Seurakuntiin kuulumattomia uskovia taitaa olla paljon. Kuka mistäkin syystä on jättäytynyt ulkopuolelle, on opillisia ja toiminnallisia syitä, myös ihmissuhdeongelmia ja vieläkin vaikeampia asioita. Luulen, että kaikissa seurakuntayhteisöissä on aina sellaista, jota ei koe omakseen. Näin on myös omalla kohdallani.
Kieltäydyn ajatuksestakin, joka silloin tällöin mieleen tunkee, että antaisin tuon ei niin kivan asian tulla minun ja seurakuntani väliin. Jotkut alkavat ”loukkaantuneena” levittää puheita siitä, millaista siinäkin seurakunnassa on. Tai julkisesti arvostelevat seurakuntaa sellaisesta, josta ei niin välitä.
Suoranaisen vääryydenteon kohteeksi joutuneitakin on ainakin heidän omien kertomustensa perusteella. Sellaiset tapaukset ovat surullisia ja voineeko niitäkään yrittää ratkaista muualla kuin siellä, missä ovat tapahtuneet. Ratkaisemattomaksi jäänyt vakavampi ongelma taitaa olla niitä vahingollisimpia tilanteita, joissa jotkut joutuvat elämään.