Suuri Minä taisi olla asia, joka sai aikanaan Luciferinkin lankeamaan.
Halu olla Jumalan vertainen. Hiukan hirvittää, kun ajattelee ns. suuria
karismaattisia saarnamiehiä... kuinkahan suuria he oikeastaan haluavat olla?
Mutta on se suuren minän houkutus meille kaikille todellinen vaara,
ei pelkästään julkkiksille.
Terve itsetunto on kylläkin hyvä asia. Mutta mitenkähän pitäisi suhtautua siihen,
kun kovasti satsataan itsensä kehittämiseen, oman minän löytämiseen jne?
Onko se hyväksi, vai mennäänkö siinä juuri tähän suuren minän ansaan?
Jotkut puolestaan esittävät jyrkästi sellaisen käsityksen, että ei ole lainkaan
tarpeellista löytää omaa minää, vaan ehdottomasti päinvastoin: pitää kuolla itselleen.
Ja perusteluksi esitetään Sanan kohtia itsensä kieltämisestä, ristin ottamisesta ym.
Mennäänkö tässä sitten toiseen äärilaitaan, ja myös harhaan? Psykologia kun on
joillekin uskoville huuhaata, tai vaarallista.