Tuolla Mice mainitsi neuvomisen. Minulla on kyllä paha tapa yrittää aina neuvoa ihmisiä heidän ongelmissaan, vaikkei ehkä itsellä olisi jostain puheena olevasta asiasta edes omakohtaisia kokemuksia.
Kuitenkin tulee jotenkin sellainen tunne, että joku ratkaisu nyt täytyisi löytää. Ehkä seurausta hyvin omaksutusta isosiskon roolista. Isosiskolla on vastuu ja hänen odotetaan tietävän vastaukset moniin kysymyksiin.
KnutL:n ehdotus sanakirjalle "Vapaat suunnat - luterilaisuus - uuskarismaattisuus" voisi olla käyttöä.
Helposti tulee myös oletettua ihmisestä jotakin sen perusteella, mihin kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen hän kuuluu vaikka oikeasti hänen mielipiteensä saattavat olla toisenlaiset kuin jossakin ko. liikkeen kirjassa lukee.
Esimerkiksi nyt vaikka luterilaisuus. Minulla on se käsitys, että suurin osa luterilaisista uskovista ei tiedä, mitä joku Martti Luther on kirjoittanut jostakin asiasta sillä he eivät lue Lutherin kirjoituksia vaan Raamattua. (Onhan tosin joitakin Lutherin tekstejä julkaistu hartauskirjoina ja niissä on kyllä ihan asiallista asiaa. Vaikka olen sitä mieltä, ettei kenenkään raamatunopettajan tekstejä kannata ottaa ihan sellaisenaan vaan aina tarkistaa Raamatusta pitääkö ne opetukset paikkansa. Ihmisiä ne kirjoittajatkin on ja ihmiset tekee virheitä.)