Tämä ketju on jaettu aiheesta "Herzog on..." -KnutLMinä en ymmärrä, miten ihmiset menee tuollaiseen retkuun! Vastenmielistä ja ajan hukkaamista.
Kertooko tämä, ettei ole tapahtunut kasvua uskovana Kristukseen, vaan on jääty jonnekin tunnetasolle?
Täällä pohdittiin sitä, että miten kehitys on voinut johtaa tällaiseen, eihän nämä jutut ole yhtenä päivänä tulleet seurakuntaan.
Omissa arkistoissani on leikkeitä lähes 20 vuoden ajalta. Sieltä saattaisi löytää johtoajatuksen tähän kehitykseen, kun vain jaksaisi ne kaivaa esille ja niihin paneutua. Käsissäni on RV 49/2013 numero, jossa eräs artikkeli antaa mielenkiintoista näkökulmaa asiaan.
Jutussa kerrotaan Keravan h-seurakunnasta ja erityisesti nuorten toiminnasta.
Otan pienen launauksen jutusta:
"Keravalla kulttuurikeskustelua on lisännyt jonkinverran nuorisotyön piiristä valtakunnalliseksi hitiksi ampaissut rapbändi Immanuel, jonka muodostavat Roni Lempiäinen ja Mikael Meklin. He kasvattavat rinnallaan IMboyseja eli valtaosin 12-16-vuotiaista maahanmuuttajapojista koostuvaa ryhmää, jossa usko Jeesukseen otetaan tosissaan mutta vaatetus ja tekemisen taso halutaan pitää katu-uskottavana.
Mikael Meklin vetää vaimonsa Angelan kanssa myös Keravan U-Turn-nuorteniltoja. Rapin sijaan illassa on ylistystä ja vahvaa opetusta, jota tarvitsevat niin uskovien kotien nuoret kuin heidän ei-uskovat kaverinsakin."
Ja vielä vähän jatkoa:
"- Monet vanhemmat uskovat ajattelevat, että nuorten touhu on pinnallista ja sielullista. Mutta haluavathan vanhatkin muistella vanhoja ja laulaa lauluja, joista he pitävät. Kaikilla on sielu. Kyllä nuoretkin haluavat kohdata Jumalaa heille tutulla tavalla. Minusta on tärkeää, että tuntee Jumalan Hengen läsnäolon ja oppii elämään siinä, Mikael Meklin miettii."Ja jutun alussa on mielenkiintoinen yksityiskohta, jolla on mielestäni laajempaakin merkitystä:
"– Nuorisotyömme on tällä hetkellä vahvasti tavoittavaa, mutta samalla uudet, erilaiset tavat tehdä tavoittavaa työtä voidaan kokea uhkana, perhepastori Elli Meklin kiteyttää."Onko nyt niin, että poika (Mikael) määrää siitä, mitä perhepastori Elli Meklinin (pojan äiti?) on hyväksyttävä?
Joku sanoisi, että tämä on vain ilkeämielistä arvauspeliä, jolla ei ole mitään arvoa tässä asiassa. Uusi nuorisokulttuuri näyttää olevan se portti, jonka kautta seurakunta saadaan hyväksymään mitä tahansa.