En usko, että ihmisen perusluonne on kovin erilainen, oli hän uskossa tai ei.
Uskova kuitenkin tietää suurin piirtein, millainen hänen pitäisi olla Raamatun mukaan.
Onhan muutamia ominaisuusluetteloita ja kehotuksia rakkaudellisuuteen.
Paavali kehottaa uskovaa olemaan iloinen, rauhallinen, pitkämielinen, ystävällinen, hyvä, uskollinen, sävyisä, itsensähillitsevä, armahtavainen, nöyrä, lempeä, viisas, ymmärtäväinen, rehellinen, antelias, raitis, ahkera jne.
Joissakin yksittäisissä tilanteissa voi esim. käyttäytyä tietoisen suvaitsevaisesti ja anteeksiantavasti.
Voi opetella hillitsemään itseään ja karsimaan vähitellen pois terävimpiä särmiään.
Mutta jos ihminen harjoittelee raamatullisen uskovaisen roolia ja alkaa esiintyä
hurskaan naamarin takaa, on kyseessä vastenmielisen teennäinen ihminen, jeesustelija.
Tosin joku on harjoitellut pitkälle pyhittyneen roolinsa niin hyvin, että vain harvoissa tilanteissa hänen inhimillinen, todellinen minänsä tulee näkyviin.
Joku harva poikkeus tiettävästi on kehittynyt niin pitkälle, että hänellä ovat oikeasti Paavalin esittämät hyveet.
Minä olen erittäin keskeneräinen.