Uskoontulo, todistuksia ym.

[Korpima]

Korpima, kiitos perusteellisesta kertomuksestasi niistä vaiheista mitä kautta tulit uskoon!   

Vähän mietin tuliko liikaakin tekstiä, mutta on siitä itsellekin hyötyä saada kokemuksia ja ajatuksia järjestykseen. Tiivistäähän voisi yrittää myös.

Näin ulkopuolisen silmin asia näytti hyvin loogiselta,  vaikka todella uskon, että kaikkeen läpikäymääsi on sisältynyt paljon sisäistä mullistusta. Jäin miettimään, että oletko tuon kaiken käynyt yksin läpi, vai oletko törmännyt tavalla tai toisella ihmisiin, joiden kautta olet saanut tukea tai ikäänkuin apua kokemuksissasi?

Jumala uskoakseni johdatti heti alkutaipaleella erään veteraaniuskovan eräässä hengellisessä tapahtumassa, jolla oli myös ollut monenlaisia kokemuksia. Ja jota voisi sanoa elävän hengellisyyden, hengen ilmiöiden ja terveen karismaattisuuden tuntijaksi. Näistä keskusteluista oli erityisesti hyötyä.

Lisäksi olen kokenut kaikenlaista johdatusta ja rohkaisua, esimerkiksi toisessa hengellisessä tapahtumassa joku täysin tuntematon vieressäni olija oli saanut viestin Herralta rohkaista minua. Samoin Jumalalla on tiedossa esim. sisäinen taipumukseni jännittää asioita. Jumalalla on valta ja voima puhdistaa meidät pahoista hengistä, jota olen todistanut.

Tämä on hyvin kiitollisuutta ja luottamusta herättävää, kun eräässä mielessä maailma on kuitenkin hengellinen taistelukenttä. Jumala on hyvä ja hänellä on onneksi valta.

Kävin myös terapiassa jonkin aikaa, ja kristityn terapeutin kanssa kävimme jonkin verran kristinuskoon ja hengelliseen elämään liittyviä keskusteluita.

Mielenkiintoista oli kertomasi, että koska jotenkin tiedostit ei niin hyvän henkimaailman olemassaolon, sitä kautta toisaalta hoksasit, että jo on olemassa paha henkimaailma, niin on on oltava myös hyvä henkimaailma.  Tuollaisissa käänteissä ajatuksissasi jotenkin ajattelin, että Jumala oli siinä mukana ja johti sinua hyvyyteensä.

Tosiaan tuo oivallus syntyi monen asian summana, jossa oli mukana kaikenlaisia huomioita (esim. tuo keskustelupalstan oivaltava kommentti erään henkilön hiljalleen muuttumisesta enemmän demonia muistuttavaksi ja yhdellä videolla ikään kuin pahan hengen laskeutuminen esiintyjän kasvojen päälle, josta myös löysin tietoa), asioita oma pään sisällä ja ulkoinen tapahtumakin. Selväksi tuli myös, että henget tietävät asioita ihmisten historiasta ja nykyisyydestä laajemmin kuin materialistisessa maailmankuvassa pidetään mahdollisena. Tämä oli aika hurja oivallus ja kaikki sitten johti maailmankuvan uudelleenarviointiin.

Vaikea sanoa, missä järjestyksessä ja minkälaisen päättelyprosessin tuloksena tarkalleen, siitä on jo aikaa. Kaikenlaisia huomioita ja ajatuksia syntyi, mutta johtopäätös oli selvä: maailma on myös hengellinen paikka. Eivätkä kaikki henget ole hyviä. Mutta Jumalalle kiitos Jeesus ja kristinusko löytyi, vaikka tuossa tilanteessa en tosiaan tiennyt tai ymmärtänyt vielä paljon mitään. Kristinusko ei siis ollut mitenkään hyvin edustettuna päässäni tuolloin. Onneksi hyvältä puolelta löytyi myös elävää hengellistä elämää ja Jumala on ollut hyvin armollinen ja hyvä. Asioiden sisäistämisessä ja muutoksessa saa kyllä kulumaan aikaa, näin ainakin omassa tapauksessani.

Mielenkiintoista lukea myös Paxin, Sandian ja Pauluksen kokemuksista. Monenlaisten vaiheiden jälkeen usko voi syntyä.

[sandia]

Kehitys perusmaterialistista ja ”tieteellisestä maailmankuvasta” kristityksi ja terveeseen yliluonnolliseen maailmankuvaan on nyt kestänyt omalla kohdallani yhdeksisen vuotta, joskin alku oli vauhdikasta, järkyttävää ja pelottavaakin. Hiljalleen hengellisiin asioihin on tietyssä mielessä tottunut, eivätkä ne enää ahdista tai aiheuta jatkuvia suuria paineita samalla tavoin kuin välillä aiemmin. Jeesus Kristus ja evankeliumi on keskeistä, mutta selväksi on myös tullut että uskonto ja teologia on varsin abstraktia ja teknistä ajattelua, joskin se ei onneksi ole kaikissa yksityiskohdissaan kaikkein olennaisinta. Vähemmälläkin teologialla voi pelastua ja uskoa. Jeesus Kristus on jumalallinen persoona, minä olen jonkinlainen ihmispersoona ja muut ihmisetkin ovat persoonia. Voimme olla kommunikaatiosuhteissa ja vuorovaikutussuhteissa toistemme kanssa Jumalan luomistöinä, lapsina ja Pyhä Hengen temppeleinä, vaikka aivojen ja neuronien tuottamat teologiset ja muutkin ajatukset ovat (omassa tapauksessani) välillä mitä sattuu. Usko ja maailmankuva on kuitenkin pysyvämpää laatua kuin satunnaiset aivojen tuotteet ja onneksi omaa itseä voi rajatusti ohjata parempaan suuntaan – tai esimerkiksi rukoilla johdatusta. Ihmisen rajoittuneisuus ja syntisyys tulee esille, kun omia ajatuksiaan tai toimintaansa vertaa täydellisyyteen, mutta onneksi Jumala on armollinen.

Toivon näköala, rakkauden keskeisyys ja ikuinen elämä ovat suuria muutoksia verrattuna aiempaan, kun elämän näki loppuvan fyysiseen kuolemaan, eikä millään ollut niin suurta väliä. Niiden ja monien muidenkin hengellisten asioiden sisäistämisessä on varmasti vielä työtä.

Näkemyksesi teologian ja uskon suhteesta oli mielestäni hyvä. Ajattelen samalla tavalla. Teologia on aina itse asiassa tulkintaa ja siksi niitä on niin paljon erilaisia.

Se, että olet löytänyt kristinuskon toivon, rakkauden ja ikuisen elämän ovat mielestäni osoitus, että Herra on avannut sydäntäsi ottamaan vastaan sen mitä Hän ihmiselle antaa.

[pax]

Kuten voidaan lukea ja todeta että varmaan kaikilla vähän erilainen kokemus uskoontulosta, lopputulos sama, Pyhä Henki saa tulla uskovaan asumaan.
Eräs hienoimpia Raamatun kohtia on tämä; Hän asuu korkeudessa ja pyhyydestä ja niitten tykönä joilla nöyrä ja särjetty henki.

Se on surullista että se valtava ilo joka tulee kun saa kokea että KAIKKI minun syntini on anteeksi annettu, pikku hiljaa jotenkin vuosien saatossa himmenee ja ensirakkaus Jeesukseen hiipuu vaikka ei sammukaan.