Kirjoittaja Aihe: Daavin ( ja kunkin ihmisen) epäjohdonmukaisuus  (Luettu 750 kertaa)

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6531
Luin eilen aamulla psalmia 59. Se alkaa näin:
Daavidin laulu, kun
Saul lähetti vartioimaan hänen taloansa, tappaakseen hänet.
2. Jumalani, pelasta minut vihollisistani, suojele minua niiltä, jotka nousevat minua vastaan.
3. Pelasta minut pahantekijöistä, vapahda minut murhamiehistä.
4. Sillä katso, he väijyvät minun henkeäni; julmurit kokoontuvat minua vastaan, vaikka en ole rikkonut enkä syntiä tehnyt, Herra.
5. Ilman minun syytäni he juoksevat ja hankkiutuvat; heräjä, käy minua kohtaamaan ja katso.
6. Ja sinä, Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, heräjä kostamaan kaikille pakanoille. Älä säästä ketään uskotonta väärintekijää. Sela.
7. He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia.
8. Katso, he purkavat suustaan sisuansa, miekat ovat heidän huulillansa, sillä: "Kuka sen kuulee?"


Daavidilla oli tiukat paikat, kun Saul yritti tappaa hänet.
Hänen rukouksensa kuulosti vilipittömältä syyttämästi kärsivän avunhuudolta.
Ja Jumala auttoi häntä ja varjeli hänet.

Toisaalta sitten myöhemmin elämässään Daavid surmautti viattoman miehen, kun himoitsi hänen vaimoaan.

Tuo paradoksaalinen luonne lienee hyvin tyypillistä ihmiselle.

Eri tilanteissa tulee eri piirteet esille ja ihminen käyttäytyy täysin sitä vastaan mitä on itsestään ajatellut.

Siinä on suuri oppimishaaste, kuten Daavid joutui sen haasteen eteen.

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1327
Vs: Daavin ( ja kunkin ihmisen) epäjohdonmukaisuus
« Vastaus #1 : 05.05.23 - klo:14:47 »
Niin, kyllähän ihmisen toimintaan vaikuttavat hyvin monet asiat. Emme varmaankaan useinkaan ole niin täysin omassa hallinnassamme kuin kuvittelemme. Jos on vaikka väsynyt, huono päivä, täysikuu tai vaikka biorytmit sekaisin (no, nämä jälkimmäiset taisivat olla näennäistiedettä).

Ja joskus syntinen yllyke voi yllättää, eikä jaksa tai halua tai ei ole riittävästi aikaa analysoida omaa moraaliaan.

Vapaata tahtoa on jonkin verran ja itseään voi yrittää navigoida myrskyssäkin, mutta Bruce Charlton kirjoitteli esimerkkinä omasta elämästään, että hän muuttui sairaana kuin toiseksi ihmiseksi. Jeesus jaksoi olla hyvä, vaikka oli kipujen ja sairauden tuttava, mikä ei taida olla keskivertoihmiselle helppoa.

Tilanne (ärsyke) tulee ulkoa ja siihen sitten vastaa jollakin aivojen tulkinnalla ja käyttäytymisellä. Ainakin omat aivoni ovat sellaiset, että sieltä voi välillä odottaa melkein mitä vain. Hyvin yllätyksellistä voi olla ajattelu, mutta toivottavasti minulla silti on jotain konsistenssiakin ihmisenä. Tai voi laittaa toivon Pyhän Hengen vaikutukseen toimimiseen ja tekemiseen.

Poissa wiivi

  • Viestejä: 74
Vs: Daavin ( ja kunkin ihmisen) epäjohdonmukaisuus
« Vastaus #2 : 05.05.23 - klo:17:04 »

Käsitykseni mukaan silloin, kun ihminen toimii omassa voimassaan ja oman vajavaisen ymmärryksensä pohjalta, hän ei pysty tekemään mitään Jumalan tahdon mukaista hyvää niin, että omat motiivitkin pohjimmaisia myöten olisivat hyviä. Ainoa toivo tehdä hyvää on silloin, jos Pyhä Henki vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen ja ihminen vielä osaa antaa siitä kunnian Jumalalle. Omassa voimassa tehdyt "hyvät" teot ovat kuin "likainen vaate" Jumalan silmissä.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6531
Vs: Daavin ( ja kunkin ihmisen) epäjohdonmukaisuus
« Vastaus #3 : 06.05.23 - klo:14:09 »
Niin, kyllähän ihmisen toimintaan vaikuttavat hyvin monet asiat. Emme varmaankaan useinkaan ole niin täysin omassa hallinnassamme kuin kuvittelemme. Jos on vaikka väsynyt, huono päivä, täysikuu tai vaikka biorytmit sekaisin (no, nämä jälkimmäiset taisivat olla näennäistiedettä).

Ja joskus syntinen yllyke voi yllättää, eikä jaksa tai halua tai ei ole riittävästi aikaa analysoida omaa moraaliaan.

Vapaata tahtoa on jonkin verran ja itseään voi yrittää navigoida myrskyssäkin, mutta Bruce Charlton kirjoitteli esimerkkinä omasta elämästään, että hän muuttui sairaana kuin toiseksi ihmiseksi. Jeesus jaksoi olla hyvä, vaikka oli kipujen ja sairauden tuttava, mikä ei taida olla keskivertoihmiselle helppoa.

Tilanne (ärsyke) tulee ulkoa ja siihen sitten vastaa jollakin aivojen tulkinnalla ja käyttäytymisellä. Ainakin omat aivoni ovat sellaiset, että sieltä voi välillä odottaa melkein mitä vain. Hyvin yllätyksellistä voi olla ajattelu, mutta toivottavasti minulla silti on jotain konsistenssiakin ihmisenä. Tai voi laittaa toivon Pyhän Hengen vaikutukseen toimimiseen ja tekemiseen.

Vastaan lähinnä viimeiseen lauseesi.
Tai jos laittaa toivon Pyhän Hengen vaikutukseen ajattelemiseen, ehkä pidemmällä ajalla saa parempia tuloksia.
Eli vaikka esimerkiksi Jeesus ottaa kiinni tuosta epäjohdonmukaisuudesta ja näyttää mitä ajatuksissa liikkuu tilanteissa kun oikeutan jotain minkä tuomitsen toisissa.
Sekään ei takaa, että tuomitsen ajatukset ja valinnat itsessäni mitkä tuomitsen muiden elämässä, mutta suunta on ainakin se mistä ehkä tulee valoa omiin aivoihin.

Ajattelen, että ihminen tekee sitä mitä ajatuksissa liikkuu.
Usein ajattelu on niin totuttua,että se lähes huomaamatonta.
Mutta ihminen on silti 100% vastuussa siitä.

« Viimeksi muokattu: 06.05.23 - klo:14:22 kirjoittanut sandia »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6531
Vs: Daavin ( ja kunkin ihmisen) epäjohdonmukaisuus
« Vastaus #4 : 06.05.23 - klo:14:25 »

Käsitykseni mukaan silloin, kun ihminen toimii omassa voimassaan ja oman vajavaisen ymmärryksensä pohjalta, hän ei pysty tekemään mitään Jumalan tahdon mukaista hyvää niin, että omat motiivitkin pohjimmaisia myöten olisivat hyviä. Ainoa toivo tehdä hyvää on silloin, jos Pyhä Henki vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen ja ihminen vielä osaa antaa siitä kunnian Jumalalle. Omassa voimassa tehdyt "hyvät" teot ovat kuin "likainen vaate" Jumalan silmissä.

Kun on tilanteessa mihin tuo psalmi viittasi, helposti näkee itsensä viattomaksi ja ne muut pahoiksi. Näin Daavidkin varmaan näki psalmin sanojen mukaan.
Jumala kuitenkin tietää koko totuuden. Minustakin. Ja SILTI auttaa pahoissa tilanteissa!

Ehkä jossain kohden sitten alkaa tajuamaan, että vaikka minua vastaan ollaan tässä tilanteessa, se ei tee minusta millään tavallaan parempaa ihmistä ja olen yhä vastuussa omista ajatuksissta ja teoistani. Jopa siitä miten suhtaudun ihmiseen, joka suunnittelee pahaa minulle.

Jeesuksen vertaus siitä kun kaveri pyysi toiselta velkojaan anteeksi, tämä ei suostunut, vaikka oli juuri itse saanut velan anteeksi osoittanee tämän ihmisen luonteenpiirteen.
« Viimeksi muokattu: 06.05.23 - klo:14:38 kirjoittanut sandia »

Poissa HelenaM

  • Viestejä: 643
Vs: Daavin ( ja kunkin ihmisen) epäjohdonmukaisuus
« Vastaus #5 : 25.07.23 - klo:18:47 »
Luin eilen aamulla psalmia 59. Se alkaa näin:
Daavidin laulu, kun
Saul lähetti vartioimaan hänen taloansa, tappaakseen hänet.
2. Jumalani, pelasta minut vihollisistani, suojele minua niiltä, jotka nousevat minua vastaan.
3. Pelasta minut pahantekijöistä, vapahda minut murhamiehistä.
4. Sillä katso, he väijyvät minun henkeäni; julmurit kokoontuvat minua vastaan, vaikka en ole rikkonut enkä syntiä tehnyt, Herra.
5. Ilman minun syytäni he juoksevat ja hankkiutuvat; heräjä, käy minua kohtaamaan ja katso.
6. Ja sinä, Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, heräjä kostamaan kaikille pakanoille. Älä säästä ketään uskotonta väärintekijää. Sela.
7. He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia.
8. Katso, he purkavat suustaan sisuansa, miekat ovat heidän huulillansa, sillä: "Kuka sen kuulee?"


Daavidilla oli tiukat paikat, kun Saul yritti tappaa hänet.
Hänen rukouksensa kuulosti vilipittömältä syyttämästi kärsivän avunhuudolta.
Ja Jumala auttoi häntä ja varjeli hänet.

Toisaalta sitten myöhemmin elämässään Daavid surmautti viattoman miehen, kun himoitsi hänen vaimoaan.

Tuo paradoksaalinen luonne lienee hyvin tyypillistä ihmiselle.

Eri tilanteissa tulee eri piirteet esille ja ihminen käyttäytyy täysin sitä vastaan mitä on itsestään ajatellut.

Siinä on suuri oppimishaaste, kuten Daavid joutui sen haasteen eteen.
Yleistä kommenttia tähän, mitä tuli mieleen. Jumala ei tosiaan tee omilleen syntisyyden ja vajavaisuuden mukaan. Hän tietää, millaista tekoa olemme, hän muistaa meidät tomuksi. Vaellus Herran edessä on hetkessä elämistä, niin oli Daavidillakin. Kun on tarve rukoilla apua hädässä, silloin tehdään niin. Ja kun tapahtuu Jumalan tahdon vastaisia asioita ja tekoja, niihin Jumala armossaan puuttuu ja nuhtelee parhaaksemme. Daavidkin rukoili toisaalla: tutki minua ja tunne minut, jos minun tieni on vaivaan vievä, johda minut iankaikkiselle tielle.

Niin kuin jo totesit, emme useinkaan havahdu omiin väärintekemisiimme. Siksi kipeästi tarvitaan armon kasvattavaa vaikutusta, että "aistit tottumuksesta harjaantuvat erottamaan hyvän pahasta". Jotenkin noin se sanamuoto meni.

Vielä tuohon ihmisten surmaamiseen VT:n puolella. Sotia käytiin paljon, myös Daavid oli niissä ja monet surmakäskyt tulivat Jumalalta. Mun on vaikea lukea niitä kuvauksia. Mutta tuo Uurian surmauttaminen oli ihan toinen tapaus ja Jumalan edessä syntiä. Sen motiivi oli eri kuin sodassa, niin kuin tiedossa on.

Kun aistit harjaantuvat, silloin Pyhä Henki pääsee ajoissa varoittamaan ja muuttumista tapahtuu. Armo kasvattaa hylkäämään jumalattomuutta ja himoja. Uskon, että Jumalan sana saa sijaa, meistä tulee sanan tekijöitä ja yhä enemmän pääsemme pakoon maailman saastutuksia.