskovaisuuteen kuuluu olennaisena osana arvioida onkohan tuo toinen vielä uskossa (kun ei käynyt viikkoon ruksalla, kasvattanut pitkät hiukset, mennyt maalliseen työhön ...)
Heh, tulee mieleen myös kiertoteitse esitetty kysely: "Oletko vielä/enää mukana missään seurakunnan jutuissa/missään seurakunnassa?"

Kun sitä uskossa olemista ei suoraan kehdata kysyä.

Poissa Lemmikki

  • Viestejä: 364
Vs: Toisen ihmisen uskonelämän arviointi
« Vastaus #14 : 17.08.19 - klo:09:26 »

Ensiksi on muistettava, että Jumala itse pitää kyllä huolen kunniastaan. On ihan nurinkurista ajatella, että meidän tehtävämme olisi toimia Hänen puolustajana, kun kirjoitettu on että Hän on meidän puolustajamme. Lihallinen Jumalan puolusteleminen on kuin pikkulasten uhoamista hiekkalaatikolla: "Mun iskä on sun iskää vahvempi!" Todellisuudessa noilla uhoamisilla ei ole mitään merkitystä tai vaikutusta isien väleihin tai voimasuhteisiin.


Tämä kommentti oli pakko ottaa esiin kun huomasin yks päivä Jobin kirjasta erikoisen lauseen.

Job 13: 7 Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
8 tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?
9 Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
10 Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.

Tässä ikäänkuin sanotaan, että on vaarallista myös väittää hyviä asioita Jumalasta jos Hän ei ole kyseisessä asiassa hyvää tehnyt. Kuten Jobin ystävät painottivat että Jumala rankaisee Jobia synneistä. Joten Jobin olisi paras tunnustaa ne.

Tuli mieleeni esim silloin kun lentokoneet lensi kaksoitorneihin niin kovasti väitettiin ettei Jumala tee sellaista. Vaikka muulloin ei yhtään välitetty mitä Jumala tekee.

Siispä ei kai liian rohkeasti tulisi väittää että Jumala tekee sitä ja tätä.   :(
Vain Jumala ymmärtää kaiken.