Bruce Charltonilla oli tänään mielestäni aika oivaltava blogikirjoitus nykymaailman psykologisoitumisesta (
https://charltonteaching.blogspot.com/2023/05/the-psychological-nature-of-mainstream.html), joka liittyy myös omaan uskoontulooni tai sen aiheuttamiin ajatteluprosesseihin.
Siis siihen, että todellisuuskäsitystä ja perimmäisiä oletuksia maailmasta (materialismi-psykologinen vs. hengellinen-yliluonnollinen) täytyi muuttaa ja laajentaa, jotta uskonnon voi omaksua ja toimia sen pohjalta (esim. rukous):
Yhteenvetona voidaan todeta, että tavallinen nykyaikainen ajatus on, että psykologia on todellista, mutta mikään muu ei ole todellista, ja että ongelmat ovat psykologisia ongelmia, joihin on psykologiset ratkaisut. Tämä muodostaa suuren osan nykyisestä politiikasta: jopa "tiede" määritellään nykyään konsensuksena (psykologisena prosessina) sellaisten henkilöiden/komiteoiden välillä, joille on myönnetty (päätöksellä, eli psykologisten mekanismien avulla) valta muodostaa sitova konsensus.
[...] Todellisuus voidaan ymmärtää muiden olettamusten perusteella, mutta emme saa niitä järjestelmästä - meidän on tehtävä se itse... [Oma kommentti: omaksumalla Raamatun sisältämä yliluonnollinen maailmankuva.]
[...] Ja kristityn Jumalan ymmärretään olevan todellisen järjestelmän luoja; siis psykologisten selitysten "järjestelmän" ulkopuolella.
Materialismista ja todellisuuden psykologisesta selittämisestä on matkaa kristilliseen maailmankuvaan, jossa on Jumala (Jeesus Kristus, järjestelmän Luoja), johon voi uskoa ja jolla on lopullinen auktoriteetti ja valta -- ja henkiä (hyviä ja pahoja) on olemassa ja ne vaikuttavat maailmaan. Näkymätön hengenmaailma, siis.
Todellinen "järjestelmä" eli luomakunta on monimutkaisempi ja elävämpi ja persoonallisempi kuin materialistisen maailmankuvan perusteella luulisi. Kausaalisuhteet (syy-seuraus) eivät ole luonteeltaan vain fysikaalisia, vaan myös hengellisiä (esim. rukousvastaus, profetia, johdatus). Muitakin paikkoja on luotu Jumalan toimesta kuin vain tämä näkyvä ja tutkittavissa oleva (langennut ja kirottu) maailma, kuten taivas.
Sisältää myös mm. Jumalan määrittelemän oikean ja väärän, ei vain relativistinen mielipidekysymys. Syntiä on.
***
Tätä kirjoittaessaan tuntuu melkein kuin etäisesti luulisi ymmärtävänsä jotain, vaikka sanojahan ne vain... Mutta ehkä ymmärrän jo joitain yksinkertaisia perusasioita kristillisestä maailmankuvasta? Vaikka aika kaukana tämä "peruskomponenttien" muistaminen on mistään hienoviritteisestä tai syvällisestä teologiasta.