Muistui mieleen hauska tositapaus, joka sattui entisessä seurakunnassani joskus 1960-luvulla. Silloin oli vielä laulukuoroja, jotka lauloivat 4-äänisesti. Olin myös kuorossa, joka istui siellä kuorolavalla vastapäätä kirkkokansaa. En enää muista, kuka oli puhumassa, mutta hän tuli puheessaan sellaiseen kohtaan, jossa usein kuullaan äänekkäitä "aamen" -huudahduksia. Nytpä ei kuulunutkaan yhtään aamenta, mutta vieressäni istuvan tenori-veljen maha sanoi varsin kuuluvalla äänellä: "juu, juu, juu, juu…".
Oli siinä kuorolaisilla todella vaikeaa pitää naamansa peruslukemilla, mutta ei oikein nauraakaan voinut.
(Lainaus huumoriketjusta vuodelta 2015)