Olen pohtinut alla olevia jakeita useita kertoja. Terapiatyössäni olen myös törmännyt teemaan.
Hän saa elää, ei hän kuole. Hän saa elää, kun hän ottaa opikseen ja luopuu synneistään ja kaikista pahoista teoistaan.
Hesekiel 18:28
21 He eivät kääntyneet, he eivät luopuneet murhatöistään eivätkä taioistaan, eivät siveettömästä elämästä eivätkä varastamisesta.
Ilm. 9:21
He eivät kääntyneet, eivät luopuneet pahoista teoistaan.
Ilm. 16:11
Siis sanonta:" luopua pahoista teoista" puhuttelee minua, ja mielestäni se on aikamme ajattelutavan vastaista hyvin pitkälle.
Kun ihminen ajattelee tekojaan, mitkä Raamattu osoittaa synniksi, yleensä herää puolustusmekanismit päälle ja ihminen kykenee hyvinkin kaunopuheisiin juttuihin, joiden tarkoitus on OIKEUTTAA teot, pahatkin teot.
Se usein tulee esille siten, että ihminen ajattele: JOO MUTTA lähtökohdasta.
MInua puhuttelee se, että Raamatussa ei anneta sijaa JOO MUTTA-ajattelulle. Ei myöskään lähdetä siitä että minusta TUNTUU, että.....
Eli Raamattu ei anna mitään oikeutusta teoille mitkä ovat pahoja/syntiä, vaikka ihmiseltä tuntuisi miltä.
Uskon myös, että Raamattu on totuus.... ja lopulta totuus tekee vapaaksi. Jeesuksen omien sanojen mukaan.