Kirjoittaja Aihe: Jumalan Valtakunta  (Luettu 1358 kertaa)

Poissa kalamos

  • Viestejä: 491
  • Kάλαμος
    • kalamos.keskustelu.info
Jumalan Valtakunta
« : 02.08.14 - klo:09:32 »
Voidaksemme nähdä Jumalan Valtakunnan,
meidän täytyy syntyä uudesti/ylhäältä Hengestä.
joka ei synny uudesti, ylhäältä,
se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa
  Joh 3:5

Jumalan Valtakunta on jotakin meissä tässä ja nyt.
sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista,
vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Room 14:17

Saamme sen, kun otamme sen vastaan kuin pieni lapsukainen.
Kun pienen lapsukaisen lailla tulemme Jeesuksen tykö.
Totisesti Minä sanon teille:
joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi,
se ei pääse sinne sisälle
  Mark 10:15

Jumalan valtakunnan ohessa saamme kaiken muunkin,
mitä tässä ajassa tarvitsemme.
etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen Vanhurskauttansa,
niin myös kaikki tämä teille annetaan
  Matt 6:33

Kun Jumalan ainosyntyinen Poika,
joka oli Jumala Jumalan tykönä,
annettiin meille ihmislapsena,
niin tuo Valtakunta tuli meitä hyvin lähelle.
Jeesus lähetti opetuslapsensa kaksittain,
ja käski heidän sanoa:
Jumalan Valtakunta on tullut teitä lähelle  Luuk 10:9

Johannes Kastaja saarnasi Israelin kansalle:
teidän keskellänne seisoo Hän, jota te ette tunne  Joh 1:26
Mutta sitä varten, että Hän tulisi julki Israelille,
olen tullut vedessä kastamaan
  Joh 1:31 AS

Isä oli siis lähettänyt sanansaattajan raivaamaan tietä Pojallensa:
Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, evankeliumin alku.
Niin kuin on kirjoitettuna … ”Katso,
Minä lähetän sanansaattajani edelläsi, joka valmistaa tiesi.
Huutavan ääni erämaassa:
’Valmistakaa Herran tie, tehkää polkunsa suoriksi’”
niin Johannes tuli ja kastoi erämaassa
ja saarnasi kääntymyksen kastetta
syntien anteeksisaamiseksi.


Mutta sitten tienraivaajan tehtävä alkaa olla valmis.
Johanneksen opetuslapset olivat vähän ihmeissään.
Mutta Johannes Kastaja selvittää heille asian ja osansa:
Te olette itse todistajani, että sanoin:
’En ole Kristus, vaan minut on lähetetty edellensä.’


Huutavan äänen oli aika hiljalleen sammua.
Tie Herralle oli valmistettu. Kuningas oli astunut esiin.
Jumalan valtakunta oli tullut heidän luokseen.
Jotkut uskonnon huipulta tosin väittivät,
että kysymyksessä olikin Beelsebulin valtakunta.
Ja niin Jeesus selvittää:
Mutta jos Minä Jumalan Hengen avulla ajan ulos riivaajia,
niin Jumalan valtakunta on ennättänyt luoksenne. 


Mutta Jumalan valtakunta eteni kylä kylältä.
Riivaajat väistyivät sen tieltä. Sairaat parannettiin.
Kuolleet herätettiin. Ja sitten julistettiin evankeliumia:
Mihin kaupunkiin tulettekin ja ottavat teidät vastaan,
syökää, mitä eteenne pannaan
ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille:
’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’


Jumalan valtakunta oli nyt tullut Israelin kansan keskuuteen.
Mutta ei siten kuin fariseukset olivat odottaneet.
Ja niin he onnettomat eivät kyenneet
sitä näkemään eikä vastaanottamaan.
He tutkivat kyllä kirjoituksia, mutta eivät halunneet tulla Jeesuksen
– Ikuisen Elämän – tykö.

Todellinen Valkeus oli heidän keskellään,
mutta ei päässyt sisäisesti heihin.
Viinipuu oli kasvanut. Nyt Elämä ei päässyt siihen.
Se ei voisi tuottaa hedelmää
– siemen ei voisi levitä kaikkeen maailmaan.
Viinipuuhun oksastettiin villejä oksia.
Jumalan valtakunta annettiin pakanoille.
Puu on tuottanut hedelmää.
Sanoma Kristuksesta levinnyt.
Pian jalopuuhun oksastetaan taas sen omia oksia.

Vanhan liiton esikuvallisena aikana
Jumalan kirkkaus oli kansansa keskuudessa
asettuneena ihmisten pystyttämän telttamajan kaikkein pyhimpään.
Mutta nyt Sana oli pystyttänyt telttamajansa kansansa keskuuteen.
Eli kirjaimellisesti kääntäen:
Ja Sana tuli lihaan
ja pystytti telttamajansa keskellemme.
Ja katselimme kirkkautta Hänen,
kirkkautta kuten ainoan luota Isän,
täynnä armoa ja totuutta.


Tuo temppeli tosin hajotettiin maahan,
mutta Hän pystytti sen uudelleen kolmessa päivässä.
Ennen ylösnousemustaan ja kirkkauteen astumistaan
Hän vaelsi ihmisenä keskellämme.
Valtias oli ottanut orjan muodon.

Mutta kerran kolme niistä,
jotka vaelsivat ja elivät Jeesuksen kanssa
saivat hetken tarkastella Häntä Kirkkaudessaan.
Palanen Jumalan valtakuntaa laskeutui heidän luokseen.
Isä oli verhoutunut pilveen. Mooseksen ja Eliaan näkivät.
Kuusi päivää aikaisemmin Jeesus oli sanonut:
Tässä seisovain joukossa on muutamia,
jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät …

Virke jatkuu kahdella tavalla.
… Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan
… Jumalan valtakunnan tulevan voimassa


Jumalan valtakunta ja Poika
ovat koko ajan näin sidoksissa toisiinsa.
Ne ovat kuin synonyymeja. Niitä ei voi erottaa toisistaan.
Julistamme Jumalan valtakuntaa julistamalla Kristusta.
Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta
… uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia
Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä.


Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa.
Evankeliumin julistaminen ei ole kiehtovia viisauden sanoja
vaan Hengen ja voiman osoittamista.
Kirjain kuolettaa. Henki tekee eläväksi.
Suuri ilosanoma Jumalan Pojasta
alkaa Raamatun ensimmäisestä sanasta,
ja jatkuu sen viimeiseen sanaan saakka.

Valtakunnan evankeliumi on ollut esillä koko ajan.
Mutta tulee 1000 vuotta kestävä aikakausi,
jolloin Jumalan valtakunta – Jumalan hallitusvalta –
ulottuu kaikkialle maan päälle.
Niin kuin rukoilemme:
Tulkoon Sinun valtakuntasi,
ja tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Silloin tämä toteutuu.
Silloin saarnataan tämä Valtakunnan evankeliumi kaikessa maailmassa,
todistukseksi kaikille kansoille. Ja sitten tulee loppu.

Eli Jumalan Valtakunta on nyt sisällisesti meissä.
Jumalan Pyhä Henki asuu meissä ja hallitsee.
Mutta näin ei ollut vielä silloin, kun Jeesus vaelsi maan päällä.
Silloin Jumalan Valtakunta Hänessä oli meidän keskellämme, mutta ei meissä.
Vasta ylönnousemuksen jälkeen
Jeesus puhalsi opetuslapsiin ja sanoi:
Ottakaa Pyhä Henki.
Ja siitä hetkestä alkaen Jumalan Valtakunta
eli vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä oli heissä.

Mutta kerran Jumalan Valtakunta on näkyvää todellisuutta
myös kaikkialla maan päällä.
Eläimet eivät silloin enää syö toisiaan vaan ruohoa jne.
Ihmiset saavuttavat päiviensä määrän eivätkä enää opettele sotimaan.
Mutta jo nyt meidät siis siirretään kuolemasta Elämään Kristuksessa Jeesuksessa,
paholaisen vallasta Jumalan Rakkaan Pojan Valtakuntaan.
Kάλαμος yksi ruoko suuressa kaislameressä, jota Tuuli huojuttaa.