Tuo on jänne, kun sanotaan, että Jumalan sana erottaa sielun ja hengen.
Sanoja sielu, henki, persoona, mieli, tajunta, tietoisuus jne. käytetään aika vaihtelevasti, joskus synonyymeinä, joskus eri asioita tarkoittavina.
En tiedä, olenko ymmärtänyt oikein, mutta mielestäni henki on aina jotakin, joka tulee ihmiseen hänen ulkopuoleltaan- siis raamatullisessa merkityksessä.
Jumala antaa sikiölle elämän hengen, jolloin tästä tulee aikanaan tiedostava ja elävä sielu.
Henki on elämän merkki ja edellytys. Siksi on omituista sanoa, että pariskunta tekee lapsen.
Lasta ei voi tehdä, koska ihminen ei voi luoda elämää.
Henkiä on monenlaisia, ja niiden tarkempi olemus on ihmiseltä salattu.
Henkeä ei voi ottaa itselleen, vaan se tulee jostakin, hyvästä tai pahasta lähteestä.
Korkein henki, Pyhä Henki, annetaan ihmiselle uskoon tullessa.
Pyhän Hengen vaikutukset näkyvät ihmisessä.
Myös muut henget ovat aktiivisia ja pyrkivät toimimaan lähettäjänsä tahdon mukaan.
Henget muuttavat ihmisen sielun, mielen, persoonallisuuden tms. toimintaa.
Raamatussa puhutaan hyvistä, pahoista tai neutraaleista hengistä.
Ihminen voi yrittää saada käyttöönsä jonkin Hengen (siis manata), mutta tämä on Raamatussa kielletty.
Kun ihminen kuolee, henki lähtee hänestä. Ihmisen tiedossa ei ole, minne henki menee.
Koska vastoin Jumalan tahtoa jotkut manaavat kuolleiden henkiä esille,
täytyy henkien olla jossain salatussa paikassa. (1. Sam. 28:8 )
Ilmeisesti sielu häviää kuollessa, mutta henki siirtyy jonnekin.
Myöskin ruumis hajoaa, mutta vain tilapäisesti, koska ruumis nousee aikanaan uudestaan ylös.