Kirjoittaja Aihe: Jumalan antama todistus itsestään ja Pojastaan  (Luettu 5519 kertaa)

Poissa evlutkristitty

  • Viestejä: 553
Vs: Jumalan antama todistus itsestään ja Pojastaan
« Vastaus #15 : 23.09.16 - klo:14:37 »
Niin, ... onko Eurooppa enää sivistynyt sanan varsinaisessa merkityksessä. Jos nimittäin mittariksi otetaan se, kuinka upporikkaat kansat pitävät huolta heikoimmista jäsenistään.

Tai: Jos mittariksi otetaan elokuvat, joilla kansa viihdyttää itseään ja kuluttaa aikaansa.

No niin, näitä esimerkkejä voisi noukkia paljonkin. Kauppapaikoista on tullut temppeleitä joissa pyhäpäivät kuluvat. Rahasta ja tavarasta on tullut Jumala. Rikkaat tekevät kaikkensa, (eduskunnassammekin), ettei hyväosaisten tarvitsisi kantaa enää vastuuta huonompiosaisten yhteiskuntamme jäsenten elämästä ja toimeentulosta.

Suihkukoneen sihisevät ja sukkuloivat ympäri maapalloa, rahat liikkuvat etsien paikkoja joissa ei tarvitse maksaa veroja. Ja toisaalta ihmiset kulkevat ympäri maapalloa etsien aina uusia paikkoja missä itselleen hamutulla rahalla voi saada mahdollisimman paljon hauskaa itselleen.

Tästä saisi vaikka romaanin kirjoitettua, tarkoitukseni oli vain pohtia, onko Eurooppakaan ihan niin sivistynyt, miltä se parempiosaisten silmin katsottuna saattaisi näyttää?

En yhtään ihmettele sitä, että maallisen hyvinvoinnin kasvaessa hengelliset asiat muuttuvat yhä turhemman tuntuisiksi. Mielikuva ikuisesta elämästä terveenä ja nuorena täällä maan päällä, on hullaannuttanut monet ns. uskovaisetkin. Kun vaan joku lupaa terveyttä ja pitkää ikää, niin rahaa tulee lupaajalle kahmalokaupalla. Tällaisia "kalastajia" ei ole vähän.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Jumalan antama todistus itsestään ja Pojastaan
« Vastaus #16 : 23.09.16 - klo:15:58 »
Vahvistukseksi väitteelleni, jonka mukaan Jumala tulee läsnäolevaksi todistuksensa kanssa juuri niissä ihmisissä ja niiden ihmisten välityksellä, jotka ovat ahdingossa, laitan tähän lainaukseksi pätkän Johann Arndtin klassikkokirjasta Totisesta kristillisyydestä.


"Seitsemänneksi saamme ristiä kantaessamme lohdutusta Jumalan länäolosta. Emmekö ole lukeneet Jumalan sanoneen, että hän ei asu iloisten, vaan murheellisten ja kiusattujen keskuudessa. Me luemme Jes. 57:15: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjetyn sydämen elämään. Ja Jes. 41:10 sekä 43:2: Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. Jos sinä vesissä kuljet, niin minä olen sinun kanssasi; jos käyt tuleen, niin et sinä pala. Ps. 91:14,15: Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä pelastan hänet ja saatan hänet kunniaan. Ps. 34:19: Läsnä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja vapahtaa ne, joilla on murheellinen henki.

Jumalan läsnäoloa tuntiessaan ja saadessaan hänen suloista lohdutustansa ovat pyhät marttyyrit olleet niin rohkeat ja iloiset, että he ovat ivanneet hirmuvaltiasten suurimpiakin kidutuskeinoja, kuten esim. pyhä Laurentius. Kun pyhä Vinsentius pakotettiin astumaan paljain jaloin hehkuville hiilille, hän sanoi astuvansa hyvänhajuisille ruusuille. Babylas pyysi saada tulla haudatuksi niissä kahleissa, joita hän kantoi, esiintyäkseen viimeisenä päivänä Kristuksen edessä siten kaunistettuna. Pyhä Ignatius toivoi olevansa nisun jyvä, petojen hampaiden jauhamana, ollakseen puhdas leipä Vapahtajalleen. Stefanuksen kasvojen kerrotaan loistaneen niin kuin enkelin kasvot (Ap. t. 6:15); tämä voima ja iloisuus ei ollut ihmisistä, vaan Jumalasta. Niinpä luemmekin (Ps. 94:19): Kun minulla on paljon suruja sydämessäni, ilahduttavat sinun lohdutuksesi minun sieluani."


(Johann Arndt: Totisesta kristillisyydestä. WSOY 1927, 487-488.)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Jumalan antama todistus itsestään ja Pojastaan
« Vastaus #17 : 23.09.16 - klo:17:01 »
En yhtään ihmettele sitä, että maallisen hyvinvoinnin kasvaessa hengelliset asiat muuttuvat yhä turhemman tuntuisiksi. Mielikuva ikuisesta elämästä terveenä ja nuorena täällä maan päällä, on hullaannuttanut monet ns. uskovaisetkin. Kun vaan joku lupaa terveyttä ja pitkää ikää, niin rahaa tulee lupaajalle kahmalokaupalla. Tällaisia "kalastajia" ei ole vähän.

Uskovallekin on hyväksi joutua välillä piipaa-kuljetuksella sairaalaan, jolloin sekin mahdollisuus käy mielessä, että tämä saattaa olla vain menomatka. Sen jälkeen monet asiat elämässä näkee aivan toisin. Parista kerrasta on kokemusta.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Jumalan antama todistus itsestään ja Pojastaan
« Vastaus #18 : 23.09.16 - klo:22:15 »
En yhtään ihmettele sitä, että maallisen hyvinvoinnin kasvaessa hengelliset asiat muuttuvat yhä turhemman tuntuisiksi. Mielikuva ikuisesta elämästä terveenä ja nuorena täällä maan päällä, on hullaannuttanut monet ns. uskovaisetkin. Kun vaan joku lupaa terveyttä ja pitkää ikää, niin rahaa tulee lupaajalle kahmalokaupalla. Tällaisia "kalastajia" ei ole vähän.

Uskovallekin on hyväksi joutua välillä piipaa-kuljetuksella sairaalaan, jolloin sekin mahdollisuus käy mielessä, että tämä saattaa olla vain menomatka. Sen jälkeen monet asiat elämässä näkee aivan toisin. Parista kerrasta on kokemusta.

Muistaakseni Antti J. Pietilä (tai Osmo Tiililä) on sanonut, että yksi sydänkohtaus opettaa enemmän tosi jumaluusoppia ihmiselle kuin pitkät teoreettisesti painottuneet opinnot yliopistossa. (Maksim Gorkin yksi omaelämäkerta taisi muuten olla nimeltään Nuoruuteni yliopistot, jolla nimellä hän viittasi kärsimyskouluihinsa.) Luther on puolestaan aivan oikein todennut, että ahdistus on yksi keskeinen tekijä todelliseksi jumaluusoppineeksi tulemisessa. Jos ihmistä ei ole koeteltu, mitä hän todella tietää? Kokemuksen kautta vain voi todella oppia jumalallisia asioita ja ennen kaikkea omaa olemustaan, jota ei opi kunnolla tuntemaan, jos Jumala ei laita ihmistä pitkäksi ajaksi ahjoon.
« Viimeksi muokattu: 23.09.16 - klo:22:21 kirjoittanut crystalvoice »

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Jumalan antama todistus itsestään ja Pojastaan
« Vastaus #19 : 23.09.16 - klo:22:34 »
En yhtään ihmettele sitä, että maallisen hyvinvoinnin kasvaessa hengelliset asiat muuttuvat yhä turhemman tuntuisiksi. Mielikuva ikuisesta elämästä terveenä ja nuorena täällä maan päällä, on hullaannuttanut monet ns. uskovaisetkin. Kun vaan joku lupaa terveyttä ja pitkää ikää, niin rahaa tulee lupaajalle kahmalokaupalla. Tällaisia "kalastajia" ei ole vähän.

Uskovallekin on hyväksi joutua välillä piipaa-kuljetuksella sairaalaan, jolloin sekin mahdollisuus käy mielessä, että tämä saattaa olla vain menomatka. Sen jälkeen monet asiat elämässä näkee aivan toisin. Parista kerrasta on kokemusta.

Muistaakseni Antti J. Pietilä (tai Osmo Tiililä) on sanonut, että yksi sydänkohtaus opettaa enemmän tosi jumaluusoppia ihmiselle kuin pitkät teoreettisesti painottuneet opinnot yliopistossa. (Maksim Gorkin yksi omaelämäkerta taisi muuten olla nimeltään Nuoruuteni yliopistot, jolla nimellä hän viittasi kärsimyskouluihinsa.) Luther on puolestaan aivan oikein todennut, että ahdistus on yksi keskeinen tekijä todelliseksi jumaluusoppineeksi tulemisessa. Jos ihmistä ei ole koeteltu, mitä hän todella tietää? Kokemuksen kautta vain voi todella oppia jumalallisia asioita ja ennen kaikkea omaa olemustaan, jota ei opi kunnolla tuntemaan, jos Jumala ei laita ihmistä pitkäksi ajaksi ahjoon.
Olen samaa mieltä crystalvoicen kanssa. Sanot hyvin: "jos ihmistä ei ole koeteltu, mitä hän todella tietää".
Ahdistukset ja koettelemukset - aivan arkisetkin, vaikkapa työelämään liittyvät - ovat hyviä opettajia. Oppilaat vain ovat joskus melko jääräpäisiä :)

Mutta täytyy nyt kysyä, kun näin puhut: oletko itse kokenut pitkiä koettelemuksia? Arvelisin, että sinulla täytyy myös olla jokin verran ikää, aivan nuoret eivät puhu näistä asioista niinkuin sinä. Itselläni on ikää sen verran että vajaan kymmenen vuoden kuluttua saatan päästä eläkkeelle, ja vasta vähän olen päässyt näissä korkeakouluissa eteenpäin. Mutta olen vähitellen ruvennut rakastamaan tätä koulutusta... niin vaikea kuin se onkin.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Jumalan antama todistus itsestään ja Pojastaan
« Vastaus #20 : 23.09.16 - klo:22:50 »
Kiitos kommentista, Taisto. En paljasta ikääni, mutta sen verran voin kuitenkin kertoa, ettei vielä ole neljääkymmentä mittarissa.

Itse Jumalan Pojan täytyi kärsimysten kautta oppia kuuliaisuutta (Hepr. 5:8 ), vaikka oli synnitön. Miksi me syntiset oppisimme kuuliaisuutta ilman koettelemuksia? Kärsimystensä keskellä kuuliaisuutta oppi myös Paavali, vaikka hän tosin oli "lihansa" puolesta syntinen (toisin kuin siis Jeesus). 2 Kor. 12:7-10. Jeesus Kristus voi kärsiviä lohduttaa tänäkin päivänä, koska Hän on samalla tavalla koeteltu kuin monet meistä (Hepr. 2:18; 4:15). Ihminen, jota ei ole henkilökohtaisesti koeteltu, ei voi kovin syvällisellä tavalla toisia todella koeteltuja ihmisiä ymmärtää ja auttaa.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Jumalan antama todistus itsestään ja Pojastaan
« Vastaus #21 : 24.09.16 - klo:05:28 »
Muistaakseni Antti J. Pietilä (tai Osmo Tiililä) on sanonut, että yksi sydänkohtaus opettaa enemmän tosi jumaluusoppia ihmiselle kuin pitkät teoreettisesti painottuneet opinnot yliopistossa.

Tässä lisätietoa, vastaus 47:
http://puimatanner.net/index.php?topic=361.msg11429#msg11429
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Oloneuvos

  • Vieras
Vs: Jumalan antama todistus itsestään ja Pojastaan
« Vastaus #22 : 24.09.16 - klo:09:01 »
En yhtään ihmettele sitä, että maallisen hyvinvoinnin kasvaessa hengelliset asiat muuttuvat yhä turhemman tuntuisiksi. Mielikuva ikuisesta elämästä terveenä ja nuorena täällä maan päällä, on hullaannuttanut monet ns. uskovaisetkin. Kun vaan joku lupaa terveyttä ja pitkää ikää, niin rahaa tulee lupaajalle kahmalokaupalla. Tällaisia "kalastajia" ei ole vähän.

Uskovallekin on hyväksi joutua välillä piipaa-kuljetuksella sairaalaan, jolloin sekin mahdollisuus käy mielessä, että tämä saattaa olla vain menomatka. Sen jälkeen monet asiat elämässä näkee aivan toisin. Parista kerrasta on kokemusta.

Muistaakseni Antti J. Pietilä (tai Osmo Tiililä) on sanonut, että yksi sydänkohtaus opettaa enemmän tosi jumaluusoppia ihmiselle kuin pitkät teoreettisesti painottuneet opinnot yliopistossa. (Maksim Gorkin yksi omaelämäkerta taisi muuten olla nimeltään Nuoruuteni yliopistot, jolla nimellä hän viittasi kärsimyskouluihinsa.) Luther on puolestaan aivan oikein todennut, että ahdistus on yksi keskeinen tekijä todelliseksi jumaluusoppineeksi tulemisessa. Jos ihmistä ei ole koeteltu, mitä hän todella tietää? Kokemuksen kautta vain voi todella oppia jumalallisia asioita ja ennen kaikkea omaa olemustaan, jota ei opi kunnolla tuntemaan, jos Jumala ei laita ihmistä pitkäksi ajaksi ahjoon.
Olen samaa mieltä crystalvoicen kanssa. Sanot hyvin: "jos ihmistä ei ole koeteltu, mitä hän todella tietää".
Ahdistukset ja koettelemukset - aivan arkisetkin, vaikkapa työelämään liittyvät - ovat hyviä opettajia. Oppilaat vain ovat joskus melko jääräpäisiä :)

Mutta täytyy nyt kysyä, kun näin puhut: oletko itse kokenut pitkiä koettelemuksia? Arvelisin, että sinulla täytyy myös olla jokin verran ikää, aivan nuoret eivät puhu näistä asioista niinkuin sinä. Itselläni on ikää sen verran että vajaan kymmenen vuoden kuluttua saatan päästä eläkkeelle, ja vasta vähän olen päässyt näissä korkeakouluissa eteenpäin. Mutta olen vähitellen ruvennut rakastamaan tätä koulutusta... niin vaikea kuin se onkin.

On mukavaa tulla palstalle ja havaita, että täällä kirjoitetaan suurista ja kalleista asioista, kuten vanhurskaudesta ja kärsimyksistä. Ne kuuluvat erottamattomasti siihen Jumalan ilmoitukseen (apokalypsis) johon ihmismieli ei varpaisillensakaan kurottautuen ulotu. Ne eivät avaudu ihmiselle ihmisen tahdosta, ei opiskellen, ei ponnistellen eikä muuten yksistään kokemustenkaan avulla. "Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys..."(Ps. 36:6a).

Kärsimyksillä on -mitä itse olen ymmärtänyt 45 vuotta uskossa oltuani- suuri merkitys "Jumalan työkaluna" ihmiselämässä. Sellaista opetusta kuulee päivinämme, että Jumalan tahto on johdattaa uskovat kaikin puolin fyysisesti ja psyykkisesti  terveeseen sekä ajallisesti voitokkaaseen ja menestyksekkääseen elämään. Jos tämä on totta niin Raamatusta on hylättävä suuri joukko kertomuksia ja opetusta. Jeesus kehotti meitä seuraamaan itseään ja Hänestä sanotaan: "Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden" Heb. 5: 8. Pietari kirjoitti kärsimyksistä: "Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä" (1.Pt. 2:21) ja Paavali rohkaisi kivittämisensä jälkeen derbeläisiä veljiä: "...Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan" (Apt. 14:22b). Miksi meillä on sairauksia ja ahdistuksia on asia sinänsä, mutta niitä on ymmärsimmepä niiden merkitystä tai emme. Kokemuksesta sanon, että joiltain osin jälkikäteen olen jotain kärsimyksistä ja vastoinkäymisistäni ymmärtänyt. Uskallanpa jopa sanoa, että ellei niitä olisi ollut niin tuskin olisin enää hengissäkään.

Minulla tuskin on mitään kovin syvällistä antaa tähän keskusteluun, mutta luulen, että seuraamalla opin jotain lisää aiheesta.

Ja lopuksi sana tuosta, mitä Taisto kirjoitti: "Itselläni on ikää sen verran että vajaan kymmenen vuoden kuluttua saatan päästä eläkkeelle." Minua tuo hymyillytti ja Paulustakin varmaan. Sinähän Taisto olet vielä nuori kuin koulupoika  ;)
« Viimeksi muokattu: 24.09.16 - klo:12:07 kirjoittanut Oloneuvos »

Poissa evlutkristitty

  • Viestejä: 553
Vs: Jumalan antama todistus itsestään ja Pojastaan
« Vastaus #23 : 24.09.16 - klo:10:07 »
Nuoresta iästä huolimatta ihmisillä voi olla vakavia koettelemuksia esin terveyden osalta. Itse olin  7 vuoden ikäinen, sairastuessani loppuelämäni ajaksi.

Täällä on useampia nimimerkkejä joiden viesteistä olen iloinnut. Omien lasteni ikäisiä(kin) henkilöitä mukana. Tämä on sellainen asia, ettei lapsilleenkaan voi antaa uskoa. Toisaalta uskon että lasteni (lastemme) sydämissä elää tuo siemen mitä sinne on pieninä kylvetty. Yksi tärkeä rukousaihe ovat lapsemme ja lastenlapsemme, nuo Jumalan kalliit lahjat.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Jumalan antama todistus itsestään ja Pojastaan
« Vastaus #24 : 24.09.16 - klo:13:31 »
Ja lopuksi sana tuosta, mitä Taisto kirjoitti: "Itselläni on ikää sen verran että vajaan kymmenen vuoden kuluttua saatan päästä eläkkeelle." Minua tuo hymyillytti ja Paulustakin varmaan. Sinähän Taisto olet vielä nuori kuin koulupoika  ;)
Kiitos, Oloneuvos, että annoit armollisesti minulle luvan olla koulupoika.
Suuri helpotus, ei siis tarvitse edes yrittää esittää kovin viisaita repliikkejä keskusteluissa ;)

Poissa evlutkristitty

  • Viestejä: 553
Vs: Jumalan antama todistus itsestään ja Pojastaan
« Vastaus #25 : 24.09.16 - klo:14:43 »
On parempi jos virta käy toiseen suuntaan. Jumalasta ihmiseen päin. Jumalan neuvojista ja tulkitsijoista ei ole puutetta, kuten tiedämme. Jumalan voimillakin monet ressukat kerskuvat, rahastavat Jumalana esiintyen tyhmiä ja yksinkertaisia, jotka eivät tunne Jumalaa.

Jukka Norvanto luonnehtii hyvin, ettei pelastus ole oman puseron sisälle tuijottamista, vaan Jumalan suuruuden ihastelemista. Jumalalla ja Kristuksella rahastaminen vaatii jo käsittämätöntä röyhkeryttä, ja toisaalta sen ymmärtämistä kuinka alttiita apua tavitsevat ihmiset ovat hädässään tarttumaan vaikka oljenkorteen, pelastuakseen katastrofilta.

Tulee mieleen runo jonka eräs mies lausui minulle pikkupoikana junassa, matkalla Riihimäeltä Lahteen hän ryyppäsi viinaa pullostaan ja lausui, "päältä on kirkas ja sisältä on makea, viimeiset markkani menetin sen takia."

Kuinkahan paljon on palanut yksinkertaisten ihmisten rahaa uskonnollsten huijarien makeaan elämään?

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Jumalan antama todistus itsestään ja Pojastaan
« Vastaus #26 : 24.09.16 - klo:15:11 »

Kuinkahan paljon on palanut yksinkertaisten ihmisten rahaa uskonnollsten huijarien makeaan elämään?

Täytyy olla viimeinen tuomio kuoleman jälkeen, koska tässä ajassa jumalattomat menestyvät, rikastuvat ja ovat vaivoista vapaita (myös ne jumalattomat, jotka ovat pukeneet päälleen hurskaan ihmisen kaavun). Psalmi 73. Hurskasta sen sijaan kuritetaan joka aika (Ps. 73:14), ja monesti häneltä viedäan tuhkatkin pesästä niiden toimesta, jotka syövät leskien talot ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia (Matt. 23:14). Ankara on heidän tuomionsa.

Mutta tämä pohdintamme ei lity enää viestiketjun varsinaiseen aiheeseen, paitsi ehkä siinä mielessä, että Jumala ei anna merkkiä pyhyydestään tai edes selvästä olemassaolostaan kaikille, koska se mitä ilmeisimmin estäisi meidän tahdonvapautta. Koska jumalallinen todellisuus ei ole välittömästi ja tuosta vain kenen tahansa koettavissa ja tunnistettavissa, ihmisellä on vapautta enemmän, kuin jos Jumala ikään kuin kaikkivaltiaana sheikkinä tai kuin suurena kaikkinäkevänä silmänä olisi kaikkien ihmisten (myös julkijumalattomien) tietoisuudessa joka hetki. Sen sijaan, että Jumala olisi vähentänyt vapauttamme, hän on lisännyt sitä.

Poissa evlutkristitty

  • Viestejä: 553
Vs: Jumalan antama todistus itsestään ja Pojastaan
« Vastaus #27 : 24.09.16 - klo:15:28 »
Uskoamme kotellaan moninaisilla koettelemuksilla.

2. Kor. 13:1   Kolmannen kerran minä nyt tulen teidän tykönne. Kahden tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia vahvistettava.
2. Kor. 13:2   Olen edeltäpäin sanonut ja sanon edeltäpäin niille, jotka ennen ovat syntiä tehneet, ja kaikille muille - niinkuin silloin sanoin, kun olin toista kertaa tykönänne, samoin nytkin, kun olen poissa - etten, kun taas tulen, ole teitä säästävä,
2. Kor. 13:3   koska te etsitte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus, joka ei ole heikko teitä kohtaan, vaan on teissä voimallinen.

2. Kor. 13:4   Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan.

2. Kor. 13:5   Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

2. Kor. 13:6   Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä.

2. Kor. 13:7   Mutta me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, emme sitä varten, että näyttäisi siltä, kuin me olisimme koetuksen kestäviä, vaan että te tekisitte hyvää ja me olisimme ikäänkuin ne, jotka eivät koetusta kestä.

2. Kor. 13:8   Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.
2. Kor. 13:9   Sillä me iloitsemme, kun me olemme heikot, mutta te olette voimalliset; sitä me rukoilemmekin, että te täydellisiksi tulisitte.