Puimatanner

Puimatanner => Seurakunta => Aiheen aloitti: chatarina - 14.11.13 - klo:12:39

Otsikko: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: chatarina - 14.11.13 - klo:12:39
Joo, mites käy sellasen uskovan, joka ei kuulu mihinkään, lähinnä vapaisiin seurakuntiin.
Perusseurakuntana kun aina on  ollut lutherus.

Helluntaiseurakuntaan kuuluin liki kolme vuosikymmentä, mutta sain tarpeekseni.
Niin kauan kun tuotti, oli aktiivinen ja antoi leiviskänsä käyttöön, oli ihan jees. Sitten putosi kuin eno laivasta. Jää miettimään, mitkä olivat motiivit, niin seurakunalla kuin seurakuntalaisella.  :-\

Kummiskii on suuntana taivas !
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Veera - 15.11.13 - klo:08:57
Seurakuntiin kuulumattomia uskovia taitaa olla paljon. Kuka mistäkin syystä on jättäytynyt ulkopuolelle, on opillisia ja toiminnallisia syitä, myös ihmissuhdeongelmia ja vieläkin vaikeampia asioita. Luulen, että kaikissa seurakuntayhteisöissä on aina sellaista, jota ei koe omakseen. Näin on myös omalla kohdallani.

Kieltäydyn ajatuksestakin, joka silloin tällöin mieleen tunkee, että antaisin tuon ei niin kivan asian tulla minun ja seurakuntani väliin. Jotkut alkavat ”loukkaantuneena” levittää puheita siitä, millaista siinäkin seurakunnassa on. Tai julkisesti arvostelevat seurakuntaa sellaisesta, josta ei niin välitä.

Suoranaisen vääryydenteon kohteeksi joutuneitakin on ainakin heidän omien kertomustensa perusteella. Sellaiset tapaukset ovat surullisia ja voineeko niitäkään yrittää ratkaista muualla kuin siellä, missä ovat tapahtuneet. Ratkaisemattomaksi jäänyt vakavampi ongelma taitaa olla niitä vahingollisimpia tilanteita, joissa jotkut joutuvat elämään.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Saldo - 15.11.13 - klo:15:53
Seurakuntiin kuulumattomia uskovia taitaa olla paljon. Kuka mistäkin syystä on jättäytynyt ulkopuolelle, on opillisia ja toiminnallisia syitä, myös ihmissuhdeongelmia ja vieläkin vaikeampia asioita. Luulen, että kaikissa seurakuntayhteisöissä on aina sellaista, jota ei koe omakseen. Näin on myös omalla kohdallani.

Kieltäydyn ajatuksestakin, joka silloin tällöin mieleen tunkee, että antaisin tuon ei niin kivan asian tulla minun ja seurakuntani väliin. Jotkut alkavat ”loukkaantuneena” levittää puheita siitä, millaista siinäkin seurakunnassa on. Tai julkisesti arvostelevat seurakuntaa sellaisesta, josta ei niin välitä.

Suoranaisen vääryydenteon kohteeksi joutuneitakin on ainakin heidän omien kertomustensa perusteella. Sellaiset tapaukset ovat surullisia ja voineeko niitäkään yrittää ratkaista muualla kuin siellä, missä ovat tapahtuneet. Ratkaisemattomaksi jäänyt vakavampi ongelma taitaa olla niitä vahingollisimpia tilanteita, joissa jotkut joutuvat elämään.

Erinomainen, viisas kommentti!

Tummensin kohdan, jonka minäkin olisin aikaisemmin halunut sanoa.

 
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Saldo - 15.11.13 - klo:16:15
Alotuksen otsikko ei ole ainakaan nk. helluntaiherätyksessä tehty kysymys tai oletus.
Minä en kuulu Pirkanmaan Perinteiseen helluntaiseurakuntaan sen vuoksi, että se olisi paras ja täydellisin.

Olen joutunut vaihtamaan maata viimeisten yli kahdenkymmenen vuoden aikana (työt). Kun uudistuimme 90-luvun alussa meidän ensimmäisiä huolia oli löytää lähin Jumalan Seurakunnan paikallisseurakunta. Rukouksiimme on aina vastattu. Parempiin emme olisi omilla "tsekkauksilla" päässeet. Uskomme, että olemme Armosta saanneet olla meille tarkoitetussa uskovien yhteydessä. "Minä johdatan niitä, jotka kulkevat rukoillen".
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 15.11.13 - klo:16:24
Seurakuntiin kuulumattomia uskovia taitaa olla paljon. Kuka mistäkin syystä on jättäytynyt ulkopuolelle, on opillisia ja toiminnallisia syitä, myös ihmissuhdeongelmia ja vieläkin vaikeampia asioita. Luulen, että kaikissa seurakuntayhteisöissä on aina sellaista, jota ei koe omakseen. Näin on myös omalla kohdallani.

Kieltäydyn ajatuksestakin, joka silloin tällöin mieleen tunkee, että antaisin tuon ei niin kivan asian tulla minun ja seurakuntani väliin. Jotkut alkavat ”loukkaantuneena” levittää puheita siitä, millaista siinäkin seurakunnassa on. Tai julkisesti arvostelevat seurakuntaa sellaisesta, josta ei niin välitä.

Suoranaisen vääryydenteon kohteeksi joutuneitakin on ainakin heidän omien kertomustensa perusteella. Sellaiset tapaukset ovat surullisia ja voineeko niitäkään yrittää ratkaista muualla kuin siellä, missä ovat tapahtuneet. Ratkaisemattomaksi jäänyt vakavampi ongelma taitaa olla niitä vahingollisimpia tilanteita, joissa jotkut joutuvat elämään.

Erinomainen, viisas kommentti!

Tummensin kohdan, jonka minäkin olisin aikaisemmin halunut sanoa.
Tuossa on vain sellainen ongelma, että useastikaan niitä alkusyitä ei edes haluta ratkaista. Itse esimerkiksi vastustin kirkollistumiskehitystä jo paljon ennen ns. Tampereen kokousta. Toinen vastustamani asia oli viihteen tuominen kokouksiin ja uskottelu Pyhän Hengen vaikutuksesta, vaikka kyse oli selvästi jostain muusta.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Lydia - 15.11.13 - klo:16:38
Kokemusta on ettei ole helppoa saada vastakaikua jos ja kun on todella mätkitty ihan saarnapöntöstäkin asti ala-arvoisesti. Ehkä 'valtaapitävä' ryhmä haluaa vetää yhtä köyttä eikä haluta asettua poikkiteloin yhden ihmisen tähden. Onneksi aika parantaa ja Jumala auttaa.

Taitaapi olla niin että oli kysymyksessä mikä tahansa instansssi on vaikeaa saada oikeutta valtaa pitäviltä paikan päällä, siksi moni valittelee ja purkaa tuntojaan muualla.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 15.11.13 - klo:16:55

Taitaapi olla niin että oli kysymyksessä mikä tahansa instansssi on vaikeaa saada oikeutta valtaa pitäviltä paikan päällä, siksi moni valittelee ja purkaa tuntojaan muualla.
Ainahan ei ole kysymys oikeudesta, vaan oikeasta. Ollessani nuori ja viisaimmillani, asetuin vastustamaan srk:n silloisen vanhimmiston suunnitelmaa rekisteröidä nuorten työ, että saataisiin kaupungilta tukimarkkoja siihen. En voinut käsittää ja hyväksyä sitä, että rahalla myytäisiin srk:n itsenäisyyttä. Sain toisia nuoria puolelleni ja syntyi jonkinmoinen kapinaliike. Veimme asian vanhimmiston tietoon. Aie keskeytettiin.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 15.11.13 - klo:16:59
Mitä ketjun aiheeseen tulee, aikaisemmin liikkui juoruja luopioitumisestani. Aika helposti sellainen leima lyödään, jos ei halua olla osallisena sellaisessa minkä kokee vääräksi.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Saldo - 15.11.13 - klo:17:00
Tuossa on vain sellainen ongelma, että useastikaan niitä alkusyitä ei edes haluta ratkaista. Itse esimerkiksi vastustin kirkollistumiskehitystä jo paljon ennen ns. Tampereen kokousta. Toinen vastustamani asia oli viihteen tuominen kokouksiin ja uskottelu Pyhän Hengen vaikutuksesta, vaikka kyse oli selvästi jostain muusta.

Saldo:
Helluntaikirkko-ongelma liittyy maallistumiseen. Sen suojissa nyt "kirkollisuus" saa sijaa.
Miten nyt pidät itsesi erossa kirkollisuudesta?


[lainaus korjattu -KnutL-]
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Paulus - 15.11.13 - klo:17:04
Miten nyt pidät itsesi erossa kirkollisuudesta?

Itselläni on aika ihanteellinen tilanne, koska minulla on viralliselta taholta lupa toimia kirkossa, vaikka en kuulu kirkkoon. Siis ev.lut. Enkä ole ainoa.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Paulus - 15.11.13 - klo:17:06
Raamatusta löytyy seurakunta, joka on varsin osuva kuva monesta tämän ajan seurakunnasta. Se on Sardeen seurakunta.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 15.11.13 - klo:17:11
Helluntaikirkko-ongelma liittyy maallistumiseen. Sen suojissa nyt "kirkollisuus" saa sijaa.
Miten nyt pidät itsesi erossa kirkollisuudesta?

En tiedä voiko kukaan täysin välttyä vaikutteilta, joita tulee lähiympäristöstä. Ainakin apua tarvitaan ylhäältä.

Itselläni on tuttavia ja ystäviä, jotka kuuluvat helluntaikirkkoon, helluntaikansaan, niihin muihin helluntailaisiin, vapaakirkollisiin, baptistikirkkolaisiin, baptistilähetyslähetysläisiin, lähellä kansanlähetystä olevan itsenäisen srk:n jäseniin, erilaisiin viidesläisiin ryhmittymiin ja koko joukkoon muita, jotka kuuluvat valtakunnallisesti pienempiin ryhmittymiin tai ei mihinkään.
Maallistumista on kaikkien ryhmittymien keskuudessa ja myös omassa puserossa.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Saldo - 15.11.13 - klo:17:27
Helluntaikirkko-ongelma liittyy maallistumiseen. Sen suojissa nyt "kirkollisuus" saa sijaa.
Miten nyt pidät itsesi erossa kirkollisuudesta?

En tiedä voiko kukaan täysin välttyä vaikutteilta, joita tulee lähiympäristöstä. Ainakin apua tarvitaan ylhäältä.

Itselläni on tuttavia ja ystäviä, jotka kuuluvat helluntaikirkkoon, helluntaikansaan, niihin muihin helluntailaisiin, vapaakirkollisiin, baptistikirkkolaisiin, baptistilähetyslähetysläisiin, lähellä kansanlähetystä olevan itsenäisen srk:n jäseniin, erilaisiin viidesläisiin ryhmittymiin ja koko joukkoon muita, jotka kuuluvat valtakunnallisesti pienempiin ryhmittymiin tai ei mihinkään.
Maallistumista on kaikkien ryhmittymien keskuudessa ja myös omassa puserossa.
Uskon, että sinulla yhteyksiä on. Itse en kuitenkaan ole pystynyt "nauttimaan" paikallisseurakunnan annista ja eduista, niinkuin ymmärrän opetuksen niistä Raamatusta, muutoin kuin elämällä siinä yhteydessä paikallisesti mihin olen pyytänyt tulla liitetyksi. "älkäämme jättäkö OMAN seurakunnankokoustamme .."

Tiedän, että siiryminen raamatullisuuteen joskus edellyttää siirtymistä kirkosta seurakuntaan. Monasti olen sanonut, että evlut kirkon sisällä olevat koteloitumat ovat ilmeisiä "selviytymiskertomuksia", mutten pidä niitä kuin väliaikaisina ratkaisuina, jos asioissa on tarkoitus edetä. Jos tyydytään paikallaanpyörimiseen, "kotelo" riittää.

Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Paulus - 15.11.13 - klo:17:35
Tiedän, että siiryminen raamatullisuuteen joskus edellyttää siirtymistä kirkosta seurakuntaan. Monasti olen sanonut, että evlut kirkon sisällä olevat koteloitumat ovat ilmeisiä "selviytymiskertomuksia", mutten pidä niitä kuin väliaikaisina ratkaisuina, jos asioissa on tarkoitus edetä. Jos tyydytään paikallaanpyörimiseen, "kotelo" riittää.

Lihavoin edellisestä kolme sanaa. Kiinnostaisi tietää, mitä niillä tarkoitat. Tosin menee jo aiheen ulkopuolelle.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Saldo - 15.11.13 - klo:17:40
Omakohtainen maallistuminen on minun asiani ja vältettävissä vain minun valvomisellani.

Kuitenkin Jeesus mainitsee sokeista tai sokeutuvista sokeitten tai sokeutuvien taluttajista.
"Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin (antamaan heille ruokansa ajallaan) näin tekevän."

Siellä missä seurakuntaa aletaan ruokkimaan psykologialla, teologialla (oppi jumaluuksista-tiede), Raamatun selitysoppeilla  tulkintaopista puhumattakaan. On huomattava, että viimeiset sadat vuodet on selitysoppi ja tulkintaoppi menneet sekaisin. Nämä perustavaa laatua olevat seikat ovat aina liittyneet seurakunnan maallistumiseen ja johtaneet ekumeniaan.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Paulus - 15.11.13 - klo:17:45
Mitä tarkoitat etenemisellä ja paikallaanpysymisellä?
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 15.11.13 - klo:17:47
"älkäämme jättäkö OMAN seurakunnankokoustamme .."

Tuohan ei ole ihan noin.
Lainaus käyttäjältä: RK: Hepr.10:25
Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme entistäkin enemmän, kun näette tuon päivän lähestyvän.

Esimerkiksi se, että helluntaikirkkolaiset eivät kokoonnu yhdessä helluntaikansalaisten tai luterilaisten uskovien kanssa on yhteisen kokoontumisen jättämistä.

Lainaus
Monasti olen sanonut, että evlut kirkon sisällä olevat koteloitumat ovat ilmeisiä "selviytymiskertomuksia", mutten pidä niitä kuin väliaikaisina ratkaisuina, jos asioissa on tarkoitus edetä. Jos tyydytään paikallaanpyörimiseen, "kotelo" riittää.
Koteloissa on usein se hyvä puoli, että siellä ollaan suojassa kaikenlaisilta hömpötyksiltä.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Saldo - 15.11.13 - klo:17:54
Tiedän, että siiryminen raamatullisuuteen joskus edellyttää siirtymistä kirkosta seurakuntaan. Monasti olen sanonut, että evlut kirkon sisällä olevat koteloitumat ovat ilmeisiä "selviytymiskertomuksia", mutten pidä niitä kuin väliaikaisina ratkaisuina, jos asioissa on tarkoitus edetä. Jos tyydytään paikallaanpyörimiseen, "kotelo" riittää.

Lihavoin edellisestä kolme sanaa. Kiinnostaisi tietää, mitä niillä tarkoitat. Tosin menee jo aiheen ulkopuolelle.

En pysty parempaan.  Ne pitää vain yhdistää ympäröivään tekstiin.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 15.11.13 - klo:17:55

Siellä missä seurakuntaa aletaan ruokkimaan psykologialla, teologialla (oppi jumaluuksista-tiede), Raamatun selitysoppeilla  tulkintaopista puhumattakaan. On huomattava, että viimeiset sadat vuodet on selitysoppi ja tulkintaoppi menneet sekaisin. Nämä perustavaa laatua olevat seikat ovat aina liittyneet seurakunnan maallistumiseen ja johtaneet ekumeniaan.

Jos ymmärrän oikein sanasi, olen periaatteessa samaa mieltä.


Käytännössä yhteisökohtaiset selitykset ohittavat enemmän tai vähemmän Raamatun. Sellaista yhteisöä ei olekaan, joka ei jossain hairahtuisi.
Jos ei muuten, sellaisen erehtymättömyyden illuusion voi kumota, vaikkapa liikkeen johtohahmojen erilaisia näkemyksiä vertailemalla - kaksi näkemystä ei voi olla yhtäaikaa voimassa.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Paulus - 15.11.13 - klo:18:08
Sellainen yhteisö on vielä siedettävä, missä johtajistolla on riittävän nöyrä asenne ottaakseen vastaan myös kritiikkiä. Kovin harvassa taitavat olla.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 15.11.13 - klo:18:13
Tiedän, että siiryminen raamatullisuuteen joskus edellyttää siirtymistä kirkosta seurakuntaan. Monasti olen sanonut, että evlut kirkon sisällä olevat koteloitumat ovat ilmeisiä "selviytymiskertomuksia", mutten pidä niitä kuin väliaikaisina ratkaisuina, jos asioissa on tarkoitus edetä. Jos tyydytään paikallaanpyörimiseen, "kotelo" riittää.

Lihavoin edellisestä kolme sanaa. Kiinnostaisi tietää, mitä niillä tarkoitat. Tosin menee jo aiheen ulkopuolelle.

En pysty parempaan.  Ne pitää vain yhdistää ympäröivään tekstiin.

On kuitenkin niin, että joku seurakunta voi olla hyvinkin raamatullinen seurakuntaopin kohdalla, mutta aivan hakoteillä muissa asioissa.
Minä laitan esimerkiksi isoja kysymysmerkkejä niiden seurakuntien kohdalle, jotka ottavat vastaan 'ihmeitä' tekeviä ulkomaan eläjiä.

Toinen esimerkki:
Kävin aika kauan eräässä pienessä itsenäisessä seurakunnassa, jossa oli seurakuntaoppi mielestäni kohdallaan ja moni muukin asia. Laulutkin olivat vanhoja ja osa esitetyistä 'pitkästä kirjasta' ts. niissä oli jotain sisältöä.

Tuo srk on oli kuitenkin äärimmäisen lakihenkinen, vaikka toiselta paikkakunnalta käyvä säännöllinen vierailija yritti tehdä asialle jotain. Eräässsä kokouksessa vierailijana ollut jopa tiukkana helluntaikansalaisena tunnettu saarnamies oikoi saarnassaan ko. seurakunnan vetäjän aloittajan puheenvuorossa olleita lakihenkisyyksiä.
Itse annoin srk:n johtohenkilöille luettavaksi armohenkisiä kirjoja. Pidin myös itse sellaisia puolen tunnin puheita.
Aamenia tuli niin kauan kuin puheen kärki oli muualla, mutta kun osoitin Raamatun perusteella olevan jotain korjaamisen varaa siellä omassakin sisimmässä, tuli hiljaista. Erään sellaisen puheen jälkeen minulle osoitettiin käytännössä ovea - ei suoraan, mutta annettiin ymmärtää...

Totta kai voidaan väittää, että minä olin tuon srk:n kohdalla väärässä. Mieluummin istun seurakuntaopin kohdalla vinksallaan olevan seurakunnan tilaisuudessa, jos siellä on esillä evankeliumi kuin lakihenkisessä oikeampioppisessa srk:ssa, jossa ahdistuu evankeliumin puutteeseen.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 15.11.13 - klo:18:16
Sellainen yhteisö on vielä siedettävä, missä johtajistolla on riittävän nöyrä asenne ottaakseen vastaan myös kritiikkiä. Kovin harvassa taitavat olla.

Sellainen yhteisö, jossa etsitään totuutta ja ojentaudutaan sen mukaan, on hyvä löytö, vaikka oppi olisi miten pielessä tahansa.
Sellainen aidosti totuuteen pyrkivä srk ei voi olla kauan aikaa ainakaan paljon pielessä.

Samoin kuin ihmisten pyhityksen suhteen, myös seurakuntien suhteen taitaa päteä sellainen ikävämpi juttu: Jumala ei pyhitä siinä järjestyksessä kuin mitä ihmiset tahtoisivat.



(korjattu sekava lause)
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Paulus - 15.11.13 - klo:18:38
Mieluummin istun seurakuntaopin kohdalla vinksallaan olevan seurakunnan tilaisuudessa, jos siellä on esillä evankeliumi kuin lakihenkisessä oikeampioppisessa srk:ssa, jossa ahdistuu evankeliumin puutteeseen.

Presidentti Kekkonen sanoi aikoinaan, että jos jonkin asian pitää olla rempallaan, niin olkoon se sitten sisäpolitiikka.

Tästä sanoisin, että asia on toisinpäin. "Sisäpolitiikan" tulee olla ykkösasia. Tässä tapauksessa se tarkoittaa kristinuskon ydintä, joka on sana rististä.

Paavali kirjoitti korittolaisille että "olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna." Jos tästä sanomasta lähdetään "eteenpäin" johonkin suurempaan ja parempaan, mennään aina hakoteille. Monessa seurakunnassa on menty, sana rististä on monen mielestä liian vähän.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Charlotte - 15.11.13 - klo:19:02
Jossain pienessä itsenäisessä seurakunnassa voi olla haittapuolena se, että jos siellä on pastorina tai johtajana esim. joku luonteeltaan erittäin "vahva" ihminen, jolla on jotain pahoja vinoumia asioiden suhteen. Jotkut vahvat johtajapersoonat pystyvät vetämään asioita minne haluaa, eikä moni uskalla nousta vastustamaan.

Vai onko sellaisessa tilanteessa alunperinkin käynyt niin, että "vakka kantensa valitsee".

Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Lydia - 15.11.13 - klo:19:03
Seurakuntiin on saattanut tulla asioita joita on vaikea sulattaa ja joka karkoittaa väkeä. Ylistyssessiot ovat eräs jonka voin mainita esimerkkinä. Miten se tänne rantautuikin? Hoetaan muutamaa sanaa, seurakunnan edessä huojuu muutama lahjakas laulaja ja soittaja jotta päästäisiin ylistyksen ilmapiiriin.

Seurakunnan kaitsijat ja opettajat ovat todella vastuullisella paikalla.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Charlotte - 15.11.13 - klo:19:09
Minä olen myös täysin väsynyt kaikkiin ylistystouhuihin. Onneksi nykyisessä seurakunnassa en ole (ainakaan vielä) törmännyt siihen.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 15.11.13 - klo:19:11
Jossain pienessä itsenäisessä seurakunnassa voi olla haittapuolena se, että jos siellä on pastorina tai johtajana esim. joku luonteeltaan erittäin "vahva" ihminen, jolla on jotain pahoja vinoumia asioiden suhteen. Jotkut vahvat johtajapersoonat pystyvät vetämään asioita minne haluaa, eikä moni uskalla nousta vastustamaan.
Valitettavasti tuo pätee isoonkin seurakuntaan tai mihin tahansa yhteisöön.

Lainaus
Vai onko sellaisessa tilanteessa alunperinkin käynyt niin, että "vakka kantensa valitsee".

Tämä on sydäntä särkevä ajatus.
Joskus pohdin tätä useasti erään seurakunnan kohdalla.
Kapinoin Jumalaa vastaan ja ihmettelin miksi hän sallii jonkun henkilön tulla pilaamaan srk:n asioita.
Tuollainen vakka-ja kansityyppinen ajatus tuli sitten mieleen todennäköisempänä vaihtoehtona.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Charlotte - 15.11.13 - klo:19:19

Vai onko sellaisessa tilanteessa alunperinkin käynyt niin, että "vakka kantensa valitsee".

Tämä on sydäntä särkevä ajatus.
Joskus pohdin tätä useasti erään seurakunnan kohdalla.
Kapinoin Jumalaa vastaan ja ihmettelin miksi hän sallii jonkun henkilön tulla pilaamaan srk:n asioita.
Tuollainen vakka-ja kansityyppinen ajatus tuli sitten mieleen todennäköisempänä vaihtoehtona.

Ajattelin tuossa sitä tilannetta, että kun uskova menee johonkin tiettyyn seurakuntaan.

Sitten on tietysti monimutkaisempi tilanne, että jos joku uusi pastori/johtaja tms. tulee seurakuntaan. Siinä ei taida tavallisella seurakuntalaisella olla paljoa valtaa asiaan.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Paulus - 15.11.13 - klo:20:23
Seurakuntiin on saattanut tulla asioita joita on vaikea sulattaa ja joka karkoittaa väkeä. Ylistyssessiot ovat eräs jonka voin mainita esimerkkinä. Miten se tänne rantautuikin? Hoetaan muutamaa sanaa, seurakunnan edessä huojuu muutama lahjakas laulaja ja soittaja jotta päästäisiin ylistyksen ilmapiiriin.

Seurakunnan kaitsijat ja opettajat ovat todella vastuullisella paikalla.

Ylistysopilla on pitkä perinne. Voi olla, että sen juuret menevät paljon kauemmaksi, mutta Suomessa se alkoi nähtävästi joidenkin kirjojen kautta. Olen jonkin verran tutkinut asiaa ja minulle on kerääntynyt aika paljon lukemistoa siltä alueelta.

Ensimmäinen kirja (hyllyssäni) on Kiitoskirjat (Päivä Oy, 1977), johon on koottu kaksi kirjaa: Kiitä sittenkin ja Kiitoksen voima. Kummassakin kirjassa jäljet jotavat tietenkin Amerikkaan ja jopa toisen maailmansodan aikoihin.

Ajallisesti seuraava kirjani on Ylistyksen kautta Jumalan läsnäoloon (Lähetysnuoret ry, 1982).

Seuraava kirja on Ylistys, usko toiminnassa (Uskon sanan kustannus, 1987).

Sitten seuraa Ylistys tuo herätyksen, Uskon sanan kustannus, 1988).

Seuraava on Vapauttava ylistys, Aika Oy, 2000).

Seuraava on Juhli Kuninkaan pöydässä, Michael Howard, (Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus, 2002).

Viimeksimainittu ei käsittele ylistystä muuta kuin ohimennen. Otan siitä näytteen:
"Uskovan on mahdotonta tulla Herran todelliseen läsnäoloon ilman että hän uhraa ylistyksen, palvonnan, rukouksen ja esirukouksen uhreja. Ennen kaikkea, emme voi viettää ehtoollisen juhlaa tehokkaasti ja Jumalan sydäntä tyydyttävällä tavalla ellei ehtoollisen viettoon liity kiinteästi tällainen Jumalalle omistautuminen."

On vielä muitakin kirjoja, mutta ne eivät ole juuri nyt tässä käsillä, mutta jo edellisten kirjojen nimistäkin voi tehdä johtopäätöksiä.

Varsin erikoista on se, että helluntaiherätys otti tällaiseen ylistykseen kielteisen asenteen, mutta sittemmin se tuli h-herätykseenkin ikäänkuin mutkan kautta. Nyt ei ole montakaan seurakuntaa, jota tämä ylistysharha ei olisi koskettanut. Sain hiljattain vihiä siitä, että jossakin se on vasta alullaan.

Vaikka seurakunnissa on johtajia niin, että päät kolisee, niin ei löydy juurikaan niitä johtajia, jotka sanoisivat selvästi, että kyseessä on vakava harhaoppi. Ylistyksellä yritetään vetää Jumalan suosio ja hyväksyntä "alas". Eihän se ole mitään muuta kuin omavanhurskautta. Jumala hyväksyy meidät ainoastaan Jeesuksen uhrin tähden. Hengellisillä harrastuksilla ei voi ansaita Jumalan suosiota.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Saldo - 15.11.13 - klo:20:50
Sellainen yhteisö, jossa etsitään totuutta ja ojentaudutaan sen mukaan, on hyvä löytö, vaikka oppi olisi miten pielessä tahansa.
Sellainen aidosti totuuteen pyrkivä srk ei voi olla kauan aikaa ainakaan paljon pielessä.

Samoin kuin ihmisten pyhityksen suhteen, myös seurakuntien suhteen taitaa päteä sellainen ikävämpi juttu: Jumala ei pyhitä siinä järjestyksessä kuin mitä ihmiset tahtoisivat.



(korjattu sekava lause)

Vaikkei pyhitys olekkaan tämän alotuksen teema, niin hyvä vain tämän verran ottaa esille, niinkuin mitä tahansa.

Ei ole muuta kuin totuus ja varsinkin Totuus. Jälkimmäiseen voidaan pyrkiä tietoisesti. Yleensä totuus ja totta, on perusvaatimus kaikessa. En usko, että kukaan tietoisesti pyrkii pois kummastakaan, vaan on aina, ainakin omasta mielestään, totuuksille altistettu. Kuitenkaan Totuus, mihin Pyhä Henki vain voi uskovan johdattaa on saavutettavissa pala kerrallaan ja se periaatteessa tapahtuu ilman omaa ponnistelua. Pyrkiminen  pyhitykseen myös on halua tulla Jumalan 'autetuksi', koska omat ponnistelut eivät johda mihinkään todelliseen.

 Seurakunnan halu on yksilöiden halu, jonka Pyhä Henki synnyttää ja se leviää yhdestä toiseen, niin, että "he olivat yksimieilisiä" ja "yksi sydän". Eli meidän huolenaiheemme on oma tila, joka synnyttää toisessa saman tilan. Oikea suhtautuminen ei ole epäkohtien poimimista vaan oikeaan yhtymistä. Väärään ei pidä yhtyä eikä väärää pidä kannattaa. Joskus se on vain vaikenemista, joka johtuu sisäisestä epämukavuudesta. Oikeilla asioilla ja painotuksilla on nostetta 'siipien' alla. Muut asiat, oli ihmisestä tai syvyydestä ja näyttivät ne kuinka hyviltä lavalla eläytymisiltä, eivät omaa taivaallista nostetta. Ne lentävät niin kauan kuin esilaulajat, esimerkiksi, 'räpytellä' jaksaa.

Tätä olen kokenut paikallisseurakunnassa, joka on sulattanut voimakkaat tahtojat ja dominoivat luonteet yhteen inhimillisesti 'heikompien esiintyjien' kanssa.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Paulus - 15.11.13 - klo:21:10
Tätä olen kokenut paikallisseurakunnassa, joka on sulattanut voimakkaat tahtojat ja dominoivat luonteet yhteen inhimillisesti 'heikompien esiintyjien' kanssa.

Voimakastahtoiset jyräävät seurakunnissa ja hakeutuvat toisten yläpuolelle. Heitä pidetään hengellisempinä ja siksi heitä kuunnellaan ja totellaan. Usein he ovat narsisteja, joille tarjoutuu mahdollisuus päteä, ja seurakunta on oivallista kasvualustaa tällaisille luonteille.

Asiasta on kirjoitettu ainakin yksi hyvä kirja: Raimo Mäkelä, Naamiona terve mieli.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 15.11.13 - klo:21:24

Varsin erikoista on se, että helluntaiherätys otti tällaiseen ylistykseen kielteisen asenteen, mutta sittemmin se tuli h-herätykseenkin ikäänkuin mutkan kautta. Nyt ei ole montakaan seurakuntaa, jota tämä ylistysharha ei olisi koskettanut.

Joskus 80-luvulla silloisessa seurakunnassani varoitettiin eräästä uuskarismaattisesta seurakunnasta.
Annettiin ymmärtää, että sinne menee sellaiset uskovat, jotka eivät ole uskossaan vakaalla pohjalla. Kolehtirahoista oltiin myös huolestuneita.

Eilisen päivän maakuntalehdessä olevassa kokousilmoituksessa näkyy, että siellä on puhujina kaksi erittäin tunnettua henkilöä. Toinen vapaakirkosta ja toinen helluntaiherätyksestä.

Kumpikohan on muuttunut, seurakunta vai puhujat?
Vai onko kyse siitä, että vastakkainasettelujen aika on ohi?



Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Paulus - 15.11.13 - klo:21:38
Eilisen päivän maakuntalehdessä olevassa kokousilmoituksessa näkyy, että siellä on puhujina kaksi erittäin tunnettua henkilöä. Toinen vapaakirkosta ja toinen helluntaiherätyksestä.

Eräs iäkäs sukulainen alkoi miehensä kuoleman jälkeen käydä tuossa samassa "seurakunnassa" joitakin vuosia sitten. Hän kyllästyi siihen ja sanoi, ettei hän voi harjoittaa semmoista pomppimista, sillä hänellä tulee pissat housuun.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Paulus - 15.11.13 - klo:21:41
Eilisen päivän maakuntalehdessä olevassa kokousilmoituksessa näkyy, että siellä on puhujina kaksi erittäin tunnettua henkilöä. Toinen vapaakirkosta ja toinen helluntaiherätyksestä.

Kumpikohan on muuttunut, seurakunta vai puhujat?

Tämä vapaakirkollinen oli merkittävässä roolissa siinä tapahtumien ketjussa, jossa torontolaisuus löi itsensä läpi vapaissa suunnissa.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Soltero - 15.11.13 - klo:21:41
Kaikenlainen oppien laatiminen Raamatusta on mielestäni turhaa.

Paras hengellinen puhe on sellainen, jossa ei esitellä mitään oppia eikä
Raamatun tulkintoja, vaan puhuja lukee osia Raamatusta ja kertoo,
miten ne liittyvät hänen Jumala- suhteeseensa ja elämäänsä.

Ainoastaan jos puhujalla on selvä sanoma Herralta jostakin Raamatun
kohdasta tai jos hänellä on suorastaan opettamisen armolahja,
Raamattua kannattaa selittää.

Sellaisessa seurakunnassa on aika kylmää, jossa
kyseisen ryhmittymän oppi on keskeisin asia opetuksessa.
Joskus sellaista huomaa helluntaisrk:ssa,
ja hyvin usein myös luterilaisissa.



Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Charlotte - 15.11.13 - klo:21:47



Ainoastaan jos puhujalla on selvä sanoma Herralta jostakin Raamatun
kohdasta tai jos hänellä on suorastaan opettamisen armolahja,
Raamattua kannattaa selittää.


Minä taas ajattelen, että puhujalla nimenomaan pitäisi olla opettamisen armolahja.

Ei minua kiinnosta miten joku Raamatun kohta liittyy pastorin tai jonkun muun puhujan elämään vaan esim. se, onko kyseessä asia mikä liittyy yleisesti uskovien (kuulijoiden) elämään, miten sitä sovelletaan yleisesti käytännön elämässä tms.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 15.11.13 - klo:21:50

Vai onko sellaisessa tilanteessa alunperinkin käynyt niin, että "vakka kantensa valitsee".

Tämä on sydäntä särkevä ajatus.
Joskus pohdin tätä useasti erään seurakunnan kohdalla.
Kapinoin Jumalaa vastaan ja ihmettelin miksi hän sallii jonkun henkilön tulla pilaamaan srk:n asioita.
Tuollainen vakka-ja kansityyppinen ajatus tuli sitten mieleen todennäköisempänä vaihtoehtona.

Ajattelin tuossa sitä tilannetta, että kun uskova menee johonkin tiettyyn seurakuntaan.

Sitten on tietysti monimutkaisempi tilanne, että jos joku uusi pastori/johtaja tms. tulee seurakuntaan. Siinä ei taida tavallisella seurakuntalaisella olla paljoa valtaa asiaan.

Koska olin silloin vielä siellä vakassa tai kantena, en osannut noin ajatella kuin tarkoitit.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Charlotte - 15.11.13 - klo:22:00

Vai onko sellaisessa tilanteessa alunperinkin käynyt niin, että "vakka kantensa valitsee".

Tämä on sydäntä särkevä ajatus.
Joskus pohdin tätä useasti erään seurakunnan kohdalla.
Kapinoin Jumalaa vastaan ja ihmettelin miksi hän sallii jonkun henkilön tulla pilaamaan srk:n asioita.
Tuollainen vakka-ja kansityyppinen ajatus tuli sitten mieleen todennäköisempänä vaihtoehtona.

Ajattelin tuossa sitä tilannetta, että kun uskova menee johonkin tiettyyn seurakuntaan.

Sitten on tietysti monimutkaisempi tilanne, että jos joku uusi pastori/johtaja tms. tulee seurakuntaan. Siinä ei taida tavallisella seurakuntalaisella olla paljoa valtaa asiaan.

Koska olin silloin vielä siellä vakassa tai kantena, en osannut noin ajatella kuin tarkoitit.

Oikeastaan tajusin itse vasta tuon kirjoittamani jälkeen, että ajattelin "automaattisesti" asiaa tietystä näkökulmasta, siitä kun uskova menee jonnekin seurakuntaan ja miksi menee sinne tiettyyn jne.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Soltero - 15.11.13 - klo:22:41



Ainoastaan jos puhujalla on selvä sanoma Herralta jostakin Raamatun
kohdasta tai jos hänellä on suorastaan opettamisen armolahja,
Raamattua kannattaa selittää.


Minä taas ajattelen, että puhujalla nimenomaan pitäisi olla opettamisen armolahja.

Ei minua kiinnosta miten joku Raamatun kohta liittyy pastorin tai jonkun muun puhujan elämään vaan esim. se, onko kyseessä asia mikä liittyy yleisesti uskovien (kuulijoiden) elämään, miten sitä sovelletaan yleisesti käytännön elämässä tms.
Jaa.  Minä taas koen paljon läheisempänä ja uskottavampana opetuksen tai muun esityksen,
jossa puhuja sitoo Raamatun sanan arkielämään, mieluiten itse kokemiinsa tapahtumiin
ja ilmiöihin.

Tietysti sellainen opettaja on ihanteellinen, jolla on toimialueelleen oikein armolahja,
mutta aika vähän olisi opetusta, jos kaikilta edellytettäisiin armolahjaa.
Tämän seurakunnan pastorilla aivan lmeisesti on.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Paulus - 16.11.13 - klo:04:44
Minulle on käynyt sillä tavalla, että jouduttuani uskonkriisiin, en muistanut yhtään kuulemaani opetusta tai saarnaa, vaan minun oli luettava jo vuosia sitten tästä ajasta lähteneitten jälkeensä jättämää opetusta kirjoista.

Ja niin näyttää jatkuvan edelleen. Tosin jotain toivoa on, sillä minulla on ilo tuntea muutama nuori mies, jotka ovat löytäneet evankeliumin ytimen, eikä heidän tarvitse kertoa vitsejä ja muista joutavia juttuja puhujanpaikalta. Kun sitä rukiista evästä saa ravinnokseen, niin eipä siinä tarvitse kehitellä mitään "jumalallista" tunnelmaa eikä "läsnäoloa".
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Charlotte - 16.11.13 - klo:10:11
Kuka tahansa se puhuja sitten onkin, niin eikö seurakunnalle puhujan tulisi nimenomaan ravita seurakuntaa (eikä itseään), eikä kertoa omista kokemuksistaan tai siitä miten joku sanankohta aukesi puhujalle. Kuulijoilla ei välttämättä ole mitään kosketuspintaa siihen kyseiseen kohtaan tai asiaan. Mikä niissä omien kokemusten kertomisten tavoitteena on? Sympatia, samaistuminen vai mikä?

Ehkä niistä omista kokemuksista ja sanan kohdan aukeamisista tms. voisi kertoa jossain pienpiireissä.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Paulus - 16.11.13 - klo:10:51
Kuka tahansa se puhuja sitten onkin, niin eikö seurakunnalle puhujan tulisi nimenomaan ravita seurakuntaa (eikä itseään), eikä kertoa omista kokemuksistaan tai siitä miten joku sanankohta aukesi puhujalle. Kuulijoilla ei välttämättä ole mitään kosketuspintaa siihen kyseiseen kohtaan tai asiaan. Mikä niissä omien kokemusten kertomisten tavoitteena on? Sympatia, samaistuminen vai mikä?

Ehkä niistä omista kokemuksista ja sanan kohdan aukeamisista tms. voisi kertoa jossain pienpiireissä.

Apostolien teoissa kirjoitetaan Paavalista, että Jumala teki ylen voimallisia tekoja hänen kättensä kautta. Mutta missä Paavali niistä kertoo? Paavalin julistus oli opetusta, joka keskittyi Kristukseen.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Hilema - 16.11.13 - klo:12:47
Lainaus
Voimakastahtoiset jyräävät seurakunnissa ja hakeutuvat toisten yläpuolelle. Heitä pidetään hengellisempinä ja siksi heitä kuunnellaan ja totellaan. Usein he ovat narsisteja, joille tarjoutuu mahdollisuus päteä, ja seurakunta on oivallista kasvualustaa tällaisille luonteille.

Asiasta on kirjoitettu ainakin yksi hyvä kirja: Raimo Mäkelä, Naamiona terve mieli.

Tässä toinen: Saara Karppinen: Ahtaasta uskosta avarammalle

Olen lukenut sen 2-3 kertaa, joitain kohtia useamminkin. Mielestäni parempi kuin Mäkelän, ainakin laajempi kieroa ohjailua koskien.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Hilema - 16.11.13 - klo:12:58
Kuka tahansa se puhuja sitten onkin, niin eikö seurakunnalle puhujan tulisi nimenomaan ravita seurakuntaa (eikä itseään), eikä kertoa omista kokemuksistaan tai siitä miten joku sanankohta aukesi puhujalle. Kuulijoilla ei välttämättä ole mitään kosketuspintaa siihen kyseiseen kohtaan tai asiaan. Mikä niissä omien kokemusten kertomisten tavoitteena on? Sympatia, samaistuminen vai mikä?

Ehkä niistä omista kokemuksista ja sanan kohdan aukeamisista tms. voisi kertoa jossain pienpiireissä.

Olen samaa mieltä tässä.
Noita tarinankerojia esim. tv7 on pullollaan.
Kursivoimaani vastauksena ikävä näkemykseni: ei ole muuta sanottavaa. Myös pyrkimys tekemään vaikutus ihmekertomuksilla jossakin kaukana muualla, joiden todenperäisyyttä meidän on mahdoton tarkistaa.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Kurjenmiekka - 16.11.13 - klo:13:31
Tämän ketjun viisaat kirjoitukset saivat minutkin rekisteröitymään tänne.  :)

Haluaisin kuitenkin lisää ehdotuksia mitä voi tehdä sellainen henkilö jota ei tunnuta haluavan mihinkään yhteisöön.
Vaikka oppi ja henki olisi oikea seurakunnassa (opetuksessa) niin ihmiset itse eivät edes tervehdi tai millään tavalla noteeraa
yksin istuvaa vuosikausiin.

Ei sellaisessa ympäristössä jaksa kauaa oleskella kun tulee "hyljätyksi" vuodesta toiseen joka kerta siellä käydessään.
Rukoiltuani heidän puolestaan vuosia joudun totetamaan vain että tilanne menee pahempaan kun henkilöt mieltyvät populismiin
ja iisebelin ideoihin. Siinä vaiheessa en enää jaksa ja jään kokonaan pois. Olen siis ilman seurakuntaa.... :(

Ylistykseen liittyen olen huomannut että aikaisemminhan seurakunnissa oli kova vääntö siitä saako nuoret vaikuttaa ohjelmaan tai muuhun. Nyt kun nuoret ovat nousseet vaikutusvaltaisiksi he ovat tuoneet omat tapansa seurakuntaan. Ja nuo tavat ovat maailmasta opittuja. Kun he olivat lapsia he ihailivat kaikkia kuuluisia laulajia ja muita esiintyjiä. Muotiin tuli TV.n talent-showt ym. Nyt he ovat huomanneet haveidensa voivan toteutua seurakunnassa kun siellä voi helposti päästä lauluryhmään ja voi vielä tulla kuuluisan bändin jäseneksi. Näin se ylistys on muuttunut viihdelauluiksi ja oman elämän ylistykseksi.
He kiittävät Jumalaa menestyksestään ja "johdatuksesta".

Mutta ongelmaksi tulee kun Raamatussa ainoat kohdat missä kiitetään rikastumisesta ovat Ilmestyskirjan Laodikean seurakunta ja VT:n teuraslampaat.

Hoos. 12:8
(12:9) Efraim sanoo: "Olenpas rikastunut, olen saanut itselleni omaisuutta; ei mikään minun työansioni tuota minulle syyllisyyttä, joka olisi syntiä".
........14 (12:15) Efraim nosti katkeran mielikarvauden. Hänen Herransa on heittävä hänen verivelkansa hänen päällensä ja kääntävä hänen häpäisevän menonsa häneen itseensä.
Sak. 11:5
"Kaitse teuraslampaita, joita niiden ostajat teurastavat tuntematta syynalaisuutta, ja joista niiden myyjät sanovat: 'Kiitetty olkoon Herra, minä olen rikastunut', ja joita niiden paimenet eivät sääli.

Ilm. 3:17
Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.

Tässä nyt tuli kommenttia siis kahdesta asiasta : seurakunnattomuus ja ylistys :)
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Lydia - 16.11.13 - klo:14:08
Tervetuloa Kurjenmiekka foorumille.  :)
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Hilema - 16.11.13 - klo:15:34
Kurjenmiekka:
Lainaus
Haluaisin kuitenkin lisää ehdotuksia mitä voi tehdä sellainen henkilö jota ei tunnuta haluavan mihinkään yhteisöön.
Vaikka oppi ja henki olisi oikea seurakunnassa (opetuksessa) niin ihmiset itse eivät edes tervehdi tai millään tavalla auduttu.
yksin istuvaa vuosikausiin.

Kehoittaisin tutustumaan  ja etsimään uutta srk:a. Jos tilanne on jatkunut vuosikausia mennen jopa huonompaan suuntaan, on ajan ja elämän tuhlausta jäädä oottelemaan josko se siitä muuttuisi.

Selvitä onko kohtuu etäisyydellä vaikkapa Lhpk:n srk.  Sen etuja on srk:tien nuoruus ja uutuus: ei ainakaan vielä olla kirkkouduttu ja tönkköydytty. Pastori pyrkii tervehtimään uutta kävijää. Minuun ottivat kirkkokahveilla yhteyttä muutkin ens. käynneilläni.  Eikä ole viihteellistä ylistyskulttuuria.

Hyvä kirjoitus ja katsaus y-kehitykseen.

Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: chatarina - 16.11.13 - klo:15:36
Mitä ketjun aiheeseen tulee, aikaisemmin liikkui juoruja luopioitumisestani. Aika helposti sellainen leima lyödään, jos ei halua olla osallisena sellaisessa minkä kokee vääräksi.
           

Puolilihavointi Knutin tekstissä allekirjoittaneen.
Tuo on niin paikkansapitävä. Se nimitys kuultuna seläntakana sattuu, sillä siitä ei ole kysymys. Ainakin itse koin niin, mutta samalla nostan hatua itselleni, että tajusin ja uskalsin sanoa vastaan ja erota.

Olla luopio, on aivan eria asia kuin että olla seurakunnaton.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Soltero - 16.11.13 - klo:15:55
Kuka tahansa se puhuja sitten onkin, niin eikö seurakunnalle puhujan tulisi nimenomaan ravita seurakuntaa (eikä itseään), eikä kertoa omista kokemuksistaan tai siitä miten joku sanankohta aukesi puhujalle. Kuulijoilla ei välttämättä ole mitään kosketuspintaa siihen kyseiseen kohtaan tai asiaan. Mikä niissä omien kokemusten kertomisten tavoitteena on? Sympatia, samaistuminen vai mikä?

Ehkä niistä omista kokemuksista ja sanan kohdan aukeamisista tms. voisi kertoa jossain pienpiireissä.
Meitä kuulijoita on monenlaisia.
Minä kuuntelen mielelläni puheita, joissa Jumalan sanaa tarkastellaan tavallisen arkielämän kautta.

Silloin tietysti puhujan oma elämä on häntä lähinnä.
En jaksaisi millään kuunnella pelkkää Sanan paukuttamista ja opin julistusta, eri raamatunkohtien rinnastamisia jne, ellei niitä mietenkään sidota ihmisen elämään.

Eihän Jumala tarvitse Raamatun julistamista ja opettamista, vaan se on tarpeen meille ihmisille.
Koska elämme ihmisruumiissa ja osana erilaisia yhteisöjä, Sana tulee helpommin omaksuttavaksi,
kun sillä osoitetaan olevan jotakin yhteyttä elämään.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Vastavoima - 16.11.13 - klo:16:45
1 Ja hän astui venheeseen, meni jälleen toiselle rannalle ja tuli omaan kaupunkiinsa.
2 Ja katso, hänen tykönsä tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi".
3 Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mielessään: "Tämä pilkkaa Jumalaa".
4 Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: "Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne?
5 Sillä kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja käy'?
6 Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" -hän sanoi halvatulle-"nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."
7 Ja hän nousi ja lähti kotiinsa.
8 Mutta kun kansanjoukot sen näkivät, peljästyivät he ja ylistivät Jumalaa, joka oli antanut senkaltaisen vallan ihmisille.
_________________________
1 Ja muutamien päivien perästä hän taas meni Kapernaumiin; ja kun kuultiin hänen olevan kotona,
2 kokoontui paljon väkeä, niin etteivät he enää mahtuneet oven edustallekaan. Ja hän puhui heille sanaa.
3 Ja he tulivat tuoden hänen tykönsä halvattua, jota kantamassa oli neljä miestä.
4 Ja kun he väentungokselta eivät päässeet häntä tuomaan hänen tykönsä, purkivat he katon siltä kohdalta, missä hän oli, ja kaivettuaan aukon laskivat alas vuoteen, jossa halvattu makasi.
5 Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi".
6 Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydämessään:
7 "Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?"
8 Ja heti Jeesus tunsi hengessänsä, että he mielessään niin ajattelivat, ja sanoi heille: "Miksi ajattelette sellaista sydämessänne?
9 Kumpi on helpompaa, sanoako halvatulle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja käy'?
10 Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" -hän sanoi halvatulle-
11 "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."
12 Silloin hän nousi, otti kohta vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Tämänkaltaista emme ole ikinä nähneet".
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Saldo - 16.11.13 - klo:18:30
Tätä olen kokenut paikallisseurakunnassa, joka on sulattanut voimakkaat tahtojat ja dominoivat luonteet yhteen inhimillisesti 'heikompien esiintyjien' kanssa.

Voimakastahtoiset jyräävät seurakunnissa ja hakeutuvat toisten yläpuolelle. Heitä pidetään hengellisempinä ja siksi heitä kuunnellaan ja totellaan. Usein he ovat narsisteja, joille tarjoutuu mahdollisuus päteä, ja seurakunta on oivallista kasvualustaa tällaisille luonteille.

Asiasta on kirjoitettu ainakin yksi hyvä kirja: Raimo Mäkelä, Naamiona terve mieli.

Voimakastahtoisuus ei ole synti. Jumala pelastaa heitä ja käyttää heitä, mutta myötäsyntyisen ominaisuuden "väärä käyttö" tulee esille kun näille inhimillisille ominaisuuksille suodaan kasvualusta. Siksi sanoinkin aikaisemmin, että Seurakuntaa, paikallisestikin johdattaa Pyhä Henki ja Hän ei yhdy ihmisen "kykyihin".

Voimakastahtoitsen asettaminen ruotuun, ei tarvi taistelua tai hänen nujertamistaan, se tulee hoidetuksi Pyhän Hengen johdatuksessa, eikä Mäkelän tai jonkin muun kirjan hyvien kohtien opastuksessa. Kyllä me tiedämme miten muiden pitäisi menetellä, että hyvä tulisi.

Olen tavannut monta kyvykästä, puhetaitoista ja karismaattista  veljesyhteyksissäni, jotka ovat menettäneet omat kykynsä ja voimansa. Tämä prosessi on edellyttänyt Jumalan, paikallisen vanhimmiston ja sitten asianomaisen yhteisytyötä. Ei konsensusta, lehmänkauppoja, vaan yhteensulautumista.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 16.11.13 - klo:18:38

Haluaisin kuitenkin lisää ehdotuksia mitä voi tehdä sellainen henkilö jota ei tunnuta haluavan mihinkään yhteisöön.
Vaikka oppi ja henki olisi oikea seurakunnassa (opetuksessa) niin ihmiset itse eivät edes tervehdi tai millään tavalla noteeraa
yksin istuvaa vuosikausiin.


Joku on sanonut, että seurakunta on 50 %:ia ihmissuhteita. Jos niitä ei ole, se 50% tai joku muu osuus jää seurakunnasta puuttumaan.
Totta vai ei, sitä voi jokainen miettiä kohdallaan.

Olen itse aika nopea tekemään tuttavuutta toisiin ihmisiin. Eräässä elämän vaiheessani nuorena olin yli puoli vuotta toisella paikkakunnalla.
Ajattelin katsoa miten kauan menee ennen kuin uskovaiset alkavat ottaa kontaktia, jos käyn säännöllisesti kokouksissa, mutta en mitenkään tuo itseäni esille.  Päätin, että en katoa edes viikonlopuksi kotipaikkakunnalleni.
Sellaista kontaktin ottoa ei tapahtunut.
Sitten aloin oma-aloitteisesti auttaa pikkujutuissa kuten penkkien kantamisessa. Erään kerran tuli tilanne, että kokouksessa ei ollut äänilaitteiden hoitajaa. Koska minulla oli paljon kokemusta hommasta, hyppäsin puikkoihin ja hoidin tarvittavan.
Tällaisen pienen oman aktiivisuuden jälkeenkään en tutustunut kehenkään tuossa seurakunnassa.

Huomasin kokousten jälkeen nuorten porukan häipyvän aina jonnekin. Tuppauduin rinkiin, jossa suunniteltiin lähtöä jonnekin. Sain selvyyden, että oli kyse lentopallosta. Kukaan ei pyytänyt mukaan.
Kysyin missä pelit on, etsin paikan ja pyöräilin paikalle.
Pääsin kentälle.
Seuraavien kuukausien aikana kukaan paikkakuntalainen nuori ei koskaan pyytänyt kotiinsa tai pizzalle jonnekin ym.
Etsin sitten toispaikkakuntalaisia uskovia opiskelijoita ja aloin tehdä tuttavuutta heidän kanssaan.

Minulla on aika vahva itsetunto enkä noin pienestä muserru, mutta ymmärrän, että tuollainen kohtelu olisi ollut jollekin toiselle kova isku.
Ja koehan se oli.


Myöhemmin olen yrittänyt jotain asialle tehdä, mutta tulokset ovat jääneet vähäisiksi.


Lainaus
Ei sellaisessa ympäristössä jaksa kauaa oleskella kun tulee "hyljätyksi" vuodesta toiseen joka kerta siellä käydessään.
Rukoiltuani heidän puolestaan vuosia joudun totetamaan vain että tilanne menee pahempaan kun henkilöt mieltyvät populismiin
ja iisebelin ideoihin. Siinä vaiheessa en enää jaksa ja jään kokonaan pois. Olen siis ilman seurakuntaa.... :(


Jostain syystä en ole yhtään yllättynyt.




Kurjenmiekka, tervetuloa foorumille minunkin puolestani.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 16.11.13 - klo:18:58
Ihminen ei pääse Jumalan tykö ellei häntä kanneta Jumalan eteen !


Pyhäkoulussa opin, että Jeesus muuttaa sydämeen asumaan. Silloin Jumala on jo aika lähellä.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 16.11.13 - klo:19:03

nyt: Tehkäämme sopimus rukous.
Kantakaa minut Jumalan eteen ja varmasti saan mitä tarvitsen ja mitä haluan.

Sinun ei tarvitse antaa mitään muuta kuin arvokkainta mitä ihmisellä on aikaa !
eli kanna, vaikka minuutti päivässä ja enkelit tekevät lopun.

Mutta ihmisen tulee antaa siemen jonka päälle Jumala siunaa !

Onko kahta uskovaa jotka haluavat koko Suomen pelkäävän OIKEIN Jumalaa !


Rukoilen puolestasi ja olen jo niin tehnyt monena päivänä.  Joskus silloin tällöin kun 'nähtiin' vuosia sitten jossain muualla.
Varaudu kuitenkin, että Jumala antaa mitä haluaa ja miten haluaa ja määränpääkin voi olla kaikkea muuta kuin mieluinen.
Muista Joona.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Kurjenmiekka - 17.11.13 - klo:15:00
Kiitos Lydia :)

Tervetuloa Kurjenmiekka foorumille.  :)
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Kurjenmiekka - 17.11.13 - klo:15:03
Kurjenmiekka:
Lainaus
Haluaisin kuitenkin lisää ehdotuksia mitä voi tehdä sellainen henkilö jota ei tunnuta haluavan mihinkään yhteisöön.
Vaikka oppi ja henki olisi oikea seurakunnassa (opetuksessa) niin ihmiset itse eivät edes tervehdi tai millään tavalla auduttu.
yksin istuvaa vuosikausiin.

Kehoittaisin tutustumaan  ja etsimään uutta srk:a. Jos tilanne on jatkunut vuosikausia mennen jopa huonompaan suuntaan, on ajan ja elämän tuhlausta jäädä oottelemaan josko se siitä muuttuisi.

Selvitä onko kohtuu etäisyydellä vaikkapa Lhpk:n srk.  Sen etuja on srk:tien nuoruus ja uutuus: ei ainakaan vielä olla kirkkouduttu ja tönkköydytty. Pastori pyrkii tervehtimään uutta kävijää. Minuun ottivat kirkkokahveilla yhteyttä muutkin ens. käynneilläni.  Eikä ole viihteellistä ylistyskulttuuria.

Hyvä kirjoitus ja katsaus y-kehitykseen.

kiitos vastauksesta mutta en nyt millään keksi mistä nuo kirjaimet on lyhenne ?
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Kurjenmiekka - 17.11.13 - klo:15:11


Kurjenmiekka, tervetuloa foorumille minunkin puolestani.

kiitos :)
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Charlotte - 17.11.13 - klo:15:40
Tuo Lhpk-lyhenne on lyhenne Suomen evankelisluterilaisesta Lähetyshiippakunnasta, tuossa on linkki heidän nettisivuilleen:

http://www.lhpk.fi/
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Kurjenmiekka - 17.11.13 - klo:15:44
Tuo Lhpk-lyhenne on lyhenne Suomen evankelisluterilaisesta Lähetyshiippakunnasta, tuossa on linkki heidän nettisivuilleen:

http://www.lhpk.fi/

kiitos täytyy tutustua sivuihin :)
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Kurjenmiekka - 15.12.13 - klo:14:15
Mielestäni päästäisiin asian ytimeen jos jatkettaisiin armosta puhumista tässä ketjussa.....

Kun sain äskettäin antaa anteeksi eräälle "seurakunnalle" jossa kokemistani asioista olin katkeroitunut, sain siunata heitä katsellessani lähetystä ja koin itsekin siunausta....

MUTTA   kun nyt mietin mihin seurakuntaa uskaltaisin mennä vaikka olisin antanut kaikille anteeksi en keksi yhtään seurakuntaa  :-[   :'( 

Pelkään että joudun taas halveksituksi ja samaan katkeruuden ansaan josta juuri vapauduin.

samaa katkeruutta näen puheissa armosta , sen oikeasta opetuksesta ja oikeasta ymmärtämisestä.

Mitä siis voisimme TEHDÄ jotta saisimme tähän ongelmaan oikeasti avun.....

se minua ärsyttää ettei mihinkään löydä oikeasti apua  :-[
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Soltero - 15.12.13 - klo:19:37
On olemassa aika paljon tiukasti jonkin herätysliikkeen, uskonsuunnan tms. järjestelmän oppiin sitoutuneita, ko. opin mukaan järjestäytyneeseen seurakuntaan jopa useamman sukupolven ajan kiinni kasvaneita.
On inhimillistä ja ymmärrettävää, että he kokevat olevansa erittäin vahvoilla.
On oikea oppi ja opetus, taatusti ainoa oikea tieto Raamatusta, oikea usko, oikea kaste,
oikea Hengen täyteys, tinkimätön kuuliaisuus Sanalle ja seurakunnalle, yhä syveämmälle pyhitykseen johtava lihan kuoletus jne.
Näillä ihmisillä ovat asiat hyvin.

Sitten on erittäin suuri porukka minun kaltaisiani uudestisyntyneitä uskovia, jotka ehkä emme
ole uskovasta kodista emmekä ole uskoon tullessamme kuuluneet tai sitoutuneet
mihinkään erityisryhmittymään.
Olemme kuuluneet ehkä eri aikoina eri hengellisiin organisaatioihin, olleet joskus
jossakin aktiivisia, välillä taas mihinkään kuulumattomia tai ainakin passiivisia jne.

Jotkut meistä kokevat olevansa kodittomia, ikuisia seurakunnan etsijöitä.
Joillekin, esim. minulle, tämä irtolaisuus ei ole aivan kielteinen asia, koska se
tuo mukanaan vapauden kuunnella ja katsella hengelliset korvat ja silmät vilpittömästi auki
monenlaista opettajaa ja opetusta.

Vaarojakin on.
Olen ehkä onnistunut välttämään pahimmat kompastumiset (tässä asiassa) sillä tavalla, että olen aina luottanut ennen kaikkea siihen, mitä Raamatussa sanotaan mistäkin asiasta.
Luen Raamattua rukoillen ja pyydän siihen täsmäohjausta Jumalalta, jotta en menisi harhaan.
Silloin vastuun oikeasta opista jättää Jumalalle.

Tämä lause on tärkeä:
"Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea."  (2. Piet. 1:10)

Pietari ei tuossa puhu pelkästään yksittäisistä synneistä, vaan lankeamisesta pois uskon tieltä.
Kun ihmisellä on läheinen rukousyhteys Jeesuksen kanssa, elää herkällä omallatunnolla Jumalan ja ihmisten edessä, tunnustaa syntinsä ja uskoo todelliseen armahdukseen,
ovat kai uskon perusrakenteet kunnossa, kunhan ei unohda,
että Raamatun Sana on uskonelämän ainoa opillinen lähde.

En vähättele niiden hengellisten opettajien merkitystä, joilla on paljon tietoa ja uskoa sekä Jumalan antama opettamisen lahja.
Hengelliset tilaisuudet, nettipuheet ja kirjat ovat tärkeitä, mutta jos ei ole jostain syystä
sitoutunut mihinkään ryhmittymään, huomaa että hyvin eri tyyppisissä oppijärjestelmissä
on monia opetuksia ja opettajia, joilla on tuotavana oikeaa Jumalan puhetta-
tai vaihtoehtoisesti jopa harhaoppeja.

Kun henkilökohtainen hengellinen perusta on kunnossa,  ei joudu olemaan eri opintuulten heiteltävänä, vaan saa ottaa jostakin jotakin hyvää ja viisasta,
ja toisesta jotakin muuta.
"Luja kutsuminen ja valitseminen" on mielestäni juuri sitä, että on yksin Herran edessä ja Raamatun ääressä varma siitä, että on oikealla tiellä, armahdettu syntinen, vanhurskautettu Jeesuksen lunastyön kautta ja oikeutettu pelastusvarmuuteen.

Uskovan käsitykset esim. armosta ja laista vaihtelevat eri ikäkausien ja elämänvaiheiden mukana.
Jokin jae asiayhteydessään aukeaa joskus yhdellä ja joskus toisella tavalla. 
Mutta koska Raamattu on muuttumatonta Jumalan ilmoitusta,
oikea oppi ei muutu sen mukaan, minkä nimisessä seurakunnassa milloinkin käy. 
Oppeja ei edes tarvitse etsiä ihmisiltä tai yhteisöiltä, vaan suoraan Jumalan Sanasta.

Nykyinen seurakunta, jonka tilaisuuksissa käyn säännöllisesti, on helluntailainen.  Minut on myös kastanut toisen helluntaiseurakunnan pastori, mutta en silti voi rehellisesti sanoa, että
kaikki helluntaiopetus olisi mielestäni aivan raamatullista,
tai että lukisin Raamattua pitäen koko ajan helluntaiopetuksen suodatinlaseja silmilläni.

Tulin kauan sitten uskoon Kansanlähetyksen piirissä, ja kun ikää tulee lisää, huomaan yhä useammin, että omaksuin aikanaan melko voimakkaasti kansanlähetysläiset korostukset.
Silti minulla ei ole mitään tarvetta kuunnella erityisesti kansanlähetysläisten puheita,
puhumattakaan että hakeutuisin ko. järjestelmän seurakuntayhteyteen.

Jumala pitää minua nyt täällä ja tässä seurakunnassa.
Voi olla, että aika pian on aivan toisin, jos lähden taas liikenteeseen.
Kulkurin veri on kuohuavaa ja vaatii välillä liikettä ja vauhtia.
 

Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Marjatta - 15.12.13 - klo:19:50
Ihmiset voivat luokitella (ehkä?) helvettiin, jos joku on "seurakunnaton".

Olenko väärässä, jos sanon, että hän ken uudestisyntyy  syntyy seurakuntaan? Vai?

No tarvitsemme hengellisen kodin, jota kutsutaan seurakunnaksi.
Kodit ovat kieltämättä vajaita, minäkin siellä kodissa.

Mutta ettäkö helvettiin? Ei toki.

Tässä nousee rukous ihan omalle kohdalleni: Jeesus auta olemaan vähäsanainen ja etten liukkaasti sanele kenellekään. Mutta kun Sinä annat kehotuksen varjele, etten jätä sanomatta. Kun sanon, auta että olen rinnallakulkijana, joka tarvitsee sen saman sanoman myös omaan elämäänsä.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 15.12.13 - klo:20:04
MUTTA   kun nyt mietin mihin seurakuntaa uskaltaisin mennä vaikka olisin antanut kaikille anteeksi en keksi yhtään seurakuntaa  :-[   :'( 

Pelkään että joudun taas halveksituksi ja samaan katkeruuden ansaan josta juuri vapauduin.

Itse en pelkää mennä mihinkään. Vuosien kuluessa on tullut käytyä hyvin monenlaisissa seurakunnissa, kirkoissa ja piireissä. Toistakymmentä joukkoa taitaa olla nähtynä. Minnekään en ole kotiutunut. Vaikka kuinka yrittäisi olla välittämättä jostain itseä kiusaavasta jutusta, lopulta ärsytys käy ylivoimaiseksi ja on pakko jäädä kotiin.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Kurjenmiekka - 16.12.13 - klo:19:54
MUTTA   kun nyt mietin mihin seurakuntaa uskaltaisin mennä vaikka olisin antanut kaikille anteeksi en keksi yhtään seurakuntaa  :-[   :'( 

Pelkään että joudun taas halveksituksi ja samaan katkeruuden ansaan josta juuri vapauduin.

Itse en pelkää mennä mihinkään. Vuosien kuluessa on tullut käytyä hyvin monenlaisissa seurakunnissa, kirkoissa ja piireissä. Toistakymmentä joukkoa taitaa olla nähtynä. Minnekään en ole kotiutunut. Vaikka kuinka yrittäisi olla välittämättä jostain itseä kiusaavasta jutusta, lopulta ärsytys käy ylivoimaiseksi ja on pakko jäädä kotiin.

Etkö sitten kärsi sellaisesta irtolaisuudesta kun joskus haluaisi kokea rukousyhteyttä hengenyhteyttä , ystävällisyyttä ja välittämistä. Varsikin silloinkun sattuu katsomaan jonkin helvetissä käyneen haastattelun ja menee aivan matalaksi , tasapainoilee kauhun ja uskon välimaastossa. Silloin olisi ihanaa voida jakaa "hätäänsä" tai muuten vaan hätääntymistään jonkun kanssa ettei tarvitsisi masentuneena laahustaa päivästä toiseen.

Minulla on sen verran kummallinen ajatusmaailma että jostain syystä tuntuu että "tiedän" millaista helvetissä on ja sitä on kauhean peloissaan toisten puolesta mutta silti tietää ettei ne sen kummemmin kuuntele vaikka niille menisi hätääntyneenä puhumaan että "teidän tarttis pelastua".

Sitten kun ei "tee mitään" toisten pelastumisen puolesta niin väkisin alkaa pelkäämään myös omasta puolestaan.

Täällä kovasti väitellään armosta mutta väittelyt ei auta kun Raamattu vaatii tekoja , tai vaikka ei vaatisikaan niin toisten puolesta pelkääminenkin lamaannuttaa pois ilosta.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Adina - 16.12.13 - klo:20:01
MUTTA   kun nyt mietin mihin seurakuntaa uskaltaisin mennä vaikka olisin antanut kaikille anteeksi en keksi yhtään seurakuntaa  :-[   :'( 

Pelkään että joudun taas halveksituksi ja samaan katkeruuden ansaan josta juuri vapauduin.

Itse en pelkää mennä mihinkään. Vuosien kuluessa on tullut käytyä hyvin monenlaisissa seurakunnissa, kirkoissa ja piireissä. Toistakymmentä joukkoa taitaa olla nähtynä. Minnekään en ole kotiutunut. Vaikka kuinka yrittäisi olla välittämättä jostain itseä kiusaavasta jutusta, lopulta ärsytys käy ylivoimaiseksi ja on pakko jäädä kotiin.

Etkö sitten kärsi sellaisesta irtolaisuudesta kun joskus haluaisi kokea rukousyhteyttä hengenyhteyttä , ystävällisyyttä ja välittämistä. Varsikin silloinkun sattuu katsomaan jonkin helvetissä käyneen haastattelun ja menee aivan matalaksi , tasapainoilee kauhun ja uskon välimaastossa. Silloin olisi ihanaa voida jakaa "hätäänsä" tai muuten vaan hätääntymistään jonkun kanssa ettei tarvitsisi masentuneena laahustaa päivästä toiseen.

Minulla on sen verran kummallinen ajatusmaailma että jostain syystä tuntuu että "tiedän" millaista helvetissä on ja sitä on kauhean peloissaan toisten puolesta mutta silti tietää ettei ne sen kummemmin kuuntele vaikka niille menisi hätääntyneenä puhumaan että "teidän tarttis pelastua".

Sitten kun ei "tee mitään" toisten pelastumisen puolesta niin väkisin alkaa pelkäämään myös omasta puolestaan.

Täällä kovasti väitellään armosta mutta väittelyt ei auta kun Raamattu vaatii tekoja , tai vaikka ei vaatisikaan niin toisten puolesta pelkääminenkin lamaannuttaa pois ilosta.

Tarkoittaakohan se paikka;  älkää jättäkö seurakunnan kokousta, rakennusta jossa uskovat kokoontuu vai uskovien kokoontumista (missä on kaksi tai kolme koolla jne.)?
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Taisto - 16.12.13 - klo:20:18
Tarkoittaakohan se paikka;  älkää jättäkö seurakunnan kokousta, rakennusta jossa uskovat kokoontuu vai uskovien kokoontumista (missä on kaksi tai kolme koolla jne.)?
Tarkoittanee paikkakunnan (kunnan, taajaman, kylän, kylän osan, muutaman lähinaapurin tai miten vain)
uskovien kokoontumista.

Itse erosin helluntaisrk:sta vuonna 1991. Ja sen jälkeen olen ollut irtolainen.
Edelleen kokousten, isompien tai pienempien, meininki aiheuttaa jossakin
määrin ahdistusta. Ainakin jos kokoukset ovat tiettyjen kaavojen
mukaisia, niinkuin ne yleensä ovat.

Mietin tässä, onko seurakunta siksi mennyt pilalle, että on "erimerkkisiä"
seurakuntia ja niiden välillä oppieroja ja erojen korostamista. Vai onko
kaikki järjestäytynyt kristillisyys jotenkin pielessä? Vai olenko minä
ja muut samassa jamassa olevat irtolaiset niitä, joilla asiat ovat pielessä?
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Adina - 16.12.13 - klo:20:35
Tarkoittaakohan se paikka;  älkää jättäkö seurakunnan kokousta, rakennusta jossa uskovat kokoontuu vai uskovien kokoontumista (missä on kaksi tai kolme koolla jne.)?
Tarkoittanee paikkakunnan (kunnan, taajaman, kylän, kylän osan, muutaman lähinaapurin tai miten vain)
uskovien kokoontumista.

Itse erosin helluntaisrk:sta vuonna 1991. Ja sen jälkeen olen ollut irtolainen.
Edelleen kokousten, isompien tai pienempien, meininki aiheuttaa jossakin
määrin ahdistusta. Ainakin jos kokoukset ovat tiettyjen kaavojen
mukaisia, niinkuin ne yleensä ovat.

Mietin tässä, onko seurakunta siksi mennyt pilalle, että on "erimerkkisiä"
seurakuntia ja niiden välillä oppieroja ja erojen korostamista. Vai onko
kaikki järjestäytynyt kristillisyys jotenkin pielessä? Vai olenko minä
ja muut samassa jamassa olevat irtolaiset niitä, joilla asiat ovat pielessä?

Sitten sitä on itsekin tavallaan irtolainen..meidän seurakunta kävi läpi toronton mainingit ja hajosi "osiin". Sitten pastori vaihtui siellä joksikin aikaa muttei kestänyt kun toronto-mieliset
painosti ja lähti pois. Muutimme itsekin paikkakunnalta...täytyis varmaan uskaltaa piipahtaa joskus kokouksiin..mutta jotenkin väsyttää :-\
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: ElCaro - 16.12.13 - klo:20:36
Voehan Toronton kirous  :o
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Taisto - 16.12.13 - klo:20:52
Sitten sitä on itsekin tavallaan irtolainen..meidän seurakunta kävi läpi toronton mainingit ja hajosi "osiin". Sitten pastori vaihtui siellä joksikin aikaa muttei kestänyt kun toronto-mieliset
painosti ja lähti pois. Muutimme itsekin paikkakunnalta...täytyis varmaan uskaltaa piipahtaa joskus kokouksiin..mutta jotenkin väsyttää :-\
Suosittelen kyllä sitä, että tapaat joitakin tuttuja uskovia, vaikka kahden kesken,
ja puhut näistä seurakunta-asioista, tai mistä vain mielessä olevista asioista.
Tällainen on mielestäni todellista uskovien yhteyttä.

Kokoontuminen kangistuu jos se on "virallinen", silloinhan ei omista asioistaan
juuri pysty puhumaan toisten kanssa vaan kokous menee tuttua
muodollista rataansa alusta loppuun...
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Adina - 16.12.13 - klo:20:52
Kuka sitten muistaa, erään mahdollisesti Herran antaman ilmestyksen, muistaakseni englantilaiselle.

myrkkypilvi joka leviää kaikkialle ja tekee tuhojaan.
Mutta se on lopunalkua.
ja Herran piskuinen lauma säästyy siltä.
ja ne jotka ovat tässä pilvessä sisällä tahi osallisia siitä, eivät käsitä eikä ymmärrä ja eivät käänny.

tämä myrkkypilvi, muistaakseni, koski juuri toronton laisia harhoja, ja toronton harha on yksi osa siitä.

Joten heille, jotka sitten pääsevät perille koittaa maailman taholta suurta vainoa ja murhetta, jopa kuolemaa, mutta he pääsevät perille, Kotiin !

Tämä aika ei ole kaukana.
jos oikein muistan ilmestys annettiin vuonna -94. ja se osa mikä ei ole vielä toteutunut, saattaa totoeutua sillä alku ja keski osa on toteutunut.

täytyy kaivaa se esille jostain.

Tarkoittanetko tätä?;

http://www.kotipetripaavola.com/nakylopunajaneksytyksesta.html (http://www.kotipetripaavola.com/nakylopunajaneksytyksesta.html)
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Adina - 16.12.13 - klo:20:55
Sitten sitä on itsekin tavallaan irtolainen..meidän seurakunta kävi läpi toronton mainingit ja hajosi "osiin". Sitten pastori vaihtui siellä joksikin aikaa muttei kestänyt kun toronto-mieliset
painosti ja lähti pois. Muutimme itsekin paikkakunnalta...täytyis varmaan uskaltaa piipahtaa joskus kokouksiin..mutta jotenkin väsyttää :-\
Suosittelen kyllä sitä, että tapaat joitakin tuttuja uskovia, vaikka kahden kesken,
ja puhut näistä seurakunta-asioista, tai mistä vain mielessä olevista asioista.
Tällainen on mielestäni todellista uskovien yhteyttä.

Kokoontuminen kangistuu jos se on "virallinen", silloinhan ei omista asioistaan
juuri pysty puhumaan toisten kanssa vaan kokous menee tuttua
muodollista rataansa alusta loppuun...

Joo olen kyllä tavannut samalla tapaa ajattelevia uskovia :)..eräs uskonveli oli sanonut että miksi ei seurakunnassa pitäydytä pelkästään Raamattuun, kun aina pitää olla jotain oppeja päälle. Heidän seurakuntaansa on naiset hommaamassa healingrooms rukouspiiriä.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 16.12.13 - klo:21:58
MUTTA   kun nyt mietin mihin seurakuntaa uskaltaisin mennä vaikka olisin antanut kaikille anteeksi en keksi yhtään seurakuntaa  :-[   :'( 

Pelkään että joudun taas halveksituksi ja samaan katkeruuden ansaan josta juuri vapauduin.

Itse en pelkää mennä mihinkään. Vuosien kuluessa on tullut käytyä hyvin monenlaisissa seurakunnissa, kirkoissa ja piireissä. Toistakymmentä joukkoa taitaa olla nähtynä. Minnekään en ole kotiutunut. Vaikka kuinka yrittäisi olla välittämättä jostain itseä kiusaavasta jutusta, lopulta ärsytys käy ylivoimaiseksi ja on pakko jäädä kotiin.

Etkö sitten kärsi sellaisesta irtolaisuudesta kun joskus haluaisi kokea rukousyhteyttä hengenyhteyttä , ystävällisyyttä ja välittämistä.

Ajoittain kärsin irtolaisuutta tai muukalaisuutta. Ei siitä mihinkään pääse.
Tänään olin eräässä miesten piirissä.
Joskus järjestyy tilanteita, jossa voi muutaman uskovan kanssa puhua asioita perusteellisesti läpi. Ei sellaista mahdollisuutta tule koskaan missään järjestetyssä kokouksessa.

Se Raamatun jae, jos puhutaan seurakunnan kokouksen jättämisestä, on oikeasti käännettynä 'älkää jättäkö yhteistä kokoontumistanne'
Sellaiset, jotka kokoontuu vain yhden paikkakunnalla olevan seurakunnan tilaisuuksissa, jättävät käytännössä kokoontumisen muun seurakunnan kanssa, joka kokoontuu jonkun toisen kyltin alla.


Lainaus
Varsikin silloinkun sattuu katsomaan jonkin helvetissä käyneen haastattelun ja menee aivan matalaksi , tasapainoilee kauhun ja uskon välimaastossa.
En katso tuollaisia, koska ne ovat mielestäni huuhaata, koska ei helvettiin mennä ennen tuomiota eli siellä ei ole vielä ketään.
Sen suuren tuomioistuimen aika on vasta edessä päin.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Taisto - 17.12.13 - klo:10:07
On olemassa aika paljon tiukasti jonkin herätysliikkeen, uskonsuunnan tms. järjestelmän oppiin sitoutuneita, ko. opin mukaan järjestäytyneeseen seurakuntaan jopa useamman sukupolven ajan kiinni kasvaneita.
...
Kulkurin veri on kuohuavaa ja vaatii välillä liikettä ja vauhtia.
Soltero, puheesi, jonka alku- ja loppulauseet lainasin tähän, on hyvä puheenvuoro
tästä aiheesta. Luin sen nyt "aamupalaksi" ja sydämessäni koen samanhenkisyyttä.

Sellainen ero meillä kuitenkin on, että käyn vain harvakseen = epäsäännöllisesti
paikallisen helluntaisrk:n tilaisuuksissa. Mieluummin tapaan muita uskovia ilman
kokousten muodostamaa ulkoista rekvisiittaa. Mikä lie trauma minulle on jäänyt
nuoruuden helluntailaisuudesta...

"Kulkurin veri on kuohuavaa" - hauskasti sanottu. Sen verran minussa on kulkuria,
että haluan seikkailla luonnossa. Yksi seikkalun muoto on purjehdus, veneellä jonka
teimme omin käsin naapurikunnnassa asuvan miehen kanssa. Kun tuulee kunnolla,
niin ainakin vesi kuohuu - ehkä myös veri  :) Mutta ennen kaikkea: arjen murheet
eivät taatusti silloin pyöri mielessä.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Taisto - 17.12.13 - klo:10:12
Sellaiset, jotka kokoontuu vain yhden paikkakunnalla olevan seurakunnan tilaisuuksissa, jättävät käytännössä kokoontumisen muun seurakunnan kanssa, joka kokoontuu jonkun toisen kyltin alla.
Hyvä havainto!
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Kurjenmiekka - 17.12.13 - klo:20:46
En katso tuollaisia, koska ne ovat mielestäni huuhaata, koska ei helvettiin mennä ennen tuomiota eli siellä ei ole vielä ketään.
Sen suuren tuomioistuimen aika on vasta edessä päin.

Niin, jostain syytä lankesin sen katsomaan , kai kuvittelin kestäväni hirveyden.  :(

On tietenkin mahdollista ettei mies varsinaisesti siellä käynyt vaan näki näyn tai jotain mutta totuushan se silti on.

Ei sitä kyllä kauhean iloinen todistaja ainakaan pysty olemaan jos on koko ajan tietoinen että toiset on matkalla ikuiseen kauheuteen.

No, ei näistä keskusteluistakaan kauheasti apua ole, ehkä se on vaan hyväksyttävä ettei koskaan saa uskovaa ystävää.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 17.12.13 - klo:21:19
On tietenkin mahdollista ettei mies varsinaisesti siellä käynyt vaan näki näyn tai jotain mutta totuushan se silti on.
Tuo on tietysti mahdollista, mutta suhtaudun hyvin epäilevästi siihen millaiseksi helvetti kuvaillaan. Pidän montaa yleisesti esitettyä väärän esim. se, että paholainen siellä ketään kiusaisi. Ei maallisessa vankilassakaan konnia laiteta toisia rankaisemaan.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 17.12.13 - klo:21:22
No, ei näistä keskusteluistakaan kauheasti apua ole, ehkä se on vaan hyväksyttävä ettei koskaan saa uskovaa ystävää.
Yksinäisyys seurakunnassa olevilla ja seurakunnattomilla on iso vitsaus. Silloin kun se ei ole itse valittua.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Tosikko - 20.12.13 - klo:21:57
Mitä mieltä Turun jumalan seurakunnasta?
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 20.12.13 - klo:22:15
Mitä mieltä Turun jumalan seurakunnasta?

Sanon tämän omana mielipiteenäni, en moderaattorina:

Pidän tuota porukkaa taivastien kulkijoina, mutta mielestäni he ovat turhan usein kiinnostuneita tien vieressä olevista pusikoista ja huutelevat sieltä muille Tiellä kulkijoille, että heidän pitäisi poiketa pusikkoon.


-

Mitä tästä pitäisi ajatella?

"Olemme Turussa esimerkkiseurakunta kaikkien muiden paikkakuntien kristityille: Alkakaa toimia samoin. Julistakaa, että "ME OLEMME tämän paikkakunnan Jumalan seurakunta." Ja sisällyttäkää tuohon "ME" sanaan kaikki teidän paikkakuntanne uskossa olevat eli Kristuksen ruumiin jäsenet. Näin me teemme Turussa. Kun rukoilemme Herraa siunaamaan meitä, laajenee tuo "meitä" -sana käsittämään kaikki Turun kristityt. ME olemme Turussa oleva Jumalan seurakunta."

http://www.jeesus-on-herra.com/

Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Tosikko - 20.12.13 - klo:22:28
lahkohenkisyyttä parhaimmillaan.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: hanski - 03.08.16 - klo:21:41
"älkäämme jättäkö OMAN seurakunnankokoustamme .."

Tuohan ei ole ihan noin.
Lainaus käyttäjältä: RK: Hepr.10:25
Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme entistäkin enemmän, kun näette tuon päivän lähestyvän.

Esimerkiksi se, että helluntaikirkkolaiset eivät kokoonnu yhdessä helluntaikansalaisten tai luterilaisten uskovien kanssa on yhteisen kokoontumisen jättämistä.



Minäkin ymmärtäisin niin, että tässä kohdassa nuhdellaan/varoitetaan lahkohenkisyydestä. Itse ymmärsin tämän kohdan joskus aikaisemmin niin, että siinä puhutaan ihmisistä, jotka ovat kokonaan jättäneet seurakuntansa ja ajattelin, että tämä kohta ei mitenkään ainakaan minua koske. Mutta sitten jossain tilanteessa, muistaakseni jonkun saarnan aikana, tämä kohta "avautuikin" itselleni eri tavalla. Ja ajattelin ja koin sen omalla kohdallani niin, että jos esim. pidän vain jotakin herätysliikettä hengellisenä kotinani ja arvostan vain sen piirissä pidettäviä kokoontumisia, olenko silloin juuri jättämässä ja halveksimassa oman paikallisen luterilaisen seurakuntani kokoontumiset?
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Jt - 03.08.16 - klo:22:23
Vaikka olisi seurakunnaton ja kastamaton, pääsee taivaaseen takuulla, jos uskoo Jeesukseen.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Jano - 24.10.17 - klo:22:06
Olen miettinyt paljon ja kipuillutkin tätä asiaa, itse uskoon tulleena täysin kaikkien seurakuntien ulkopuolelta. Olen kuunnellut monen seurakunnan edustajan ja niihin kuuluvien vetoomuksia, miksi pitäisi valita itselleen jokin yhteisö ja leimautua siihen. Kaikki eivät ole yhtä kärkkäitä, löytyy myös jopa pastoreita joiden mielestä pääasia on että on uskovien yhteyttä ja saa kuulla Sanaa ja rukoilla yhdessä. Minä näen Raamatusta että se juurikin on pääasia. Mielelläni rukoilen yhdessä ja kuuntelen sekä myös jaan toisten kanssa ajatuksia liittyen hengellisyyteen ja elämään, mutta rehellisesti sanottuna olen uskon elämäni aikana kokenut enemmän virvoitusta siinä kaikessa tehdessäni sitä muutaman uskovan kanssa pienessä piirissä. Lukumäärä ei sinällään ole ratkaisevaa, mutta isommassa porukassa tahtoo aina mennä erilaiseksi, harvemmat ovat äänessä ja ihmisten olemukset ja käyttäytymisetkin saattavat muuttua jonkun verran. Olen itse siksi järkeillyt, että on varmasti rakentavampaa pysyä tällaisessa uskovien yhteydessä jossa kokee rakentuvansa, kuin mennä itsensä tai jonkun muun "pakottamana" johonkin "oikeaan seurakuntaan" jossa ei koe rakentuvansa samassa määrin.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Paulus - 24.10.17 - klo:22:29
Olen miettinyt paljon ja kipuillutkin tätä asiaa, itse uskoon tulleena täysin kaikkien seurakuntien ulkopuolelta. Olen kuunnellut monen seurakunnan edustajan ja niihin kuuluvien vetoomuksia, miksi pitäisi valita itselleen jokin yhteisö ja leimautua siihen. Kaikki eivät ole yhtä kärkkäitä, löytyy myös jopa pastoreita joiden mielestä pääasia on että on uskovien yhteyttä ja saa kuulla Sanaa ja rukoilla yhdessä. Minä näen Raamatusta että se juurikin on pääasia. Mielelläni rukoilen yhdessä ja kuuntelen sekä myös jaan toisten kanssa ajatuksia liittyen hengellisyyteen ja elämään, mutta rehellisesti sanottuna olen uskon elämäni aikana kokenut enemmän virvoitusta siinä kaikessa tehdessäni sitä muutaman uskovan kanssa pienessä piirissä. Lukumäärä ei sinällään ole ratkaisevaa, mutta isommassa porukassa tahtoo aina mennä erilaiseksi, harvemmat ovat äänessä ja ihmisten olemukset ja käyttäytymisetkin saattavat muuttua jonkun verran. Olen itse siksi järkeillyt, että on varmasti rakentavampaa pysyä tällaisessa uskovien yhteydessä jossa kokee rakentuvansa, kuin mennä itsensä tai jonkun muun "pakottamana" johonkin "oikeaan seurakuntaan" jossa ei koe rakentuvansa samassa määrin.

Monet ovat joutuneet seurakunnastaan eroon tahtoen tai tahtomattaan. Toiseen seurakuntaan liittyminen ei ole silloin kovin yksioikoinen juttu. Jokaiseen seurakuntaan liittyy enemmän tai vähemmän asioita, joita ei voi hyväksyä. Usein ne asiat ovat harhaoppeja ja silloin on ajateltava sitä, kuinka paljon harhaa voi hyväksyä omalla kohdallaan. Valitsenko seurakunnan, jonka harhat tunnen vai sellaisen, jonka harhoja en tunne. Jotkut seurakunnat voivat olla vuoden päästä aivan erilaisia kuin mitä ne nyt ovat. Torontolaisuuden aika osoitti tämän mahdollisuuden selvästi. Kohtalaisen terveetkin seurakunnat (ja ihmiset) lähtivät innolla mukaan. Toiset näkivät harhan selvästi ja erosivat, osa erotettiin, koska eivät voineet sitä hyväksyä.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: garibaldi - 25.10.17 - klo:14:39
Suomessa tilanne on ainutlaatuinen siten, että täällä on käytännössä ainoastaan luterilaisuus ja karismaattinen liike. Luterilaisissa on sitten jakautumista tunnustuksellisiin luterilaisiin ja liberaaleihin ym.

Tuolla suuremmassa maailmassa on tunnustuksellisia seurakuntia (esim. 1689 Baptist Confession, Westminister Confession of Faith) sekä seurakuntia, jotka ovat määritelleet heidän käsityksensä kristillisestä uskosta hyvinkin tarkasti. Tällaiset seurakunnat ovat myös pääsääntöisesti sitoutuneet opettamaan Raamattua järjestelmällisesti jae jakeelta. Näin seurakunnassa pysyy yllä sellainen positiivinen dynamiikka, että Raamattu vaikuttaa sekä julistajaan että kuulijoihin. Mistä seuraa se, että uskonkäsitykset ovat yhtenäisiä ja pysyvät Raamattua lähellä eikä olla kaikenlaisten tuulten heiteltävinä.

Suomessa hyvänä esimerkkinä tällaisesta tarkemmasta uskonkäsitysten määrittelemisestä on http://agapechurch.fi/seurakuntamme/uskontunnustus/

Karismaattisen liikkeen sisällä uskonkäsitykset vaihtuvat puhujasta toiseen eikä mitään koherenttia kuvaa kristillisestä opista ja käytännöstä synny. Uskon tämän vahvistavan yhdistävien karismaattisessa liikkeessä tavattujen (Pyhästä Hengestä peräisin oleviksi ymmärrettyjen) kokemuksien merkitystä, koska yhteys syntyy kokemuksen eikä yhdistävän uskon ja sen sisällön ympärille.

Samalla käsitys hengellisyydestä ja todellisuuden luonteesta muodostuu sanojen ja järjen ulkopuolella olevaksi. Jos täysin keskenään ristiriitaisia opetuksia yhdistää samanlainen kokemus, niin tällöin kokemus on perimmäinen todellisuus.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Mice - 25.10.17 - klo:14:52
Samansuuntaisia ajatuksia minullakin, mitä garibaldi edellä esittää.

Ja vielä tuosta kokemukseen perustuvasta "yhteydestä", että kokemuksetkaan eivät ole välttämättä samanlaisia, vaan yhdistävä tekijä on yleinen tahto kokemuksiin, voimaan ja voimavaikutuksien etsimiseen. Siksi monesti kuuleekiin sanottavan sen suuntaisesti, että ei oppi ole niin tärkeä, vaan se, että Jumala toimii ja sen myötä tapahtuu asioita.

Se on mielestäni ihan ok, että ihmisillä on tietyistä uskoon ja oppiin liittyvistä asioista erilaisia tulkintoja ja ne myönnetään ja niistä voidaan keskustella. Mutta sellaisessa älyllisessä epärehellisyydessä on vaikea tuntea todellista yhteyttä, missä oppia vähätellään kokemuksellisuuden kustannuksella. Kuka tahansa voi puhua mitä tahansa, kunhan tapahtuu.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Jano - 26.10.17 - klo:10:05
Jotkut seurakunnat voivat olla vuoden päästä aivan erilaisia kuin mitä ne nyt ovat. Torontolaisuuden aika osoitti tämän mahdollisuuden selvästi. Kohtalaisen terveetkin seurakunnat (ja ihmiset) lähtivät innolla mukaan. Toiset näkivät harhan selvästi ja erosivat, osa erotettiin, koska eivät voineet sitä hyväksyä.

Olen sen verran vihreä näissä piireissä että minulla ei ole kokemusta torontolaisuudesta. Olen kyllä jonkun verran lukenut historiaa ja tiedän vähän mistä on kysymys. Tiedän paremmin 2000-luvun tapahumista, Nokia Missiot ja Lakelandit yms. Ehkä nämä ovat olleet tuon muinaisen torontolaisuuden luonnollista jatkumoa? Näissä olen kyllä aistinut "alusta asti" mistä on kysymys, tai pikemminkin mistä ei ole kysymys. Pyhä Henki ei ole kehoittanut minua osallistumaan näihin millään tavalla.

Muuten, tuosta lainaamasi ajatuksen ensimmäisestä lauseesta tuli mieleen, että voisiko tuo tapahtua myös toisin päin? Että joku seurakunta muuttuisikin paremmaksi?
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Paulus - 26.10.17 - klo:13:36
Jotkut seurakunnat voivat olla vuoden päästä aivan erilaisia kuin mitä ne nyt ovat. Torontolaisuuden aika osoitti tämän mahdollisuuden selvästi. Kohtalaisen terveetkin seurakunnat (ja ihmiset) lähtivät innolla mukaan. Toiset näkivät harhan selvästi ja erosivat, osa erotettiin, koska eivät voineet sitä hyväksyä.

Olen sen verran vihreä näissä piireissä että minulla ei ole kokemusta torontolaisuudesta. Olen kyllä jonkun verran lukenut historiaa ja tiedän vähän mistä on kysymys. Tiedän paremmin 2000-luvun tapahumista, Nokia Missiot ja Lakelandit yms. Ehkä nämä ovat olleet tuon muinaisen torontolaisuuden luonnollista jatkumoa? Näissä olen kyllä aistinut "alusta asti" mistä on kysymys, tai pikemminkin mistä ei ole kysymys. Pyhä Henki ei ole kehoittanut minua osallistumaan näihin millään tavalla.

Muuten, tuosta lainaamasi ajatuksen ensimmäisestä lauseesta tuli mieleen, että voisiko tuo tapahtua myös toisin päin? Että joku seurakunta muuttuisikin paremmaksi?

Tuo viimeinen lauseesi on tosi mielenkiintoinen. Minulla on siitä oma käsitykseni, mutta en väitä, että se on fakta. Voi olla vaan mutua, vaikka toisaalta perustuu jo yli 20 vuoden kehityksen seurantaan.

Olen jossain maininnut, että vain sairaus leviää tarttumalla, ei terveys. Arvelen, että tämä pitää paikkansa myös hengellisessä todellisuudessa. Harhat muuttavat hetkessä seurakuntaa (ja yksityistä ihmistä), mutta kehitys päinvastaiseen suuntaan vaatii kymmeniä vuosia. Ja nuori polvi jatkaa yleensä sitä, mihin on tottunut. En ole kovin toiveikas sen suhteen, että terve julistus saisi lähitulevaisuudessa sijaa. Ei missään ole tullut vastaan sellaista kehitystä, että joku seurakunta, joka on ollut mukana harhajutussa, olisi avoimesti ilmoittanut, että harhaan mentiin ja sanonut itsensä irti tapahtuneesta. On kylläkin sanottu, että olihan siinä jotain ylilyöntejä. Tuskinpa terveestä evankeliumista tulee missään vaiheessa menestyvää kansanliikettä.

Sitten on eräs asia, josta tässä yhteydessä on syytä puhua. Hengellisissä yhteisöissä on kaksi erilaista johtamisperiaatetta, joka vaikuttaa myöskin harhaoppeihin. Esimerkiksi helluntaiseurakunnilla ei ole yhteistä johtoa, joka ohjaisi koko liikettä. Siksi seurakunnat ovat erilaisia ja jossain voidaan sanoa, ettei meillä ole esim. mitään torontolaisuuden vaikutuksia. Ja jos niitä onkin, ne saattavat olla vain muutamien yksilöiden ongelma. Joissakin pikkuyhteisöissä on sama periaate.

Vapaakirkossa on tietty hierarkia. Jos ylin johto ottaisi kielteisen kannan erilaisiin "kohelluksiin", niin sillä saattaisi olla hajottava vaikutus. Myös taloudelliset seikat vaikuttavat esim. kustannustoimintaan, joka kärsisi isosta muutoksesta suuntaan tai toiseen. Ei siis voida ajatella, että linja merkittävästi tervehtyisi kauttaaltaan.

Kirkon puolella on osittain samat ongelmat, on seurakuntia, jotka sallivat aika villinkin menon. Vielä pahempana näen kuitenkin sen, että ylin johto on ainakin omasta näkökulmastani katsoen täysin "pöpelikössä". Toivoa sopii, että johto vaihtuu, mutta nykykehityksen valossa on aika epätodennäköistä, että muuttuisi parempaan suuntaan demokraattisessa järjestelmässä. Positiivista on, että joillakin paikkakunnalla luterilaisuus sallii tiloissaan ihan tervettäkin toimintaa.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Jano - 26.10.17 - klo:20:32
Olen jossain maininnut, että vain sairaus leviää tarttumalla, ei terveys. Arvelen, että tämä pitää paikkansa myös hengellisessä todellisuudessa.

Pitää paikkansa tavallisen kuolevaiden kesken. Mutta Jeesuksen kyseessä ollessa voidaan hyvin sanoa, että terveys leviää tarttumalla - nimittäin tarttumalla Jeesuksen viitanliepeeseen. Jeesus sanoi kolkuttavansa Laodikean seurakunnan ovella, ja jos he olisivat vain päästäneet Hänet sisälle, olisi koko seurakunta voinut muuttua. Mutta tietysti se vaatii valtavaa Jumalan armon vuodatusta ja Pyhän Hengen työtä, että ihmiset kykenevät yhteisöllisesti kulkemaan neulansilmän läpi, kun se yksilön kohdallakin on vaikeaa.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: garibaldi - 26.10.17 - klo:20:58
Suomeen tulee syntymään tulevaisuudessa täysin puhtaalta pöydältä raamatullisia seurakuntia. Muita ratkaisuja ei ole.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 26.10.17 - klo:21:03
Olet selvästi yltiöoptimisti.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 26.10.17 - klo:21:16
Olen ajatellut, että tällainen kiihtyy:

Muutamat cityseurakunnat lakkaavat olemasta. Tapahtuu yhdistymisiä Vapaakirkon tai Uuden toivon seurakuntien kanssa. Osa seurakuntalaisista siirtyy entistä voidellumpiin seurakuntiin, joissa apostolien ja profeettojen päät kolisee toisiinsa.

http://www.ristinvoitto.fi/ristin_voitto/uutiset/_____vapaaseurakunta_ja_cityseurakunta_yhdistyivat_joensuussa/


Viidesläisissä piireissä, muutamilla paikkakunnilla järjestäydytään seurakunnaksi.
Tähän tapaan:
http://www.satamaseurakunta.fi/turun-seutu

Baptistilähetyksen ja helluntaikansaan kallellaan olevat seurakunnat löytävät toisensa.

Vapaakirkko ja helluntaikirkko yhdistävät toimintojaan.
En yllättyisi, jos pienenä alkuna Vapaakirkon kesäjuhlat järjestettäisiin Isossa Kirjassa.


Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Paulus - 26.10.17 - klo:22:28
Kävin pikaisesti Turun Satamaseurakunnan sivuilla. Silmiini osui joitakin asioita, joille koen olevani allerginen:

Tule viihtymään rentoon ilmapiiriin Jumalan Sanan opetuksen,ylistyksen, rukouksen ja yhteisen kahvittelun merkeissä. Lapsille oma opetus.

Tervetuloa rentoon tunnelmaan, uskovien yhteyteen, Raamatun ääreen ja rukouksen ilmapiiriin!

Bänditreenit

Tuolla tarjonnalla on mielestäni tarpeetonta perustaa omaa seurakuntaa, näitähän on ennestään. Tuskin kovin pitkäikäinen.









Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Jano - 27.10.17 - klo:08:30
Aloin tässä miettimään, että pitäisikö kaikkien seurakuntien näyttää samanlaiselta? Jos asiaa miettii maailmanlaajuisesti niin se tuntuisi aikas mahdottomalta, enkä tiedä olisiko se ihanteellistakaan. Sillä kulttuurit ovat hyvin erilaisia, enkä usko että Jumalalla on varsinaisia suosikkikulttuureja joiden mukaisia kaikkien maailman seurakuntien tulisi olla. Tietysti joissain (tai kaikissa) kulttuureissa on enemmän tai vähemmän asioita joista uskovan tulee yksiselitteisesti erottautua, mutta paljon on myös asioita joista saa pitää kiinni.

Ja onhan sitä eri maiden sisälläkin paljon erilaisia alakulttuureja. Kai ne heijastelevat erilaisia ihmisluonteita ja erilaisten traditioiden keskellä kasvaneita sieluja yms. Luulen että on aika luontevaa ja väistämätöntä, että tämä näkyy myös seurakuntien kirjossa.

Mutta tässä on myös hajaannuksen ja peräti lahkohenkisyyden siemen. Ainakin jos aletaan näkemään juuri se oma kulttuuri ja traditiot muita oikeampina.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Paulus - 27.10.17 - klo:10:08
Tiedän yhden kristittyjen yhteyttä rakentavan tekijän ja siinä ei paljonkaan ole kulttuurisilla asioilla sijaa. Tämä tekijä on vainot.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Paulus - 27.10.17 - klo:13:44
Tiedän yhden kristittyjen yhteyttä rakentavan tekijän ja siinä ei paljonkaan ole kulttuurisilla asioilla sijaa. Tämä tekijä on vainot.

Tuli mieleen toinenkin tekijä, jossa ei ole mitään kivaa. Tarkoitan jotain tarttuvaa ja tappavaa tautia, johon ei ole lääketieteellistä parannuskeinoa.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Mice - 27.10.17 - klo:14:59
Tiedän yhden kristittyjen yhteyttä rakentavan tekijän ja siinä ei paljonkaan ole kulttuurisilla asioilla sijaa. Tämä tekijä on vainot.

Tuli mieleen toinenkin tekijä, jossa ei ole mitään kivaa. Tarkoitan jotain tarttuvaa ja tappavaa tautia, johon ei ole lääketieteellistä parannuskeinoa.

Onko kyseeesä synti? Oman vakavan sairastumisen (syntisyyden) ymmärtäminen voisi toimia yhdistävänä tekijänä.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Paulus - 27.10.17 - klo:15:17
Tiedän yhden kristittyjen yhteyttä rakentavan tekijän ja siinä ei paljonkaan ole kulttuurisilla asioilla sijaa. Tämä tekijä on vainot.

Tuli mieleen toinenkin tekijä, jossa ei ole mitään kivaa. Tarkoitan jotain tarttuvaa ja tappavaa tautia, johon ei ole lääketieteellistä parannuskeinoa.

Onko kyseeesä synti? Oman vakavan sairastumisen (syntisyyden) ymmärtäminen voisi toimia yhdistävänä tekijänä.

Tuli mieleen, että syntisyys yhdistää, ei synti. Tarkoitin kylläkin ihan fyysistä sairautta, jota ei voida parantaa ja joka johtaa kuolemaan. Siinä ei hauskanpito enää tule kysymykseen, se vie pakostakin peruskysymysten ääreen.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Natanael - 27.10.17 - klo:16:17
Tiedän yhden kristittyjen yhteyttä rakentavan tekijän ja siinä ei paljonkaan ole kulttuurisilla asioilla sijaa. Tämä tekijä on vainot.

Minulla on tästä vähän eri käsitys.
Olen käynyt naapurissa Neuvostoliiton aikana.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Mice - 27.10.17 - klo:17:01
Tiedän yhden kristittyjen yhteyttä rakentavan tekijän ja siinä ei paljonkaan ole kulttuurisilla asioilla sijaa. Tämä tekijä on vainot.

Tuli mieleen toinenkin tekijä, jossa ei ole mitään kivaa. Tarkoitan jotain tarttuvaa ja tappavaa tautia, johon ei ole lääketieteellistä parannuskeinoa.

Onko kyseeesä synti? Oman vakavan sairastumisen (syntisyyden) ymmärtäminen voisi toimia yhdistävänä tekijänä.

Tuli mieleen, että syntisyys yhdistää, ei synti. Tarkoitin kylläkin ihan fyysistä sairautta, jota ei voida parantaa ja joka johtaa kuolemaan. Siinä ei hauskanpito enää tule kysymykseen, se vie pakostakin peruskysymysten ääreen.

Juu, tarkoitin, että synti on se sairaus ja oman tilansa ymmärtävät syntiset voisivat kokea yhteyttä. Ilman syntiä kun ei ole syntisiä/syntisyyttä.

Ajattelinkin, että tarkoitit fyysistä sairautta, mutta tuollainen ajatteluketju mulla siitä syntyi. Sairaana ihminen ainakin helpommin tajuaa oman rajallisuutensa ja "minä" pienenee useimmiten.
Otsikko: Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
Kirjoitti: Paulus - 27.10.17 - klo:18:41
Tiedän yhden kristittyjen yhteyttä rakentavan tekijän ja siinä ei paljonkaan ole kulttuurisilla asioilla sijaa. Tämä tekijä on vainot.

Minulla on tästä vähän eri käsitys.
Olen käynyt naapurissa Neuvostoliiton aikana.

Saatat olla ihan oikeassakin. Vainotilanteessa tulee vastaan tietysti sekin asia, ettei tiedä, kuka on veli ja kuka valheveli. Asiat eivät ole siis yksioikoisia.