Puimatanner
Puimatanner => Laki ja evankeliumi => Aiheen aloitti: JPK - 01.07.16 - klo:11:52
-
Itse ajattelen ja ymmärrän, että Jumalan ilmoitus on aina (ja täytyy olla) Jumalan itsensä antamaa -
Siinain vuorella, Israelin Jumala konkreettisesti ilmestyi Mooseksen ja kansan edessä. He eivät saaneet mitään hengellisiä omakohtaisia tuntemuksia tai kukin omanlaisiaan näkyjä, vaan Jumalan teofania oli juuri todistus ihmisen ulkopuolella olevasta Jumalasta, joka ilmestyy ja puhuu, ja tässä ottaa Egyptistä lunastamansa Israelin liittoyhteyteensä.
On siis mielestäni kaksi eriasiaa, ajatella millainen Jumala on (kukin tavallaan), kuin että Jumala itse ilmestyy ja puhuu. UT:ssa tämä on tapahtunut Poikansa Jeesuksen kautta - Jumala ilmestyi lihassa, eli Sana tuli ihmiseksi. Edelleen - opetuslapset eivät luoneet omaa mielikuvaansa Jeesuksesta, vaan he vaelsivat Hänen yhteydessään, ja näin oppivat Hänestä.
Niin sanottu "hengellinen-Jeesus" (vs. "historiallinen-Jeesus"), on sitten isompi kysymys, sillä apostoli Paavali sai Jumalan antaman ilmestyksen kautta evankeliumin salaisuuden seurakunnalle opetettavaksi. Tätä on paljon kritisoitu, että Paavali teki tässä "mystisen-Jeesuksen" - mutta, Paavalin opetus pureutuu yhdenmukaisesti silminnäkijöinä olleiden opetuslasten yhteyteen, ja VT:n ilmoitukseen, että hänen saamansa ilmestys on näin todettu Jumalasta tulleeksi. Paavalin työsarka todistaa myös hänen apostolisuudestaan, jota hän käsittelee melkolailla juuri toisessa korinttilaiskirjeessä.
Ymmärtääkseni UT:n suurin todiste Jumalasta, ja Jeesuksesta - on Hänen ylösnousemuksensa. Jokainen joka ristiinnaulittiin, varmasti tuli kuolemaan (roomalaiset kyllä varmistivat sen). Kuolema ei siis todistanut vielä sitä, että Jeesus oli Jumalan Poika, vaan ylösnousemus. Juutalaisille kysymys siitä, onko Jeesus luvattu Israelin Messias on iso kysymys - ja heidän kanssaan kun keskustelee, huomaa näitä argumentteja UT vastaan. Liberaaliteologia myös on tehnyt UT:n ilmoituksesta uskonnollista myyttiä, ilman historiallista todellisuutta.
Opetuslasten näkemä ylösnoussut Jeesus on myös kovan kritiikin alla - mistä moinen ilmestys, hallusinaatiota vai mitä? On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että jos puhumme hallusinaatiosta Jeesuksen ylösnousemuksen suhteen, tuskin 12. opetuslasta (ja muutkin) olisivat liittyneet yhden näkemään "näkyyn", uskoen että Jeesus on noussut kuolleista. Siksi UT:ssa on monia todistajia, jopa naisia - joita pidettiin vähemmän luotettavina todistuksen antamisen suhteen.
Mystinen "kristologia" on usein sitä, että ihminen etsii omista kokemuksistaan Kristusta, tai jopa itsestään. Tällainen on vastoin UT:n opetusta ja ilmoitusta. Pelkästään omakohtaisiin näkyihin perustuva "jeesus" on mielestäni väärä Jeesus.
Historiallinen todistus Jeesus nasaretilaisesta (ristiinnaulittuna ja ylösnousseena) on yhtä tärkeä, kuin Paavalin ilmestystieto (Kristuksen salaisuus) - nämä kun menee yksiin, niin silloin omalta kohdaltani koen että ollaan terveen uskon jäljillä.
Mielestäni uuskarismaattisuus on siirtymässä "mystisen-Kristuksen"-kaltaiseen uskoon, jossa uudet näyt ja ilmestykset tuovat lisää UT:n ilmoitukseen. Koen tämän vaarallisena suuntana.
Jospa tästä voisi avautua keskustelua. Kiitos kaikille. :)
-
Itse ajattelen ja ymmärrän, että Jumalan ilmoitus on aina (ja täytyy olla) Jumalan itsensä antamaa...
Mielestäni uuskarismaattisuus on siirtymässä "mystisen-Kristuksen"-kaltaiseen uskoon, jossa uudet näyt ja ilmestykset tuovat lisää UT:n ilmoitukseen. Koen tämän vaarallisena suuntana.
Jospa tästä voisi avautua keskustelua. Kiitos kaikille. :)
Luin aloituksesi läpi. Siihen pitää tutustua ajatuksella ja Raamattu vierellä (ainakin minun) ennen kuin vastaan, koska aloituksessasi kosketelet ilmoituksen (apokalypsis) ydintä. Lainasin tuohon kuitenkin erään kohdan kirjoituksestasi, johon tahdon heti ottaa kantaa ainakin pinnallisesti. Kirjoitit: "Mielestäni uuskarismaattisuus on siirtymässä "mystisen-Kristuksen"-kaltaiseen uskoon, jossa uudet näyt ja ilmestykset tuovat lisää UT:n ilmoitukseen."
Mielestäni tuo on lisääntyvässä määrin totta ajassamme ja avaa ovia eksytyksien tunkeutua sisälle Jumalan seurakuntaan. Eksytyksillä on monet kasvot, mutta niille on yhteistä pyrkimys ottaa pois jotakin Jumalan ilmoituksesta tai lisätä siihen jotakin uutta ilmoitusta (tai sekä että). Useimmat harhaopit ovat olleet kohtalaisen helposti havaittavissa ja torjuttavissakin, koska ne kieltävät tavalla tai toisella Jeesuksen Kristuksen persoonan ja Hänen ristinsä prinsiipin. Uuskarismaattisuuden harha ei lähtökohtaisesti näitä kiellä, mutta se tarjoaa uutta ilmestystietoa joka herättää kuulijansa omistamaan "sisällään asuvan Kristuksen ja hänen voimansa" irrallaan ristin evankeliumista (vertaa: risti on Jumalan voima). Tähän liittyy sitten monta ihmiselle tarjottavaa mieluista asiaa kuten menestys, rikkaus, terveys, mystiset kokemukset yms. Uuskarismaattisuuden opetuksiin ei kuulu ristin ottaminen ja opetus mennä sisälle Jumalan valtakuntaan monen ahdistuksen kautta.
Näin nyt pikaisesti jotain tähän alkuun. Ehkä pääsen käymään palstalla ehtoommalla.
-
Jälleen huikea aloitus sinulta JPK. Kiitos siitä.
Miksiköhän tuo ei ole synnyttänyt keskustelua.
Ehkä sinä sanoit kaiken niin, ettei siihen ole mitään lisättävää.
Minä kysyisin nyt kuitenkin,
että mikä on ihmiselle tänä päivänä Jumalan todistus Pojastaan.
Otsikkosi nimittäin johtaa minut Sanan äärelle muun muassa tähän kohtaan:
Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen,
niin onhan Jumalan todistus suurempi.
Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.
Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä;
joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi,
koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.
Eli uskovalla on tuo Jumalan todistus itsessänsä.
Siis mikä?
-
Eli uskovalla on tuo Jumalan todistus itsessänsä.
Siis mikä?
"Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne" (Joh. 14:16-18).
-
"Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne" (Joh. 14:16-18).
Eli Henki todistaa Jeesuksesta.
Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus,
ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä;
ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.
Sillä kolme on, jotka todistavat:
Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen,
niin onhan Jumalan todistus suurempi.
Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.
Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä;
joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi,
koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.
-
Eksytyksissä tosiaan alkuperäinen Jumalan ilmoitus vääristyy. Kuten sanonta kuuluu, siihen tulee astian makua mukaan. Mitään toisenlaista evankeliumia (uusia ilmoituksia) ei kuitenkaan ole, kuten Paavali toteaa, muistaakseni Galatalisille kirjoittamassaa kirjeessä.
Paholaisella on monelaisia konsteja, pyrkiessään eksyttämään, sekä jo uskoon tulleet, että vielä ilman pelastavaa uskoa olevat ihmiset pois evankeliumin sanasta. Yksi näistä eksytyksistä on avauksiessa mainittu karismaattisuus petollisine ihmeineen. Rahaa ja viihdettä nämä väärän evankeliumin julistajat Jeesuksella tekevät. Eivät salit täyty, eikä raha virtaa, jos edessämme on syntiemme vuoksi piinattu verinen ja runneltu Kristus, ristillä.
Mutta meille, joille omat synnit ovat tulleet raskaiksi omissatunnoissamme, meille tämä ristinuhri jonka kautta syntimme on sovitettu, on sanomattoman kallis ja rakas. Kiitos Jeesus.
-
Eksytyksissä tosiaan alkuperäinen Jumalan ilmoitus vääristyy. Kuten sanonta kuuluu, siihen tulee astian makua mukaan. Mitään toisenlaista evankeliumia (uusia ilmoituksia) ei kuitenkaan ole, kuten Paavali toteaa, muistaakseni Galatalisille kirjoittamassaa kirjeessä.
Paholaisella on monelaisia konsteja, pyrkiessään eksyttämään, sekä jo uskoon tulleet, että vielä ilman pelastavaa uskoa olevat ihmiset pois evankeliumin sanasta. Yksi näistä eksytyksistä on avauksiessa mainittu karismaattisuus petollisine ihmeineen. Rahaa ja viihdettä nämä väärän evankeliumin julistajat Jeesuksella tekevät. Eivät salit täyty, eikä raha virtaa, jos edessämme on syntiemme vuoksi piinattu verinen ja runneltu Kristus, ristillä.
Mutta meille, joille omat synnit ovat tulleet raskaiksi omissatunnoissamme, meille tämä ristinuhri jonka kautta syntimme on sovitettu, on sanomattoman kallis ja rakas. Kiitos Jeesus.
Minä olen hahmottanut uskossa eläessäni seuraavat suunnat kristikunnan piirissä sellaisiksi, joihin en voi kuulua. Ne kaikki saavat paljon kannattajia ja menestystä. Tarkoitan korkeakirkollisuutta, legalistista kristinuskon haaraumaa (esim. lakipietistit), karismaattista liikettä eli hurmahenkisyyttä ja liberaaliteologisia ajatus- tai uskonsuuntia. Liberaaliteologian kannattajista ja harjoittajista tosin osa ei usko lainkaan Jumalaan tai klassisiin uskonkohtiin uskontunnustuksissa, joten sellaiset liberaaliteologian edustajat voi katsoa suljetuksi kokonaan pois kristillisyyden piiristä. On todettava lisäksi, että lakihenkisyys ei rajoitu lakipietisteihin, sillä esim. monissa korkeakirkollisissa piireissä on omat vaatimuksensa, joita täytyy noudattaa, voidakseen olla kristitty. ("Pelkkä" usko Vapahtajaan ei siis riitä käytännössä monille heistä ihmisen vanhurskautukseen Jumalan edessä.) Samoin karismaattisessa liikkeessä on edustajia, jotka laittavat ihmisen pelastuksen ehdoksi pelkän uskon lisäksi ihmisen omia tekoja tai "temppuja".
-
Eksytyksillä on monet kasvot, mutta niille on yhteistä pyrkimys ottaa pois jotakin Jumalan ilmoituksesta tai lisätä siihen jotakin uutta ilmoitusta (tai sekä että). Useimmat harhaopit ovat olleet kohtalaisen helposti havaittavissa ja torjuttavissakin, koska ne kieltävät tavalla tai toisella Jeesuksen Kristuksen persoonan ja Hänen ristinsä prinsiipin. Uuskarismaattisuuden harha ei lähtökohtaisesti näitä kiellä, mutta se tarjoaa uutta ilmestystietoa joka herättää kuulijansa omistamaan "sisällään asuvan Kristuksen ja hänen voimansa" irrallaan ristin evankeliumista (vertaa: risti on Jumalan voima). Tähän liittyy sitten monta ihmiselle tarjottavaa mieluista asiaa kuten menestys, rikkaus, terveys, mystiset kokemukset yms. Uuskarismaattisuuden opetuksiin ei kuulu ristin ottaminen ja opetus mennä sisälle Jumalan valtakuntaan monen ahdistuksen kautta.
On hyvä, että harhoista puhutaan.
Yhtä harhaa ei ilmeisesti ole vielä otettu esille. Alkuseurakunnassa ei voinut olla oikein kuolleen aivouskon harhaa tai Jeesuksella tienaamisen harhaa, koska alkuajan kristityt elivät henkensä uhalla sydämestään uskoonsa uskoen vainon alaisina. Mutta kun kristinuskosta tuli valtionuskonto tai suurten massojen uskonto, jonka tähden tarvittiin palkattua papistoa, joka eli kaikkea muuta kuin vainon alaisena, niin ihmiset saattoivat helposti tuudittautua siihen harhaan, että riittää se, että on olemassa puhdas objektiivinen oppi ja oikeat sakramentit. Omakohtaista uskoa (oikeaa subjektiivisuutta) ei välttämättä korostettu lainkaan, ja sen sijaan, että olisi kärsitty vainoa uskon tähden, objektiivisen uskon ulkoinen tunnustaminen oli avain maanpäälliseen taattuun elintasoon ja menestykseen. Mielestäni yksi harha on siis objektiivisuuden harha, jos sellaista ilmaisua voi käyttää. Kyseisestä harhasta Uusi testamentti ei oikein puhu, koska sitä ei ole kirjoittettu ajankohtana, jolloin se olisi jo saanut valtauskonnon aseman. Alkuajan kristityt eivät Jeesuksen nimessä saaneet vakituisia tuloja ja leipää pöytäänsä hamaan vanhuuteensa asti.
-
Uuden testamentin pyhän kirjoitukset, jotka on myöhemmin koottu Uusi testamentti
kokoelmaksi kaanoniksi, ovat nimenomaan kirjoitetut ihan alkukirkon kristityille alkukirkon aikana v.-v. 0040 - 0064 jKr. Kaikki uuden testamentin kirjoitukset ovat syntyneet ensimmäisellä vuosisadalla. Ilmestyskirja viimeisenä noin vuonna 0100 JKr.
Haasteita oli ensimmäisellä vuosisadalla paljon, juutalaisuudesta tuli lakihurskauden vaatimukset kristittyjn keskuuteen ja vaatimukset ympärileikata kaikki kristityt juutalaisiksi.
Sitten tuli kristittyjen vainot ulkopuolelta. Rooman keisarin Neron vainot, joiden aikana moni kielsi ristiin naulitun Kristuksen olevan Jumalan poika. Kieltämällä Kristuksen kuolleistaylösnousemisen, he saivat juutalaisten puolelta suojejun ja synagoogat suojikseen vainoajilta.
-
Wikipediasta
Alkuseurakunta tai alkukirkko oli ensimmäinen, Palestiinassa toiminut kristillinen yhteisö. Se syntyi, kun Jeesuksen opetuslapset kokivat Galileassa ilmestyksiä, joiden perusteella he vakuuttuivat Jeesuksen kuolleista heräämisestä ja ylösnousemuksesta.
Alkuseurakunnan keskuspaikka oli Jerusalem, mutta samantapainen yhteisö lienee toiminut myös Galileassa. Alkuseurakunta piti itseään osana juutalaisuutta. Sen hengellisyydessä painottui lopun aikojen odotus ja siksi keskittyminen pelkästään hengellisiin asioihin. Yhteisö koki Jerusalemissa voimakkaan ilmestyksen, jota kristillisessä traditiossa kutsutaan Pyhän Hengen vuodatukseksi ja joka on Apostolien teoissa sijoitettu juutalaisten helluntaijuhlan yhteyteen.
Tämän ilmestyksen yhteydessä ja sen jälkeen alkuseurakuntaan liittyi kreikkaa puhuvia juutalaisia paluumuuttajia, joiden ensimmäinen johtaja oli Stefanos. Näiden ja arameankielisten välille syntyi teologisia erimielisyyksiä. Vainoamisen takia kreikankieliset hellenistikristityt siirtyivät Syyriaan ja alkoivat julistaa uskoaan pakanoille eli muille kuin juutalaisille.
-
Harhaoppeja
Areiolaisuus
Gnostilaisuus
Monofysitismi
Monotelitismi
Montanismi
Nestoriolaisuus
Pelagiolaisuus
-
Uuskarismaattisuuden opetuksiin ei kuulu ristin ottaminen ja opetus mennä sisälle Jumalan valtakuntaan monen ahdistuksen kautta.
Mitä ajattelette, liittyykö "monen ahdistuksen kautta taivasten valtakuntaan" -kristillisyys, joka on Raamatun opetuksen mukaista (esim. Ap.t. 14:22), siihen, että ahdistukset tai vaikeudet tulevat uskovalle uskon tunnustamisen tähden (esim. Matt. 10:22), itsensä kieltämisen tähden (Luuk. 14:26-27), uskosta seuraavien maallisten etujen menettämisen tähden (esim. Matt. 19:27) ja paholaisen kiusaamisen tähden (2 Kor. 12:7)? Jos ahdistukset, jotka kuuluvat jonkun mukaan taivasten valtakuntaan menoon, ovat vain samanlaisia ahdistuksia kuin muiden ihmisten ahdistukset, niin enpä tiedä, onko kyse enää kristillisestä ajatuksesta. Kyllä pakanatkin kärsivät sairauksista, ihmissuhdevaikeuksista, menetyksistä, peloista ja monista muista samoista asioista kuin uskovat kristityt, ja he myös osaavat kantaa kärsivällisesti vaikeuksiansa tai ahdistuksiansa, joskus jopa paremmin kuin kristityiksi tunnustautuvat. En tarkoita, ettei ihminen, joka ei ole kokenut mitään erityisesti kristillistä ahdistusta uskonsa tähden, olisi oikeutettu uskomaan Häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman (Room. 4:5). Mutta sanoisin, että hänen ahdistuksensa eivät varsinaisesti ole olleet kristillisiä ahdistuksia, jotka johtuvat siitä, että kynttilää ei pidetä vakan alla pahassa maailmassa (1 Joh. 5:19).
-
Noihin aikoihin kristityt olivat vainottuja. Ristiin naulittu Kristus oli juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus. Oli tilanteita jossa Jeesuksen kieltänyt säilytti henkensä. Kuten historian kirjoituksista näkyy. "Krestuksen aloitteesta syntyi mellakoita juutalaisten keskuudessa".
Kuten crystalvoice mainitsi muitakin ahdistuksia liittyy kristilliseen uskoon. Kaikista keskeisin on jatkuva ristiriita lihan tahdon ja Hengen tahdon välillä. Tätä sotaa kristitty joutuu käymään vaikka ei mitään ulkoista uhkaa tai vainoa olisikaan. Paholainen maailma ja oma liha käyvät sotaa evankeliumin uskomista vastaan.
Kuten avaaja kertoi, kristinusko ei perustu toiveisiin tai valheisiin vaan faktoihin jotka perustuvat suuren ihmisjoukon silminnäkijähavaintoihin.
-
Noihin aikoihin kristityt olivat vainottuja.
Viime maanantaina piirimme vetäjä kaivoi netistä englanninkielisen artikkelin, jossa kerrottiin, että keskimäärin joka viides minuutti maailmassa kuolee kristitty marttyyri. Me emme täällä juuri tiedosta sitä.
-
Noihin aikoihin kristityt olivat vainottuja. Ristiin naulittu Kristus oli juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus. Oli tilanteita jossa Jeesuksen kieltänyt säilytti henkensä. Kuten historian kirjoituksista näkyy. "Krestuksen aloitteesta syntyi mellakoita juutalaisten keskuudessa".
Kuten crystalvoice mainitsi muitakin ahdistuksia liittyy kristilliseen uskoon. Kaikista keskeisin on jatkuva ristiriita lihan tahdon ja Hengen tahdon välillä. Tätä sotaa kristitty joutuu käymään vaikka ei mitään ulkoista uhkaa tai vainoa olisikaan. Paholainen maailma ja oma liha käyvät sotaa evankeliumin uskomista vastaan.
Kuten avaaja kertoi, kristinusko ei perustu toiveisiin tai valheisiin vaan faktoihin jotka perustuvat suuren ihmisjoukon silminnäkijähavaintoihin.
On totta, että alkuaikoina, kun kristittyjä ei suvaittu, vaan heitä pidettiin ihmiskunnan vihollisina (heitä pidettiin alkuaikoina jopa ateisteina, koska eivät uskoneet samoihin jumaluuksiin kuin muut), moni apostoleista lähtien sai maksaa uskostaan jopa hengellään. Mutta niin kuin Paulus totesi, myös nykyään marttyyrikuolemia tapahtuu jatkuvasti, mutta ei tosin täällä sivistyneessä Euroopassa, jossa kristillisyyttä vielä jossain määrin ainakin näennäisesti suvaitaan.
Mutta onko maailma koskaan muuttunut hyväksi (vrt. 1 Joh. 5:19)? Jalostuiko maailma pahasta hyväksi sen seurauksena, kun kristinuskosta aikoinaan tuli massojen uskonto, jolle hallitsijat antoivat siunauksensa? Enpä usko. (Väittäisin myös, että massojen uskonto, jota kirkkolaitoksesta käsin on johdettu, on ollut vesitetty kristinusko, jonka kautta joskus harvoin on kuitenkin kaikunut jopa esim. pääasia eli puhdas evankeliumi.) Uskon siihen, että aina sellainen ihminen (onpa hän elänyt missä ajassa ja paikassa tahansa), joka Jeesuksen seuraajana ei ole halunnut pitää lamppuansa vakan alla ihmispelosta, on saanut kokea vainoa; jos ei fyysistä väkivaltaa tai marttyyrikuolemaa, niin ainakin henkistä väkivaltaa, pilkkaa, naurua, ajallisia menetyksiä ja paholaisen jatkuvaa kiusaamista sen lisäksi, että oma "liha" on ollut paholaisen puolella uskoa sammuttamassa, niin kuin totesit, ja niin kuin myös Paavali toteaa (Gal. 5:17).
Mutta mitä itse viestiketjumme aiheeseen tulee, niin sanoisin, että Pyhän Hengen todistus ja erityinen siunaus tulee juuri niiden osaksi, jotka eivät pidä lamppuansa vakan alla, vaan todistavat rohkeasti Jeesuksesta eivätkä halua tehdä kompromissia ajan hengen kanssa. Heille olo tässä maailmassa käy monesti niin tukalaksi, että he tietävät tarvitsevansa joka hetki Jumalan apua ja Jumalan antamaa henkilökohtaista todistusta rakkaudestaan ja armostaan. Ei Jeesuksen omalla ole sijaa ja rauhaa tässä maailmassa (niin kuin Jeesuksellakaan ei ollut edes kiveä, jonka päällä päätään leputtaisi), eikä hän lepää tai rauhoitu kuin siinä tietoisuudessa, että hänen turvansa on ikuisuudessa, ei tässä alati muuttuvassa, katoavassa ja petollisessa ajallisuudessa, josta mitään pysyvää ja todella rauhoittavaa ei voi löytää.
Uskon todeksi elämisen tähden syntyvät ahdistukset riisuvat kristitystä valheellista omavanhurskauden ja ylpeyden voimaa, joka ennen kaikkea estää Pyhää Henkeä todistamasta ihmisen sisimmässä yksin Jumalasta ja Hänen kunniastaan Kristuksessa Jeesuksessa. Lisäksi vaikeudet, jopa ylivoimaiset rasitukset, tekevät ihmeet mahdollisiksi. Näin totesi Paavali, joka sanoi rasituksiensa olleen niin ylivoimaisia, että hän oli epätoivoissaan jopa hengestään, jotta hän ei luottaisi itseensä, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää (2 Kor. 1:8,9). Ei Jumala voi siis tehdä ihmeitä ihmisen elämässä, jos ihmistä ei ensin tehdä ei-miksikään. Niin kuin Jumala loi maailmankaikkeuden tyhjästä (ex nihilo), samoin Jumala luo jotain todella uutta ja ihmeellistä vain sellaisessa ihmisessä, joka on ensin tehty olemattomaksi. Jumala antaa Hengen todistuksen ja erityisen siunauksen vain niille, jotka hän ensin on tehnyt tyhjiksi kärsimysten koulussa epävanhurskaasta omasta voimasta ja hurskaudesta.
-
Niin, ... onko Eurooppa enää sivistynyt sanan varsinaisessa merkityksessä. Jos nimittäin mittariksi otetaan se, kuinka upporikkaat kansat pitävät huolta heikoimmista jäsenistään.
Tai: Jos mittariksi otetaan elokuvat, joilla kansa viihdyttää itseään ja kuluttaa aikaansa.
No niin, näitä esimerkkejä voisi noukkia paljonkin. Kauppapaikoista on tullut temppeleitä joissa pyhäpäivät kuluvat. Rahasta ja tavarasta on tullut Jumala. Rikkaat tekevät kaikkensa, (eduskunnassammekin), ettei hyväosaisten tarvitsisi kantaa enää vastuuta huonompiosaisten yhteiskuntamme jäsenten elämästä ja toimeentulosta.
Suihkukoneen sihisevät ja sukkuloivat ympäri maapalloa, rahat liikkuvat etsien paikkoja joissa ei tarvitse maksaa veroja. Ja toisaalta ihmiset kulkevat ympäri maapalloa etsien aina uusia paikkoja missä itselleen hamutulla rahalla voi saada mahdollisimman paljon hauskaa itselleen.
Tästä saisi vaikka romaanin kirjoitettua, tarkoitukseni oli vain pohtia, onko Eurooppakaan ihan niin sivistynyt, miltä se parempiosaisten silmin katsottuna saattaisi näyttää?
En yhtään ihmettele sitä, että maallisen hyvinvoinnin kasvaessa hengelliset asiat muuttuvat yhä turhemman tuntuisiksi. Mielikuva ikuisesta elämästä terveenä ja nuorena täällä maan päällä, on hullaannuttanut monet ns. uskovaisetkin. Kun vaan joku lupaa terveyttä ja pitkää ikää, niin rahaa tulee lupaajalle kahmalokaupalla. Tällaisia "kalastajia" ei ole vähän.
-
Vahvistukseksi väitteelleni, jonka mukaan Jumala tulee läsnäolevaksi todistuksensa kanssa juuri niissä ihmisissä ja niiden ihmisten välityksellä, jotka ovat ahdingossa, laitan tähän lainaukseksi pätkän Johann Arndtin klassikkokirjasta Totisesta kristillisyydestä.
"Seitsemänneksi saamme ristiä kantaessamme lohdutusta Jumalan länäolosta. Emmekö ole lukeneet Jumalan sanoneen, että hän ei asu iloisten, vaan murheellisten ja kiusattujen keskuudessa. Me luemme Jes. 57:15: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjetyn sydämen elämään. Ja Jes. 41:10 sekä 43:2: Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. Jos sinä vesissä kuljet, niin minä olen sinun kanssasi; jos käyt tuleen, niin et sinä pala. Ps. 91:14,15: Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä pelastan hänet ja saatan hänet kunniaan. Ps. 34:19: Läsnä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja vapahtaa ne, joilla on murheellinen henki.
Jumalan läsnäoloa tuntiessaan ja saadessaan hänen suloista lohdutustansa ovat pyhät marttyyrit olleet niin rohkeat ja iloiset, että he ovat ivanneet hirmuvaltiasten suurimpiakin kidutuskeinoja, kuten esim. pyhä Laurentius. Kun pyhä Vinsentius pakotettiin astumaan paljain jaloin hehkuville hiilille, hän sanoi astuvansa hyvänhajuisille ruusuille. Babylas pyysi saada tulla haudatuksi niissä kahleissa, joita hän kantoi, esiintyäkseen viimeisenä päivänä Kristuksen edessä siten kaunistettuna. Pyhä Ignatius toivoi olevansa nisun jyvä, petojen hampaiden jauhamana, ollakseen puhdas leipä Vapahtajalleen. Stefanuksen kasvojen kerrotaan loistaneen niin kuin enkelin kasvot (Ap. t. 6:15); tämä voima ja iloisuus ei ollut ihmisistä, vaan Jumalasta. Niinpä luemmekin (Ps. 94:19): Kun minulla on paljon suruja sydämessäni, ilahduttavat sinun lohdutuksesi minun sieluani."
(Johann Arndt: Totisesta kristillisyydestä. WSOY 1927, 487-488.)
-
En yhtään ihmettele sitä, että maallisen hyvinvoinnin kasvaessa hengelliset asiat muuttuvat yhä turhemman tuntuisiksi. Mielikuva ikuisesta elämästä terveenä ja nuorena täällä maan päällä, on hullaannuttanut monet ns. uskovaisetkin. Kun vaan joku lupaa terveyttä ja pitkää ikää, niin rahaa tulee lupaajalle kahmalokaupalla. Tällaisia "kalastajia" ei ole vähän.
Uskovallekin on hyväksi joutua välillä piipaa-kuljetuksella sairaalaan, jolloin sekin mahdollisuus käy mielessä, että tämä saattaa olla vain menomatka. Sen jälkeen monet asiat elämässä näkee aivan toisin. Parista kerrasta on kokemusta.
-
En yhtään ihmettele sitä, että maallisen hyvinvoinnin kasvaessa hengelliset asiat muuttuvat yhä turhemman tuntuisiksi. Mielikuva ikuisesta elämästä terveenä ja nuorena täällä maan päällä, on hullaannuttanut monet ns. uskovaisetkin. Kun vaan joku lupaa terveyttä ja pitkää ikää, niin rahaa tulee lupaajalle kahmalokaupalla. Tällaisia "kalastajia" ei ole vähän.
Uskovallekin on hyväksi joutua välillä piipaa-kuljetuksella sairaalaan, jolloin sekin mahdollisuus käy mielessä, että tämä saattaa olla vain menomatka. Sen jälkeen monet asiat elämässä näkee aivan toisin. Parista kerrasta on kokemusta.
Muistaakseni Antti J. Pietilä (tai Osmo Tiililä) on sanonut, että yksi sydänkohtaus opettaa enemmän tosi jumaluusoppia ihmiselle kuin pitkät teoreettisesti painottuneet opinnot yliopistossa. (Maksim Gorkin yksi omaelämäkerta taisi muuten olla nimeltään Nuoruuteni yliopistot, jolla nimellä hän viittasi kärsimyskouluihinsa.) Luther on puolestaan aivan oikein todennut, että ahdistus on yksi keskeinen tekijä todelliseksi jumaluusoppineeksi tulemisessa. Jos ihmistä ei ole koeteltu, mitä hän todella tietää? Kokemuksen kautta vain voi todella oppia jumalallisia asioita ja ennen kaikkea omaa olemustaan, jota ei opi kunnolla tuntemaan, jos Jumala ei laita ihmistä pitkäksi ajaksi ahjoon.
-
En yhtään ihmettele sitä, että maallisen hyvinvoinnin kasvaessa hengelliset asiat muuttuvat yhä turhemman tuntuisiksi. Mielikuva ikuisesta elämästä terveenä ja nuorena täällä maan päällä, on hullaannuttanut monet ns. uskovaisetkin. Kun vaan joku lupaa terveyttä ja pitkää ikää, niin rahaa tulee lupaajalle kahmalokaupalla. Tällaisia "kalastajia" ei ole vähän.
Uskovallekin on hyväksi joutua välillä piipaa-kuljetuksella sairaalaan, jolloin sekin mahdollisuus käy mielessä, että tämä saattaa olla vain menomatka. Sen jälkeen monet asiat elämässä näkee aivan toisin. Parista kerrasta on kokemusta.
Muistaakseni Antti J. Pietilä (tai Osmo Tiililä) on sanonut, että yksi sydänkohtaus opettaa enemmän tosi jumaluusoppia ihmiselle kuin pitkät teoreettisesti painottuneet opinnot yliopistossa. (Maksim Gorkin yksi omaelämäkerta taisi muuten olla nimeltään Nuoruuteni yliopistot, jolla nimellä hän viittasi kärsimyskouluihinsa.) Luther on puolestaan aivan oikein todennut, että ahdistus on yksi keskeinen tekijä todelliseksi jumaluusoppineeksi tulemisessa. Jos ihmistä ei ole koeteltu, mitä hän todella tietää? Kokemuksen kautta vain voi todella oppia jumalallisia asioita ja ennen kaikkea omaa olemustaan, jota ei opi kunnolla tuntemaan, jos Jumala ei laita ihmistä pitkäksi ajaksi ahjoon.
Olen samaa mieltä crystalvoicen kanssa. Sanot hyvin: "jos ihmistä ei ole koeteltu, mitä hän todella tietää".
Ahdistukset ja koettelemukset - aivan arkisetkin, vaikkapa työelämään liittyvät - ovat hyviä opettajia. Oppilaat vain ovat joskus melko jääräpäisiä :)
Mutta täytyy nyt kysyä, kun näin puhut: oletko itse kokenut pitkiä koettelemuksia? Arvelisin, että sinulla täytyy myös olla jokin verran ikää, aivan nuoret eivät puhu näistä asioista niinkuin sinä. Itselläni on ikää sen verran että vajaan kymmenen vuoden kuluttua saatan päästä eläkkeelle, ja vasta vähän olen päässyt näissä korkeakouluissa eteenpäin. Mutta olen vähitellen ruvennut rakastamaan tätä koulutusta... niin vaikea kuin se onkin.
-
Kiitos kommentista, Taisto. En paljasta ikääni, mutta sen verran voin kuitenkin kertoa, ettei vielä ole neljääkymmentä mittarissa.
Itse Jumalan Pojan täytyi kärsimysten kautta oppia kuuliaisuutta (Hepr. 5:8 ), vaikka oli synnitön. Miksi me syntiset oppisimme kuuliaisuutta ilman koettelemuksia? Kärsimystensä keskellä kuuliaisuutta oppi myös Paavali, vaikka hän tosin oli "lihansa" puolesta syntinen (toisin kuin siis Jeesus). 2 Kor. 12:7-10. Jeesus Kristus voi kärsiviä lohduttaa tänäkin päivänä, koska Hän on samalla tavalla koeteltu kuin monet meistä (Hepr. 2:18; 4:15). Ihminen, jota ei ole henkilökohtaisesti koeteltu, ei voi kovin syvällisellä tavalla toisia todella koeteltuja ihmisiä ymmärtää ja auttaa.
-
Muistaakseni Antti J. Pietilä (tai Osmo Tiililä) on sanonut, että yksi sydänkohtaus opettaa enemmän tosi jumaluusoppia ihmiselle kuin pitkät teoreettisesti painottuneet opinnot yliopistossa.
Tässä lisätietoa, vastaus 47:
http://puimatanner.net/index.php?topic=361.msg11429#msg11429
-
En yhtään ihmettele sitä, että maallisen hyvinvoinnin kasvaessa hengelliset asiat muuttuvat yhä turhemman tuntuisiksi. Mielikuva ikuisesta elämästä terveenä ja nuorena täällä maan päällä, on hullaannuttanut monet ns. uskovaisetkin. Kun vaan joku lupaa terveyttä ja pitkää ikää, niin rahaa tulee lupaajalle kahmalokaupalla. Tällaisia "kalastajia" ei ole vähän.
Uskovallekin on hyväksi joutua välillä piipaa-kuljetuksella sairaalaan, jolloin sekin mahdollisuus käy mielessä, että tämä saattaa olla vain menomatka. Sen jälkeen monet asiat elämässä näkee aivan toisin. Parista kerrasta on kokemusta.
Muistaakseni Antti J. Pietilä (tai Osmo Tiililä) on sanonut, että yksi sydänkohtaus opettaa enemmän tosi jumaluusoppia ihmiselle kuin pitkät teoreettisesti painottuneet opinnot yliopistossa. (Maksim Gorkin yksi omaelämäkerta taisi muuten olla nimeltään Nuoruuteni yliopistot, jolla nimellä hän viittasi kärsimyskouluihinsa.) Luther on puolestaan aivan oikein todennut, että ahdistus on yksi keskeinen tekijä todelliseksi jumaluusoppineeksi tulemisessa. Jos ihmistä ei ole koeteltu, mitä hän todella tietää? Kokemuksen kautta vain voi todella oppia jumalallisia asioita ja ennen kaikkea omaa olemustaan, jota ei opi kunnolla tuntemaan, jos Jumala ei laita ihmistä pitkäksi ajaksi ahjoon.
Olen samaa mieltä crystalvoicen kanssa. Sanot hyvin: "jos ihmistä ei ole koeteltu, mitä hän todella tietää".
Ahdistukset ja koettelemukset - aivan arkisetkin, vaikkapa työelämään liittyvät - ovat hyviä opettajia. Oppilaat vain ovat joskus melko jääräpäisiä :)
Mutta täytyy nyt kysyä, kun näin puhut: oletko itse kokenut pitkiä koettelemuksia? Arvelisin, että sinulla täytyy myös olla jokin verran ikää, aivan nuoret eivät puhu näistä asioista niinkuin sinä. Itselläni on ikää sen verran että vajaan kymmenen vuoden kuluttua saatan päästä eläkkeelle, ja vasta vähän olen päässyt näissä korkeakouluissa eteenpäin. Mutta olen vähitellen ruvennut rakastamaan tätä koulutusta... niin vaikea kuin se onkin.
On mukavaa tulla palstalle ja havaita, että täällä kirjoitetaan suurista ja kalleista asioista, kuten vanhurskaudesta ja kärsimyksistä. Ne kuuluvat erottamattomasti siihen Jumalan ilmoitukseen (apokalypsis) johon ihmismieli ei varpaisillensakaan kurottautuen ulotu. Ne eivät avaudu ihmiselle ihmisen tahdosta, ei opiskellen, ei ponnistellen eikä muuten yksistään kokemustenkaan avulla. "Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys..."(Ps. 36:6a).
Kärsimyksillä on -mitä itse olen ymmärtänyt 45 vuotta uskossa oltuani- suuri merkitys "Jumalan työkaluna" ihmiselämässä. Sellaista opetusta kuulee päivinämme, että Jumalan tahto on johdattaa uskovat kaikin puolin fyysisesti ja psyykkisesti terveeseen sekä ajallisesti voitokkaaseen ja menestyksekkääseen elämään. Jos tämä on totta niin Raamatusta on hylättävä suuri joukko kertomuksia ja opetusta. Jeesus kehotti meitä seuraamaan itseään ja Hänestä sanotaan: "Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden" Heb. 5: 8. Pietari kirjoitti kärsimyksistä: "Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä" (1.Pt. 2:21) ja Paavali rohkaisi kivittämisensä jälkeen derbeläisiä veljiä: "...Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan" (Apt. 14:22b). Miksi meillä on sairauksia ja ahdistuksia on asia sinänsä, mutta niitä on ymmärsimmepä niiden merkitystä tai emme. Kokemuksesta sanon, että joiltain osin jälkikäteen olen jotain kärsimyksistä ja vastoinkäymisistäni ymmärtänyt. Uskallanpa jopa sanoa, että ellei niitä olisi ollut niin tuskin olisin enää hengissäkään.
Minulla tuskin on mitään kovin syvällistä antaa tähän keskusteluun, mutta luulen, että seuraamalla opin jotain lisää aiheesta.
Ja lopuksi sana tuosta, mitä Taisto kirjoitti: "Itselläni on ikää sen verran että vajaan kymmenen vuoden kuluttua saatan päästä eläkkeelle." Minua tuo hymyillytti ja Paulustakin varmaan. Sinähän Taisto olet vielä nuori kuin koulupoika ;)
-
Nuoresta iästä huolimatta ihmisillä voi olla vakavia koettelemuksia esin terveyden osalta. Itse olin 7 vuoden ikäinen, sairastuessani loppuelämäni ajaksi.
Täällä on useampia nimimerkkejä joiden viesteistä olen iloinnut. Omien lasteni ikäisiä(kin) henkilöitä mukana. Tämä on sellainen asia, ettei lapsilleenkaan voi antaa uskoa. Toisaalta uskon että lasteni (lastemme) sydämissä elää tuo siemen mitä sinne on pieninä kylvetty. Yksi tärkeä rukousaihe ovat lapsemme ja lastenlapsemme, nuo Jumalan kalliit lahjat.
-
Ja lopuksi sana tuosta, mitä Taisto kirjoitti: "Itselläni on ikää sen verran että vajaan kymmenen vuoden kuluttua saatan päästä eläkkeelle." Minua tuo hymyillytti ja Paulustakin varmaan. Sinähän Taisto olet vielä nuori kuin koulupoika ;)
Kiitos, Oloneuvos, että annoit armollisesti minulle luvan olla koulupoika.
Suuri helpotus, ei siis tarvitse edes yrittää esittää kovin viisaita repliikkejä keskusteluissa ;)
-
On parempi jos virta käy toiseen suuntaan. Jumalasta ihmiseen päin. Jumalan neuvojista ja tulkitsijoista ei ole puutetta, kuten tiedämme. Jumalan voimillakin monet ressukat kerskuvat, rahastavat Jumalana esiintyen tyhmiä ja yksinkertaisia, jotka eivät tunne Jumalaa.
Jukka Norvanto luonnehtii hyvin, ettei pelastus ole oman puseron sisälle tuijottamista, vaan Jumalan suuruuden ihastelemista. Jumalalla ja Kristuksella rahastaminen vaatii jo käsittämätöntä röyhkeryttä, ja toisaalta sen ymmärtämistä kuinka alttiita apua tavitsevat ihmiset ovat hädässään tarttumaan vaikka oljenkorteen, pelastuakseen katastrofilta.
Tulee mieleen runo jonka eräs mies lausui minulle pikkupoikana junassa, matkalla Riihimäeltä Lahteen hän ryyppäsi viinaa pullostaan ja lausui, "päältä on kirkas ja sisältä on makea, viimeiset markkani menetin sen takia."
Kuinkahan paljon on palanut yksinkertaisten ihmisten rahaa uskonnollsten huijarien makeaan elämään?
-
Kuinkahan paljon on palanut yksinkertaisten ihmisten rahaa uskonnollsten huijarien makeaan elämään?
Täytyy olla viimeinen tuomio kuoleman jälkeen, koska tässä ajassa jumalattomat menestyvät, rikastuvat ja ovat vaivoista vapaita (myös ne jumalattomat, jotka ovat pukeneet päälleen hurskaan ihmisen kaavun). Psalmi 73. Hurskasta sen sijaan kuritetaan joka aika (Ps. 73:14), ja monesti häneltä viedäan tuhkatkin pesästä niiden toimesta, jotka syövät leskien talot ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia (Matt. 23:14). Ankara on heidän tuomionsa.
Mutta tämä pohdintamme ei lity enää viestiketjun varsinaiseen aiheeseen, paitsi ehkä siinä mielessä, että Jumala ei anna merkkiä pyhyydestään tai edes selvästä olemassaolostaan kaikille, koska se mitä ilmeisimmin estäisi meidän tahdonvapautta. Koska jumalallinen todellisuus ei ole välittömästi ja tuosta vain kenen tahansa koettavissa ja tunnistettavissa, ihmisellä on vapautta enemmän, kuin jos Jumala ikään kuin kaikkivaltiaana sheikkinä tai kuin suurena kaikkinäkevänä silmänä olisi kaikkien ihmisten (myös julkijumalattomien) tietoisuudessa joka hetki. Sen sijaan, että Jumala olisi vähentänyt vapauttamme, hän on lisännyt sitä.
-
Uskoamme kotellaan moninaisilla koettelemuksilla.
2. Kor. 13:1 Kolmannen kerran minä nyt tulen teidän tykönne. Kahden tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia vahvistettava.
2. Kor. 13:2 Olen edeltäpäin sanonut ja sanon edeltäpäin niille, jotka ennen ovat syntiä tehneet, ja kaikille muille - niinkuin silloin sanoin, kun olin toista kertaa tykönänne, samoin nytkin, kun olen poissa - etten, kun taas tulen, ole teitä säästävä,
2. Kor. 13:3 koska te etsitte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus, joka ei ole heikko teitä kohtaan, vaan on teissä voimallinen.
2. Kor. 13:4 Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan.
2. Kor. 13:5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
2. Kor. 13:6 Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä.
2. Kor. 13:7 Mutta me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, emme sitä varten, että näyttäisi siltä, kuin me olisimme koetuksen kestäviä, vaan että te tekisitte hyvää ja me olisimme ikäänkuin ne, jotka eivät koetusta kestä.
2. Kor. 13:8 Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.
2. Kor. 13:9 Sillä me iloitsemme, kun me olemme heikot, mutta te olette voimalliset; sitä me rukoilemmekin, että te täydellisiksi tulisitte.