27 "Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat.
28 Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä."
Täysin ällistyin kuin luin tämän noin viikko sitten.
Ensimmäinen reaktio, kun kokee tuota on tietystä säikähdys ja pelko ja heikkouden tunne.
Mutta miten siitä eteenpäin.
Opettaako Jeesus, että meidän tulee olla ylikilttejä?
Voidakseen totella tuota Jeesuksen neuvoa, mielestäni on pakko ENSIN nousta jaloilleen säikähdyksestä, eikä antaa pelolle valtaa ja todeta asiat rehellisesti. Siis että on itselleen ja muillekin rehellinen, että tuon ihmisen käyttäytyminen minua kohtaan on täysin töykeää, enkä minä olen mitenkään vastuussa siitä.
Ja jos on tilanne missä se on mahdollista, mielestäni hyvä on raportoida toisen ihmisen täysin asiaton, väkivaltainen käyttäytyminen.
Ja asettaa rajoja sitten, että ei antaudu altiiksi sen jatkumiselle.
Mutta sitten: mitä tehdä ajatuksilleen, mitkä alkavat kehittää vihaista, kostonhimoista settiä ja toivoa että tää tyyppi jotenkin eliminoituisi ja jopa toivoa, että jotain pahaa tapahtuisi tälle henkilölle.
Ajattelen, että Jeesus konfrontoi juuri tuota ajattelua.
Ja jos niin ajattelee, ei ole kuin ajan kysymys, että se tulee käyttäytymisessä tavalla tai toisella, ehkä hyvin epäsuoralla tavalla esille ja toteaa, että haudon negatiivisia motiiveja jollain tavoin haluaisin vahingoittaa sitä ihmistä.
Se on syntiä.