Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: sandia - 31.05.18 - klo:18:23
-
Luin 16 vuotiaana juuri uskoon tulleena KLn kustantaman kirjan Uskosta uskoon. Se oli Roomalaiskirjeen selitystä.
Sen teema oli tää kohta ekasta luvusta
Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
17. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta".
18. Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
Siinä on paljon sillä-sanoja. Ne on kaikki poistettu uudemmasta käännöksestä.
Eka "sillä" viittaa siihen mitä Paavali kirjoitti kirjeen alussa. Siis että hän ei häpeä evankeliumia
Toka ja kolmas "sillä" sana viittaa hänen selitykseensä MIKSI hän ei häpeä evankeliumia.
Ja 18 ilmaisee sen hyvin selvästi:
Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
18. Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa
Mä tykkään tuosta jakeesta, koska uskon että se kertoo erittäin syvällisen asian ihmisenä olemisesta, yksilönä ja universaalisti. Emme voi paeta sitä, voimme vain hyväksyä sen tai kieltää sen, mikä sitten onkin juuri tuon jakeen kuvaamaa ihmisen olemusta. Kieltää totuus, itse asiassa. Ja elää ikäänkuin ei tietäisi totuutta.
Luin vaan aamulla Roomalaiskirjeen alkua ja taas kerran se säväytti terveellisellä realiteetilla. Se on terveellinen, koska meille tarjotaan ARMO sen vastalääkkeeksi.
Ja mahdollisuus oppia lisää totuutta siitä mikä minä olen, kuka Jumala on, ja miten hän voi vaikuttaa ihmiselämässä.
Toivottavasti tää ei oo liikaa saarnaamista.
Palautetta?
Siis yritin sanoa henkilökohtaisella tasolla että tuo on mun lähtökohtani elämään.
-
18. Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa
Mä tykkään tuosta jakeesta, koska uskon että se kertoo erittäin syvällisen asian ihmisenä olemisesta, yksilönä ja universaalisti. Emme voi paeta sitä, voimme vain hyväksyä sen tai kieltää sen, mikä sitten onkin juuri tuon jakeen kuvaamaa ihmisen olemusta. Kieltää totuus, itse asiassa. Ja elää ikäänkuin ei tietäisi totuutta.
Ei ole suosittua ainakaan nykyajassa puhua Jumalan vihasta. Vaikka elettäisiin kuinka jumalattomasti, niin pitää puhua vain rakkaudesta. Rakkauden nimissä piti hyväksyä harhaopitkin. Erityisesti tätä tapahtui 90-luvun loppupuolella ja siitä lähtien. Piti nähdä vain hyvää kaikessa ja kaikissa. Erästä mummua paheksuttiin siitä, että hän näki kaikessa vain hyvää, saatanassakin. On se ainakin ahkera töissään, sanoi mummu.
-
Juu kaukanahan tämän ajan ihmiskäsitys on totuudesta.
Mutta siis itse ajattelen, että haluan tietää totuuden ihmisenä olemisestani, koska se mielestäni on loogisesti paras lähtökohta elämään.
-
Olen kuullut tai lukenut, että tuo luku kirjoitettu uskomattomille ja niin, että varsinkin eka luku on kirjoitettu muulle kuin seurakunnalle.
En ole samaa mieltä.
Joskus nuorena opettelin roomalaiskirjeen kahdeksan eka lukua ulkoa. Tavoite oli enemmän, mutta sitten innostus lopahti. En tietenkään enää muista kaikkea, vaan jakeita sieltä täältä.
Siinä vaiheessa elämääni, yli kymmenen vuoden ajan, kun en lukenut Raamattua ollenkaan, jotain jouluevankeliumia tms lukuunottamatta, en tavallaan kuitenkaan ollut lukematta, koska mieleen palautui ajoittain mm. roomalaiskirjeen jakeita.
-
Aramealainen laittaa vähän toisenlaisen painopisteen evankeliumin voimalle, vai onko vain kyse kielen muuttumisesta?
16. Sillä minä en sitä evankeliumia häpeä, koska se on Jumalan voima elämää varten, kaikkien niiden, jotka siihen uskovat, juutalaiselle ensin ja myös aramealaiselle.
https://aramearaamattu.online/index.php?osio=raamattu&kirja=room&luku=1
Jumalan voima elämää varten!
-
Olen kuullut tai lukenut, että tuo luku kirjoitettu uskomattomille ja niin, että varsinkin eka luku on kirjoitettu muulle kuin seurakunnalle.
En ole samaa mieltä.
Joskus nuorena opettelin roomalaiskirjeen kahdeksan eka lukua ulkoa. Tavoite oli enemmän, mutta sitten innostus lopahti. En tietenkään enää muista kaikkea, vaan jakeita sieltä täältä.
Siinä vaiheessa elämääni, yli kymmenen vuoden ajan, kun en lukenut Raamattua ollenkaan, jotain jouluevankeliumia tms lukuunottamatta, en tavallaan kuitenkaan ollut lukematta, koska mieleen palautui ajoittain mm. roomalaiskirjeen jakeita.
Niin. Sehan on kirje seurakunnalle . Harvoin kirjeeseen ikaankuin sisallytetaan osia mitka eivat ole kirjeen vastaanottajalle.
-
Sekin on mielenkiintoista etta Paavali puhuu sellaiselle joka tuomitsee muita kuvailluista asenteista ja kayttaytymismuodoista, etta tama tuomitsee samalla itsensa. Paavali pitaa itsestaanselvyytena etta se tuomitsija, kuka sitten lieneekin, tekee samoja tekoja.
Tuo on Paavalilta hyvin tarkkanakoinen huomio.
-
Sekin on mielenkiintoista etta Paavali puhuu sellaiselle joka tuomitsee muita kuvailluista asenteista ja kayttaytymismuodoista, etta tama tuomitsee samalla itsensa. Paavali pitaa itsestaanselvyytena etta se tuomitsija, kuka sitten lieneekin, tekee samoja tekoja.
Tuo on Paavalilta hyvin tarkkanakoinen huomio.
Kun tuomitaan joku, niin sivuutetaan se seikka että Kristus otti päällensä tuomion. Ja kun se sivuutetaan, joudutaan sen myötä tuomion alle koska ei ole toista sovittajaa. Minä ymmärrän että tämän suuntaista tuossa tarkoitetaan.
-
Mina ehka lahinna ymmarran sen siten etta Paavali huomauttaa, etta me ihmiset olemme samasta puusta veistettyja ja siksi meilla ole mitaan syyta tuomita.
-
Jäin miettimään tuota käännösten eroa.
Evankeliumi, Jumalan voima uskovalle pelastukseksi.
Evankeliumi, Jumalan voima elämää varten, niiden, jotka siihen uskovat.
-
Jäin miettimään tuota käännösten eroa.
Evankeliumi, Jumalan voima uskovalle pelastukseksi.
Evankeliumi, Jumalan voima elämää varten, niiden, jotka siihen uskovat.
Minä ymmärrän asian niin, että evankeliumi on tässä tapauksessa (Room. 1:16) yhtä kuin syntien anteeksi saaminen; siitä seuraava rauha Jumalan kanssa on arkielämässä koettava voima (Room. 1:16), joka auttaa kestämään pienempiä murheita kuin mitä omantunnonahdistus Jumalan edessä on. Jos ihmisellä ei ole (omantunnon)rauhaa Jumalan kanssa, vaan pahimmassa tapauksessa ahdistava epävarmuus siitä, onko hän Jumalalle kelvollinen, se tuskin voi olla kuluttamatta ihmisen voimavaroja, mitä tulee maanpäälliseen jokapäiväiseen elämään ja siinä tarvittaviin voimiin? Jos taas Jumalan todellisuudesta tietoiselle ihmiselle evankeliumi on henkilökohtaisesti kirkastunut, ja hänellä siitä syystä on todellinen rauha Jumalan kanssa, siitä tietoisena oleminen varmaankin voimaannuttaa ihmistä jokapäiväisessä elämässä?
-
Jäin miettimään tuota käännösten eroa.
Evankeliumi, Jumalan voima uskovalle pelastukseksi.
Evankeliumi, Jumalan voima elämää varten, niiden, jotka siihen uskovat.
Minä olen ymmärtänyt sanan pelastus niin että se nimenomaan koskee tätä elämää maailmassa.
Joten en näe eroa noissa kahdessa versiossa muutakuin että jälkimmäinen avaa sisältöä paremmin.
"vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: [] "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
-
Pelastus Jeesuksessa koskee tätä aikaa jota elämme, mutta ei ole uskosta Jeesukseen annetun pelastuksen päämäärä.
1Tess.1:10 "...ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta."
1 KORINTTOLAISKIRJE 15 LUKU
16 Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
17 Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
18 Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut.
19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
20 Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
21 Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
22 Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
23 mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;
24 sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.
-
Jäin miettimään tuota käännösten eroa.
Evankeliumi, Jumalan voima uskovalle pelastukseksi.
Evankeliumi, Jumalan voima elämää varten, niiden, jotka siihen uskovat.
Minä olen ymmärtänyt sanan pelastus niin että se nimenomaan koskee tätä elämää maailmassa.
Pelastus ei tässä yhteydessä ole sellaista pelastusta, josta esim. menestysteologit puhuvat.
"Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina." (Room. 8:36)
"Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan." (Ap. t. 14:22)
"Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti." (2 Kor. 4:16-17)
-
Mina ehka lahinna ymmarran sen siten etta Paavali huomauttaa, etta me ihmiset olemme samasta puusta veistettyja ja siksi meilla ei ole mitaan syyta tuomita.
Siis vaikka en tekisi juuri samoja synteja kuin se jonka tuomitsen, teen niita synteja tai syntisia ajatuksia mihin itse ole taipuvaisin.
Siksi tuomitessani toisen olen vain sokea oma tilani suhteen.
-
Niin. Pelastettuna vaellan kapeaa tietä niin kauan että astun viimeisen askeleeni pelastuksen tiellä ja vihdoin pelastun.
Minun pelastukseni ei asu taivaassa. Se asuu täällä vihollisuuden maassa. Siksi julistan suullani joka askeleella: Jeesus on Herra.
"Minun palvelijani [] on kuollut; nouse siis ja mene []. Jokaisen paikan, johon te jalkanne astutte, minä annan teille, niinkuin olen [] puhunut."
Minun Vanhurskauteni asuu taivaassa. Hän on siellä täydellisenä odottamassa. Ja Pelastus tulee osalleni päivittäin ja hetkittäin.
-
Jäin miettimään tuota käännösten eroa.
Evankeliumi, Jumalan voima uskovalle pelastukseksi.
Evankeliumi, Jumalan voima elämää varten, niiden, jotka siihen uskovat.
Minä olen ymmärtänyt sanan pelastus niin että se nimenomaan koskee tätä elämää maailmassa.
Olen jotenkin ajatellut, että tuossa puhuttaisiin lähinnä iankaikkisesta pelastuksesta. Kun luin tuon aramealaisen version, vasta se sai ajattelemaan evankeliumin pelastavasta vaikutuksesta tässä elämässä.
Kyllähän minä olen nähnyt isoja elämänmuutoksia, joidenkin puskajuoppojen tms kohdalla, mutta jos ajatellaan asiaa ns. tavallisten ihmisten kohdalla, mikä on silloin pelastuksen sisältö tässä elämässä?
Mistä evankeliumin voima pelastaa arjessa tai pyhässä?
-
Mistä evankeliumin voima pelastaa arjessa tai pyhässä?
Et välttämättä tiedä mistä kaikesta se on sinut pelastanut ja pelastaa jatkossakin.
-
Mistä evankeliumin voima pelastaa arjessa tai pyhässä?
Et välttämättä tiedä mistä kaikesta se on sinut pelastanut ja pelastaa jatkossakin.
Tuo on varmaan noinkin, mutta ehkä sen tietämättömyys on kuitenkin vain osatotuus.
Ihminen voidaan pelastaa hukkumasta.
Hänet voidaan pelastaa vaarasta tai joutumisesta vaaraan.
Joku voidaan pelastaa hankalasta tilanteesta.
Evankeliumi pelastaa ainakin hengellisestä nälkäkuolemasta.
Se pelastaa myös ns. lakihenkisestä tilasta.
-
Mistä evankeliumin voima pelastaa arjessa tai pyhässä?
Et välttämättä tiedä mistä kaikesta se on sinut pelastanut ja pelastaa jatkossakin.
Tuo on varmaan noinkin, mutta ehkä sen tietämättömyys on kuitenkin vain osatotuus.
Ihminen voidaan pelastaa hukkumasta.
Hänet voidaan pelastaa vaarasta tai joutumisesta vaaraan.
Joku voidaan pelastaa hankalasta tilanteesta.
Evankeliumi pelastaa ainakin hengellisestä nälkäkuolemasta.
Se pelastaa myös ns. lakihenkisestä tilasta.
Ajattelin tätä asiaa paljon totaalisempana: jos olisit elänyt koko elämäsi ilman evankeliumin valoa, pimeydessä. Mitä kaikkea pimeyttä elämässäsi olisi siinä tapauksessa ollut ... sitä et voi kuin arvailla.
-
Kyllähän minä olen nähnyt isoja elämänmuutoksia, joidenkin puskajuoppojen tms kohdalla, mutta jos ajatellaan asiaa ns. tavallisten ihmisten kohdalla, mikä on silloin pelastuksen sisältö tässä elämässä?
Mistä evankeliumin voima pelastaa arjessa tai pyhässä?
"Ja pukekaa päällenne pelastuksen kypärä"
"kypärinämme pelastuksen toivo. Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. "
Jos eskatologisen viestin kuitenkin tällä kertaa ohitan niin näyttää siltä että päivittäinen pelastus vahvasti liittyy ajattelun ja mielen maltin suojaamiseen. Ja se jopa toimii unen aikanakin.
"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle "
Tuo taas näyttää että kypärä suojaa sekä sisä- että ulkopuolta. Aika monipuolinen varuste tämä pelastus.