Lukaisin pikaisesti Frank Mangsin kirjan Oletko kristitty? Olen joskus muistaakseni lukenut kirjan, mutta en muistanut siitä juuri mitään. Mangshan on ollut kirjallisestikin tuottelias ja hänellä on ollut merkittävä osuus Suomen hengellisessä kentässä eritoten sotavuosien aikaan.
Kirja pitäisi lukea uudestaan. Minulle jäi kuitenkin vaikutelma jonkinasteisesta lakihenkisyydestä ja on luultavaa, että juuri se sai suuret joukot liikkeelle. Kirjan hän on kirjoittanut alle 50-vuotiaana - saattaa olla, että hänen teologiansa muuttui armollisempaan suuntaan, kun elämä häntäkin kolhi. Nuorena ja innokkaana synti ymmärretään kovin vajavaisesti yksittäisinä tekoina, jotka voidaan yksitellen nyppiä pois niinkuin roskat takista.
Jos jaksaisi kahlata Mangsin tuotantoa läpi, niin olisi mielenkiintoista verrata hänen sanomaansa nuorempana siihen, miten hän vanhuudessaan asiat ymmärsi. Hänhän eli lähes 100-vuotiaaksi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Frank_MangsPS.
Yhden lainauksen kirjasta haluan kuitenkin tähän ottaa:
"Missä Kristus-kokemus, sekä perustava että päivittäinen, on normaali, siellä ihminen elää oikeassa asenteessa koko maailmankaikkeuteen. Hän saa oikea asenteen Jumalaan ja saatanaan, aikaan ja iankaikkisuuteen, itseensä ja lähimmäisiinsä, maan aarteisiin ja henkimaailman rikkauksiin.
Kristityn kuvauksessamme voisimme siis panna tähän pisteen, sillä kaikki on sanottu yhdessä ainoassa lauseessa, yhdessä ainoassa todellisuudessa: Kristus teissä. Tämä todellisuus on pelastuksemme ydin, keskus ja salaisuus. Kaikki hengenelämän ilmentymät ja voimat, hedelmät ja lahjat ovat lähtöisin tästä todellisuudesta."Tuohon ekakappaleeseen voin täysin yhtyä. Tokakappaleeseen en. Vaikka siinä ei näennäisesti suurta virhettä olekaan, niin tosipaikan tullen se ei anna vähääkään lohtua. Kun ihminen (uskovakin) joutuu hätään itsessään olevan pahuuden vuoksi, ainoa toivo voi rakentua ainoastaan sen varaan, mitä Kristus on tehnyt edestämme.
Perusta ei siis ole Kristus meissä vaan Kristus meidän edestämme. Näillä kahdella on valtaisa ero!