Kävin eilen erään toverin kanssa ns. kapakassa juomassa soodavettä.
Katselin kännäileviä ukkoja ja akkoja.
Humalahakuinen etyylialkoholin nieleminen on samanlaista kaikkialla planeetallamme, vaikka paikalliskulttuurit tekevät sen ulkonaisesi hiukan erilaiseksi.
Mieleeni tulivat elävästi tuhannet kapakkaistunnot menneisyydestäni.
Uskovan alkoholisoumiseen asunnottomuuden tasolle liittyy paitsi hyvin paljon henkivaltojen taisteluita myös inhimillistä heikkoutta, pahuutta ja hirvittävää henkistä ja hengellistä tuskaa.
Sen jälkeen menin rukoushuoneelle kiirastorstain ehtoollistilaisuuteen.
Koin siellä voimakasta yhteenkuuluvaisuutta muiden Jeesukseen uskovien kanssa.
Kun avustajat liikkuivat salissa leipävatien ja viinitarjottimien kanssa, tuli hätkähdyttävä kokemus siitä, että me (ja toiset lukemattomissa muissa uskovien yhteisöissä) vietämme juuri nyt Vapahtajamme uhraaman veren ja ruumiin muistojuhlaa.
Mutta.
Kaikesta huolimatta ajattelin, että Jeesus liikkui maan päällä ollessaan paitsi opetuslastensa myös julkisyntisten seurassa.
Hän olisi luultavasti pistäytynyt nykyajan kapakoissakin kutsumassa ja armahtamassa syntisiä,
joita Hän rakasti ja rakastaa.
Hän ei tullut maan päälle seurustelemaan vain syntymäraittiiden, siveiden, pidättyväisten, hyväluontoisten, rakastavien, rakastettavien ja muiden hyvien ihmisten kanssa.
Hän ei nytkään oleskele ainoastaan uskovaisten porukoissa, vaan katselee rakastavin ja
anteeksiantavin silmin myös juopottelevia äijiä, haureutta harjoittavia naisia,
puukkojen kanssa riehuvia teinejä jne.
Jeesus sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä." (Mark. 2:17)
.............
(Tässä ketjussa on poikkeuksellisesti Vastaa-ikkuna näkyvissä. Kiva.)