Puimatanner > Laki ja evankeliumi

Herääminen ja herätys. Uskomattomien ja uskovien!

(1/4) > >>

Saldo:
Jokainen ihminen kohtaa Isän vedon pelastukseen. Se koetaan jo lapsena, siinä vaiheessa kun "senkaltaisten on taivaten valtakunta" - tila on muuttumassa sellaiseksi, että ymmärretään erottaa hyvä pahasta. Olemme me alle kymmenen tai täysi-ikäisiä, niin aina pelastus on vain ja ainoastaan vastaanotettavissa. Ei koskaan omaksutettavissa vastentahtoisesti pakotuksen tuloksena, tai muitten tekona meidän hyväksi. Kun aikansa hylkää Pyhän Hengen "ehdotuksen", Hän, Pyhä Henki poistuu häiritsemästä ja alkaa paatuminen, joka on yhtä kuin väärä rauha.

Kun paikalliseen seurakuntaan liitetään uusia uudestisyntyneitä, kaikilla on pirkeä, hengessä palava olo. Ensirakkauden pilvi on läsnä, jonka keskellä ei nukuta.
Sitten aletaan 'kehittymään', mikä ei ole samaa kuin kasvaa hengellisesti. Hengellinen kasvu on ihmismielelle hullutus,"Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä", ja, "sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä". Nämä kaksi viittausta, ensin Johannes Kastajan ja Paavalin kasvuun, jotka inhimillisesti edustavat kasvua alaspäin, edustavat ja edistävät ensirakkauden tilassa elämistä.

Uskomatonta ihmistä herättelee Isä, vetäen tätä pelastukseen, Jeesuksessa. Eli perusherätys on koko ajan läsnä.

Olen viimeaikoina pohtinut kysymystä, mistä herätys alkaa?
Omalla kohdallani olen kokenut, että minun herääminen, herätys, on ollut ainoa merkityksellinen, jopa maailmanlaajuisesti. Kun Jumalan Henki minut herättää huomaamaan ja tuntemaan ensin muiden kanssani elävien uskovien tarpeet, se vaikuttaa "majatalon"eli paikallisen seurakunnan valmiuteen vastaanottaa ryövättyjä ja synnin pahoinpitelemiä ihmisiä maailmasta. Herääminen on myös tulen leviämistä. Siksi kärjistäen: rukoillaan ensin yhden ihmisen syttymistä ja se yksi voin olla minä. - Kuitenkin olen tullut huomaamaan, että kun yksi jäsen syttyy, tuli on  jo alullaan muissakin.

Soltero:

--- Lainaus käyttäjältä: Saldo - 29.10.13 - klo:13:40 --- Kun Jumalan Henki minut herättää huomaamaan ja tuntemaan ensin muiden kanssani elävien uskovien tarpeet, se vaikuttaa "majatalon"eli paikallisen seurakunnan valmiuteen vastaanottaa ryövättyjä ja synnin pahoinpitelemiä ihmisiä maailmasta. Herääminen on myös tulen leviämistä. Siksi kärjistäen: rukoillaan ensin yhden ihmisen syttymistä ja se yksi voin olla minä. - Kuitenkin olen tullut huomaamaan, että kun yksi jäsen syttyy, tuli on  jo alullaan muissakin.

--- Lainaus päättyy ---

Näin on.
Mutta miten ryövätyt ja synnin pahoinpitelemät ihmiset maailmasta osaavat tulla
paikalliseen seurakuntaan, jos kukaan ei käy heitä herättelemässä siellä,
missä he elävät?

Saldo:

--- Lainaus käyttäjältä: Soltero - 29.10.13 - klo:13:49 ---
--- Lainaus käyttäjältä: Saldo - 29.10.13 - klo:13:40 --- Kun Jumalan Henki minut herättää huomaamaan ja tuntemaan ensin muiden kanssani elävien uskovien tarpeet, se vaikuttaa "majatalon"eli paikallisen seurakunnan valmiuteen vastaanottaa ryövättyjä ja synnin pahoinpitelemiä ihmisiä maailmasta. Herääminen on myös tulen leviämistä. Siksi kärjistäen: rukoillaan ensin yhden ihmisen syttymistä ja se yksi voin olla minä. - Kuitenkin olen tullut huomaamaan, että kun yksi jäsen syttyy, tuli on  jo alullaan muissakin.

--- Lainaus päättyy ---

Näin on.
Mutta miten ryövätyt ja synnin pahoinpitelemät ihmiset maailmasta osaavat tulla
paikalliseen seurakuntaan, jos kukaan ei käy heitä herättelemässä siellä,
missä he elävät?

--- Lainaus päättyy ---


Kun uudistui 90-luvun alussa, niin minulle tuli rukous, että Herra, johdata minun tielleni ihmisiä, jotka ovat Isän vedossa, tai silloin muotoilin sen, että ovat jo Sinun puhuttelussasi. Uskon tuon rukouksen olleen Pyhän Hengen rukousta minussa, ei minusta lähtöisin. Tuolloin ennen töihin lähtöäni käytin aikaa Sanan lukuun ja rukoukseen ja joka kerta pyysin, että tapaisin hänet, jolle voin kertoa Jeesuksesta. Aina vastattiin. Tuntuu ehkä liioittelulta, mutta havahduin tämän ikäänkuin "vahingossa" evankelioimiseni laajuuteen vasta muutama vuosi myöhemmin. Ensimmäiset heräävät sielut olivat yhteiskunnan alinta luokkaa, mutteivät työttömiä. Sitten sain kerto yrityksen neljälle toimistotyöntekijälle ja yrityksen osakkaille ja yhdelle heidän vaimoistaan, että olen uskovainen. Totta kait keskustelu aina jatkui. Joidenkin kanssa se on menossa vielä tänäänkin.
Kun työni palautui alkuperäisiin "uomiin", eli yritys- ja kehitysjohtoon, niin 'kuulijat' kohtasin lentokoneessa seuraavalla penkillä. En ikinä etsinyt ketään kohdetta, enkä etsi tänäänkään. Jumala on armahtanut minua ja saattanut kohteiden äärelle aivan arjen keskellä.

Eli ei heitä tarvi käydä jossain herättelemässä, vaan herätellä kun heitä tapaamme. Suurin osa ihmisistä päivittäin, ketä tapaamme, eivät ole avoimin korvin Jumalan puheelle, mutta aina on se yksi.

Kurjenmiekka:

--- Lainaus käyttäjältä: Saldo - 29.10.13 - klo:15:45 ---
--- Lainaus käyttäjältä: Soltero - 29.10.13 - klo:13:49 ---
--- Lainaus käyttäjältä: Saldo - 29.10.13 - klo:13:40 --- Kun Jumalan Henki minut herättää huomaamaan ja tuntemaan ensin muiden kanssani elävien uskovien tarpeet, se vaikuttaa "majatalon"eli paikallisen seurakunnan valmiuteen vastaanottaa ryövättyjä ja synnin pahoinpitelemiä ihmisiä maailmasta. Herääminen on myös tulen leviämistä. Siksi kärjistäen: rukoillaan ensin yhden ihmisen syttymistä ja se yksi voin olla minä. - Kuitenkin olen tullut huomaamaan, että kun yksi jäsen syttyy, tuli on  jo alullaan muissakin.

--- Lainaus päättyy ---

Näin on.
Mutta miten ryövätyt ja synnin pahoinpitelemät ihmiset maailmasta osaavat tulla
paikalliseen seurakuntaan, jos kukaan ei käy heitä herättelemässä siellä,
missä he elävät?

--- Lainaus päättyy ---


Kun uudistui 90-luvun alussa, niin minulle tuli rukous, että Herra, johdata minun tielleni ihmisiä, jotka ovat Isän vedossa, tai silloin muotoilin sen, että ovat jo Sinun puhuttelussasi. Uskon tuon rukouksen olleen Pyhän Hengen rukousta minussa, ei minusta lähtöisin. Tuolloin ennen töihin lähtöäni käytin aikaa Sanan lukuun ja rukoukseen ja joka kerta pyysin, että tapaisin hänet, jolle voin kertoa Jeesuksesta. Aina vastattiin. Tuntuu ehkä liioittelulta, mutta havahduin tämän ikäänkuin "vahingossa" evankelioimiseni laajuuteen vasta muutama vuosi myöhemmin. Ensimmäiset heräävät sielut olivat yhteiskunnan alinta luokkaa, mutteivät työttömiä. Sitten sain kerto yrityksen neljälle toimistotyöntekijälle ja yrityksen osakkaille ja yhdelle heidän vaimoistaan, että olen uskovainen. Totta kait keskustelu aina jatkui. Joidenkin kanssa se on menossa vielä tänäänkin.
Kun työni palautui alkuperäisiin "uomiin", eli yritys- ja kehitysjohtoon, niin 'kuulijat' kohtasin lentokoneessa seuraavalla penkillä. En ikinä etsinyt ketään kohdetta, enkä etsi tänäänkään. Jumala on armahtanut minua ja saattanut kohteiden äärelle aivan arjen keskellä.

Eli ei heitä tarvi käydä jossain herättelemässä, vaan herätellä kun heitä tapaamme. Suurin osa ihmisistä päivittäin, ketä tapaamme, eivät ole avoimin korvin Jumalan puheelle, mutta aina on se yksi.

--- Lainaus päättyy ---

Tällainen arjen keskellä evankeliointi on sitä luonnollista evankeliointia joka ei polta ihmistä loppuun.
Seurakunnat mielistyvät kaikenlaisiin touhuihin ja sitten niissä mukana olevat kuluttavat itsensä loppuun ja arvostelevat niitä jotka "eivät tee mitään".

Olen itsekin usein miettinyt että eihän mun tarvitse mennä mihinkään evankelioidakseni vaan senhan kuuluisi tapahtua mun yksityisessä arjessa. Se että "täytyy lähteä evankelioimaan" on usein raskasta ja jää ylimääräisenä työnä sitten sen takia tekemättä. Tuo mainitsemasi rukous johdatuksen pyytämisestä on myös Herralle mieluisin rukouspyyntö johon Hän varmasti vastaa. (jos vain uskaltaa pyytää....... aina ei uskalla)

Kurjenmiekka:
Vielä kuitenkin kysyisin asiaa jota olen miettinyt:

Raamattu lupaa lopunajaksi vainoja eikä menestystä "herätyksessä" mutta jotkut ihmiset "näkee näkyjä viljavainioista" ja sitten selittää että se on Jumalan lupaus herätyksestä.
Kuitenkin jo Jeesus sanoi "katselkaa vainioita" näin kävi vain yhden kaupungin kohdalla (Sykar).
Eli mielestäni viljavainioiden näkeminen ei ole lupaus mistään "suuresta" vaan normaali kehoitus mennä julistamaan evankeliumia.

Mielestäni uskovien keskellä on liikaa näkyjen väärää selittelyä.

Siis... motiivini tässä kysymyksessä on seuraava :

kun minua ja muita uskovia vainotaan milloin milläkin tavalla niin on aika vaikea uskoa mihinkään "parempaan aikaan" maan päällä. tuohon parempaan aikaan on helpompi niiden uskoa joilla jo nyt menee hyvin. tämä vastakkain asettelu vaan syventää juopaa uskovien kesken kun toiset menestyy ja toisia syrjitään eikä heidän "vainostaan" välitetä vaan hyljätään heidät myös uskovien yhteydestä. seuraus on että ajattelemme "onko meillä eri Jumala kuin noilla menestyjilla jotka uhkuvat intoa herätyksestä" ?

-onko meillä väärä näky tulevaisuudesta kun emme näe asioita samoin
-onko meillä väärä käsitys Jumalasta kun se (käsitys profetioista) on aivan erilainen kuin noilla toisilla
-puhuuko Jumala erilaillla "meille" kuin "noille"

Siis jopa yksinkertainen sana HERÄTYS voi liittyä hyvin syviin hengellisiin vaikeuksiin ja ongelmiin eikä pelkästään ajatukseen siitä kuka uskoo herätykseen ja kuka ei  :-\

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu