Valta: mitä se on ja miten siihen tulisi suhtautua Raamatun pohjalta? Mitä ulottuvuuksia sillä on, mitä valtaa eri toimijoilla on ja miten sitä tulisi käyttää?
Raamatussa korostuu luonnollisesti Jumalan valta: Hän on luonut luomakunnan ja hänellä on kaikkivaltius (todella suurta valtaa). Toisaalta hän on luonut muita olentoja ja ihmiset myös, joilla ymmärtääkseni on varsin laajasti vapaata tahtoa toimia parhaaksi näkemällään tavalla – oman tai muiden hyväksi. Keskeinen erottelu vallan käytössä on nähdäkseni juuri se, tapahtuuko vallan käyttö vain oman itsen ja oman aseman pönkittämiseksi – vai myös tai erityisesti muiden hyväksi? ”Rakasta naapuria kuin itseäsi” – ota myös muut huomioon. Ehkä eräs vallan muoto on myös mahdollisuus vapaasti valita rakkaudellinen ja kunnioittava lähestymistapa lähimmäisten hyväksi, luopua liiallisista omista pyrkimyksistä toisten hyväksi? Ei aina vain ”minä ensin?”
Ihmiselämässä yksilöllä on vapautta ja valtaa erityisesti omaan elämäänsä, etenkin nykyisissä yksilökeskeisissä länsimaissa. Emme elä feodaalisysteemissä tai esimerkiksi klaaniyhteiskunnassa, jossa asema on määrätty. Toisaalta kristitty on ostettu Jeesuksen veren hinnalla Jumalan lapseksi, joka asettaa joitakin rajoituksia (esim. seksuaalimoraali, veren syöminen) ja laajemman moraalisen näköalan. Jumalalta voi pyytää rukouksessa apua ja hän voi johdattaa, vaikka ihmisellä on myös vastuu omista päätöksistään ja miten hän valtaa omaan itseensä käyttää. Todellisuus koostuu erilaisista vaikutteista ja myös hengellisistä vaikutuksista. Minkälainen muurahainen ihminen osana laajempaa kekoa, siis ihmisyhteiskuntaa? Kenelle on annettu paljon, kenelle vähän? Mitä lahjoja on, miten niitä käyttää, miten itseään kehittää?
Hengellisen maailman vallasta ja vallankäytöstä ymmärrän aika vähän. Jossakin Raamatun osassa on henkien taistelua (Danielin kirjan enkeliruhtinaat,
Daniel 10) ja Jeesuksen ja opetuslasten toimesta tapahtuu muiden henkien ulosajamista. Onneksi Jumalalla on valta ja ihmisen harvoin tarvitsee ymmärtää hengellisiä asioita kovin täsmällisesti: rukous Jeesukselle ja hänen voimansa useimmiten riittänee, ehkä paastoamisen lisäksi.
Ihminenhän ei juurikaan voi nähdä näkymättömään todellisuuteen ja sen tapahtumiin; silti kristitty voi olla rauhassa Pyhän Hengen temppeli ja Jumalan lapsi. Evankeliumin keskeisyyden voi kuitenkin kenties ymmärtää Jeesuksen ja tämän maailman hallitsijan eli Paholaisen valtataisteluna sieluista (maailma vs. Jumalan valtakunta) – vaikka toisaalta Jeesuksen kaikkivaltius on selvää. Monimutkaista? Tässä tullaan esimerkiksi kysymykseen Isän vetämisestä luokseen, sidotusta ratkaisuvallasta, ihmisen vapaasta tahdosta ja vastaavista teologisista kysymyksistä ja väännöistä, joihin en ole juuri perehtynyt. ”Toimii, miten toimii.”
Ihmisen on mahdollista tehdä tyhmiä päätöksiä ja huonoja valintoja. Käyttää valtaa hyvässä tai pahassa, moraalisesti tai sitten ei - jos tämän ulottuvuuden edes osaa aina liittää tekoihinsa. Usein pieninä ihmisinä valintamme eivät ole kovin hyvin perusteltuja tai ymmärrystä on kovin vähän. Hyvän ja pahan tiedon puusta syöminen oli valinta, jolla oli seurauksensa.
Arkielämässä valtaa on sosiaalisissa ympyröissä: perheessä, työpaikoilla, yhteiskunnassa (äänioikeus). Kirkon pää on Jeesus, työpaikoilla on pomoja, evankelisluterilaisen kirkon johtajana on arkkipiispa, katolisella kirkolla on Paavi jne. Valtahierarkiat ovat osa luomakuntaa, statushierarkiat ja -kamppailut ihmiselämää. Valtaa voi käyttää vastuullisesti tai vastuuttomasti, hyvin tai huonosti, itsekkäästi tai epäitsekkäästi. Viimeinen tuomio näyttää totuuden, harva näkee kaikkia motiivejaan selkeästi arjen tiimellyksessä. Itselleen, lihalleen ja sen syntiselle luonnolle voi pyrkiä kuolemaan ja edetä toisten huomioonottamisessa. Edistänkö vain omaa hyvääni vai myös muiden? Kahminko itselleni valtaa vai toiminko toisten parhaaksi?
Ongelma on myös siinä, että harva näkee omia näkemyksiään, mielipiteitään tai kantojaan vääriksi, muutenhan oletettavasti ne muuttuisivat toisiksi. Mutta silti muutkin tulisi ottaa huomioon ja tulla kunnioittavasti toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Luottaako siis omaan itseen vai muihin? Luottaako toisen – ja kenen – teologiseen kantaan vai omaan? Luottaako Jumalan ilmoitukseen vai nykymaailman näkemyksiin – ja miten asioita tulkita, kenen näkemyksiä seurata? Valta, totuus ja toimivuus kietoutuvat toisiinsa. Ajattelua on monenlaista, ihmisiä ja lähtökohtia erilaisia – silti ihmisajattelu on parhaimmillaankin vain ihmisajattelua. Toivottavasti parhaimmillaan ihmisajattelukin voi kaikesta huolimatta saavuttaa jotakin pientä hyvää. Voimme käyttää tätäkin Jumalan suomaa vapautta ja valtaa ajatella ja viestiä hyviin tarkoituksiin.
Tämäkin kirjoitus edustaa vallankäyttöä – olen osana suurempaa kokonaisuutta, joka sallii minun käyttää aikaani tällä tavalla ja pohtia näitä kysymyksiä. Jos olisin vaikkapa vankileirillä uskomusteni tähden tai Jumala olisi minulle vieras, tämän kirjoittaminen ei olisi vallassani. Jumalalle siis kiitos luomakunnasta, evankeliumista ja Raamatusta, toisista ihmisistä, fysiikasta, näppäimistöstä ja tietokoneesta, tietoverkosta ja Puimatanner-foorumista! Jumalan valta on hyvää ja pyhää, toivottavasti ihmisinä osaamme käyttää valtaamme edes aavistuksen samansuuntaisesti.
