Missä määrin aggressio tai viha tai halu tehdä jotain tuskaisaa toiselle on käsitteellisestä ajattelusta riippuvainen tai riippumaton?
Moni eläin suhtautuu aggressiivisesti havaitsemaansa tai tulkitsemaansa uhkaan. Jälkimmäisellä tarkoitan sitä, että uhkaa ei välttämättä todellisuudessa ole lainkaan, mutta eläin kokee kuin se olisi olemassa ja reagoi siksi aggressiivisesti. Ihminen voi myös tulla salamannopeasti aggressiiviseksi, vaikka mitään rationaalista syytä suuttua ei olisi, tai ihminen voi tulla aggressiiviseksi johtuen väärästä tulkinnasta. Esim. ihminen tulkitsee jonkun olevan vihamielinen häntä kohtaan, vaikka todellisuudessa toinen ei ole vihamielinen häntä kohtaan. Vaikka toinen ihminen loukkaisi tietoisesti toista, ja kyse ei olisi siksi väärintulkinnasta, kun loukattu kiehahtaa esim. kapakan pöydässä, sen seurauksena ei ole mielestäni mitään rationaalista syytä loukata takaisin tai kostaa.
Kun joku ihminen tai tietty ihmisryhmä haluaa tuhota jonkun ihmisen tai ihmisryhmän, kohteen eliminoiminen edellyttää järjellistä, käsitteisiin pohjautuvaa ajattelua. Tällaista tapahtuu sodan aikana ja esim. psykopaattien toimesta sotatilan ulkopuolella. Suunnitelmalliseen, ajattelua ja aikaa vievään kohteen eliminoimiseen ei tarvitse liittyä aggressiivista kiehumista niin kuin salamannopeasti syntyvässä aggressiossa esim. kapakassa, kun saa osakseen jonkun taholta epämiellyttävät sanat. Sodassa kohteen eliminoiminen voi olla paljolti negatiivisista tunteista vapaata, mutta ajattelusta ja suunnitelmallisuudesta se ei ole vapaata. Todella toisten suhteen tuhoisa käyttäytyminen edellyttää aikaa ja ajattelua, mutta äkillinen aggressiivinen "kiehahtaminen" edellyttää yhtä vähän aikaa ja ajattelua kuin monen eläimen kohdalla, kun eläin havaitsee uhan.