Kun olen tämmöinen kalkkis, niin olen yhdistämässä esim. festarit Maata Näkyvissä otsikkoomme. Kysynkin, onko kukaan täällä osallistunut noihin bileisiin? Vastaako nimi todellisuutta, tarkemmin ajatellen aika osuva nimi tuo Maata näkyvissä.
Näin festareista otsikoidaan:
Maata Näkyvissä -festarit käynnistyi HK Areenalla hyppien ja tanssien.
"Maata näkyvissä, katse kotia päin, vaikka usva tienoon saattaa peittää hetkittäin" - näin alkoi aikoinaan noiden päivien tunnaribiisi. En ole ihan varma, olivatko ne ensimmäiset vai toiset Maata Näkyvissä -päivät, joilla olin mukana osallistujana, ja sen jälkeen monia vuosia erilaisissa tehtävissä. Joskus olin tekemässä lavasteita, useampi vuosi meni infotiskillä ja viimeiset vuodet rukousvartiossa. Rukousvartiossa varsinkin, kun oli vastaanottamassa satoja esirukouspyyntölappuja, huomasi, ettei se viikonloppu ollut pelkkää kevyttä iloittelua siihen osallistuville. Nyt on mennyt useampi vuosi, kun en ole edes käynyt paikalla, mutta joitakin videoita sieltä olen katsonut ja tiedän, että siellä on edelleen uskovia nuoria järjestämässä festareita, plus tietenkin seurakuntien ja SLEY:n työntekijöitä. Leimaa antavaa noille festareille on kuitenkin alusta alkaen ollut se, että ne ovat nuorten itsensä tekemät festarit, ja monet ovat arvelleet, että se on myös syy, miksi ne eivät ole kuihtuneet.
Ensimmäiset Maata Näkyvissä -päivät pidettiin ystävien toimesta muistotilaisuutena nuorelle, uskovalle pojalle, joka kuoli kesken koulupäivän sydänkohtaukseen. Tämä "Timon tarina" on ollut esillä ainakin kaikilla niillä festareilla, joilla itse olen ollut mukana. Toisena leimaa antavana piirteenä noilla päivillä onkin mielestäni ollut juuri myös tuo kuoleman ja iankaikkisuuden realiteetti, joka voi tulla kenen tahansa kohdalle milloin tahansa. Ja toisaalta perille pääsemisen, jälleennäkemisen, taivaan kotia kohti kulkemisen, ja
tästä nousevan ilon realiteetti. Nuorille on noilla päivillä aina haluttu tuoda esille kirkkaasti puhdas evankeliumi, jonka varassa voi todellakin sekä
elää että
kuolla. Minulle tulee noista festareista aina mieleen Jeesuksen sanat nisunjyvästä, joka putoaa maahan ja kuolee ja tuottaa suuren sadon. Tuskin kukaan osasi aavistaa, millaisen sadon yhden tavallisen uskovan lukiolaisen kuolema tulisi tuottamaan.
Kuten jo kirjoitinkin, nuo festarit ovat alusta alkaen olleet vahvasti nuorten tekemät, joita aikuiset ovat ikäänkuin auttaneet mm. Raamatun opettamisen, sielunhoidon ym. muodossa. Kolmantena leimallisena piirteenä minun mielestäni noilla päivillä on ollut Jumalan meille antamien lahjojen käyttöön ottaminen. Se on tarkoittanut sitä, että tapahtumaa järjestämässä olevat nuoret ovat saaneet laittaa lahjansa likoon ja kehittyä niiden käyttämisessä, ja toisaalta tapahtumaan on haluttu kutsua esiintyjiä, jotka ovat ottaneet erilaisia lahoja ja taiteen lajeja käyttöön evankeliumin eteenpäin viemisessä. Ja kyllä, myös huumori Jumalan antamana lahjana on ollut päivillä alusta asti mukana, alkuaikoina hyvinkin omintakeisena.
Tähän osaan lahjat ja niiden käyttäminen on minun mielestäni ehkä eniten liittynyt myös sellaista hyvin inhimillistä lieveilmiötä, johon itsekin välillä ärsyynnyin ja tympäännyin. Tarkoitan esim. sellaista, että aina välillä olin huomaavinani, että jotkut uskovat artistit osaavat diivailun jalon taidonn ainakin melkein yhtä hyvin kuin "profaanit" kollegansakin. Ja sitten ihan meidän järjestävien nuorten keskuudessakin oli aika paljon sellaista, että olimme pakahtua omaan tärkeyteemme, kun oli niin hienoja tehtäviä ja kiire oli tai jollei ollutkaan, niin ainakin piti näyttää siltä että on. Silloin joskus ammoisina aikoina olivat muutamat tärkeät henkilöt saaneet jopa matkapuhelimet käyttöönsä (sellaiset, joita voi käydä katsomassa designmuseossa Helsingissä). Niillä piti sitten tietysti puhua koko ajan, vaikka se toinen olisi ollut parin metrin päässä. Välillä tuntui, että ne lahjat ja lahjakkuudet olivat tärkeämmässä osassa kuin lahjojen antaja. Mutta ei sille nyt minun mielestäni vain voi mitään, että nuorisokulttuurissa, kristillisessäkään sellaisessa, ei ehkä sellainen kypsä Hengen hedelmän kukoistus ole vielä täydessä loistossaan.
Oli muistaakseni sellainenkin aika, kun SLEY:n naispappeuskannan vuoksi monissa Suomen seurakunnissa yritettiin boikotoida festareita niin, ettei seurakunnat järjestäisi nuorille matkoja sinne. Mutta nuoret vaan taisivat haluta lähteä niille, ja minun käsittääkseni ne boikotit ovat aikalailla kuivuneet kasaan. Järjestyksen valvonta festareilla on aina ollut hyvin organisoitua - yksi ystäväni vastasi siitä puolesta monen vuoden ajan. Vaikka festareille tulee sankoin joukoin myös ei-uskovia esim. rippikouluryhmien mukana, ovilla on tiukka tarkastus, ettei päihteitä tuoda mukana.
Summa summarum, kaiken "shown" keskellä, Jumalan Sanasta noilla päivillä ei ole haluttu tinkiä, ja tarkoituksena on, että kaikki muu palvelee sitä yhtä päätarkoitusta, että mahdollisimman moni saisi "maata näkyviin" ja löytäisi Jeesuksen tieksi siihen maahan. Välillä tässä on varmaan onnistuttu paremmin, välillä huonommin.