Tämä vielä kertaukseksi toisesta keskustelusta :
Mielestäni rov. Matti Väisänen selvittää lain ja lakihenkisyyden eroa oivallisesti kirjassaan Hänen tekonsa. Otan vain lyhyen lainauksen:
"Lain ja lakihenkisyyden ero tulee näkyviin silloin, kun on kysymys siitä, voiko ihminen täyttää lain vaatimukset. Jumala sanoo laissaan: 'Sinun tulee täyttää tämä, mutta sinä et voi etkä tahdo.' Lakihenkisyys sanoo sen sijaan: 'Sinun tulee täyttää laki ja sinä voit myös niin tehdä.' Pitämisen velvollisuus sisältää myös mahdollisuuden ja kyvyn. Lakihenkisyys 'avaa' ihmiselle mahdollisuuden päästä Jumalan yhteyteen ja elää Jumalan yhteydessä omin voimin. Pelastus ja pyhitys rakentuvat lakihenkisyydessä ihmisen itsensä varaan. Siinä laki esitetään pelastus- ja / pyhitystienä."
Väisäsen kirjoituksen kohdasta "'Sinun tulee täyttää tämä, mutta sinä et voi etkä tahdo.'"
Tuli mieleen erään kristityn väite, jonka mukaan
suurin syyllisyytemme ei ole siinä, ettemme tahdo täyttää Jumalan lakia, vaan siinä, jos tahdomme täyttää sen. (Melko jumalattomalta vaikuttava väite, jos sitä ei tarkemmin selitä, samoin kuin hämmentäviä tai helposti väärinymmärrystä synnyttäviä ovat Urho Rafael Muroman sanat kotonaan käsittääkseni joillekuille teologian ylioppilaille: "Pyhän Hengen täyteys on synnin täyteyttä.") Hän tarkoitti todennäköisesti, että asia on niin, jos uudestisyntymätön tai lihallinen ihminen ajattelee, että hän tahtoo täyttää Jumalan lain (ja aikoo pelastua sen välityksellä). Eihän Raamatun näkökulmasta ole väärin tai syyllisyyttä aiheuttavaa, jos uudestisyntynyt ihminen tahtoo täyttää Jumalan tahtoa. Mutta jos lihallinen tai uudestisyntymätön tai legalistinen ihminen tahtoo täyttää Jumalan tahdon pelastaakseen itsensä Jumalan lakia noudattamalla, hän nimenomaan ei täytä sitä, vaan on kirottu ja syntinen Paavalin mukaan (esim. Gal. 3:10, Room. 3:19-20).
Ajatus, jonka mukaan on enemmän syyllisyyttä aiheuttavaa haluta täyttää Jumalan lakia kuin olla haluamatta sitä täyttää, on siinä mielessä epäuskottava, että Paavalin ajattelusta saa sen ajatuksen, että kaikki synti on kuin samalla viivalla tai yhtä lailla kadotuksen ansaitsevaa, jos ihminen ei ole uudestisyntynyt tai Jumalan lapsi.
Koska evankeliumiin tai armoon tai lahjavanhurskauteen uskomisen välityksellä toteutuu myös Jumalan tahto ja Jumalan tahdon tekeminen (pyhityksessä uskon kautta vanhurskautumisen seurauksena), Jumalan tahto on ylistettävä asia kristitylle, mutta se tahto on erotettava laista, joka on myös Jumalan tahtoa mutta ei toteudu siinä asemassa ja toiminnassa, jossa se esitetään esim. kohdissa Jaak. 2:10, Room. 3:19-20 ja Gal. 3:10.