Kirjoittaja Aihe: Toronton siunauksesta 20 vuotta  (Luettu 86192 kertaa)

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Toronton siunauksesta 20 vuotta
« Vastaus #450 : 27.10.19 - klo:16:19 »
Minäkin kuulin torontolaisuus-nimisestä ilmiöstä ensimmäisen kerran Netmissionin keskustelupalstalla muutama vuosi sitten.
1990-luvulla osallistuin vähän hengellisiin tapahtumiin, ja silloinkin vain luterilaisiin,
ja koska eikä ollut internettiä,
jäin tietämättömäksi koko torontolaisuudesta.
Luulin sen olleen jokin pieni juttu, mutta olen saanut myöhemmin käsityksen, että se vaikutti laajemminkin.
Kehenkähän se lähinnä vaikutti,
ja esiintyikö se ainoastaan helluntaiseurakunnissa?



Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Toronton siunauksesta 20 vuotta
« Vastaus #451 : 27.10.19 - klo:19:10 »
Tässä on ainakin yksi linkki, josta saa laajempaa tietoa:
http://www.kristitynfoorumi.fi/torontoneksytys.pdf

On jo kauan siitä, kun olen linkissä olleen tekstin lukenut. Arvioikoon kukin itse sisällön.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6329
Vs: Toronton siunauksesta 20 vuotta
« Vastaus #452 : 27.10.19 - klo:19:43 »
En ollenkaan epäile ilmiön epäraamatullisuutta. Ja siitähän on keskusteltu foorumeilla hyvinkin paljon vuosien varrella.
Mutta siis minulla ei ole käytännön kosketusta siihen.
Ja kyllähän hurmahenkisyyden vaara on ihan todellinen ihan yleisesti. Minusta on hyvä tiedostaa se aina kun on karismaattisista ilmiöistä kyse. Itsessänikin huomasin rukouspiirissä ollessani, että ihminen voi alkaa jotenkin jumaloida jotain itsessään.  Jokin kokemus alkaa tuntua jotenkin pyhältä ja sen jotenkin assosioi itseensä. Huomasin vaarallisen ajatuksen, että minussa on jokin pyhyyden taso.  Siitä alkaa kehittää väärää minäkuvaa ja se johtaa lopulta pimeyteen. Ja Kerran yritin kirjoittaa siitä netmissionissa mutta se ei onnistunut.

Jumala kyllä tehokkaasti ravisteli minut sellaisista pyhyyden illuusioista maan tasalle. Kovan kiusauksessa olemisen ja lähes lankeamisen kautta.  Oli siinä itselle selvittämistä että mä oon näin pyhiä kokenut ja silti näen itsessäni silkkaa syntiin haluamista. Sitä kautta tajusin, tuon pyhyydin illuusion vaaran ja näin miten vihollinen voi käyttää sitä johdattaakseen ihmisen epätoivoon.

Jeesuksen opettama rukous:" älä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidän pahasti" tuli erittäin ajankohtaiseksi. Ja laittoi oman näkemykseni itsestäni realistiseen mittakaavaan.
« Viimeksi muokattu: 27.10.19 - klo:20:02 kirjoittanut sandia »

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Toronton siunauksesta 20 vuotta
« Vastaus #453 : 28.10.19 - klo:10:25 »
Sandia, sanoit tärkeitä asioita jotka kolahtivat minuun. Osasit nimetä asiat, joita olen joskus kokenut itsessäni, ja joita on ilmennyt tuntemieni uskovien piirissä. Se on aika paljon sanottu, että "siitä alkaa kehittää väärää minäkuvaa ja se johtaa lopulta pimeyteen", mutta enpä voi vastaankaan väittää.

Kiitos että toit nämä asiat esille.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Toronton siunauksesta 20 vuotta
« Vastaus #454 : 28.10.19 - klo:15:53 »
Pyhittyminen ei ole aina hurmahenkistä pöyhkeilyä.

Pyhitys on yksi raamatullisista termeistä, joilla on eri merkitys eri yhteyksissä.

- Puhutaan Jeesuksen uhrityön ansiosta uskoville lahjoitetusta kertakaikkisesta pyhityksestä:

"Te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä."
(1. Kor. 6:11)

- Uskovissa toivotaan myös tapahtuvan oman elämän pyhittymistä:

"Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte,
vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi.
Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä".
(1. Piet. 1: 14-16)
"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa."
(Hepr. 12:14)

- Joskus pyhittymisellä tarkoitetaan erityisiä Pyhän Hengen vahvan läsnäolon kokemuksia.
Raamattu kehoittaakin uskovia siihen, että saisivat käyttöönsä Hengen armolahjoja.
   
"Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien."
(1. Kor. 12:31)


Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6329
Vs: Toronton siunauksesta 20 vuotta
« Vastaus #455 : 28.10.19 - klo:17:21 »
Juu ymmärrän pyhittymisen olevan jotain muuta kuin "hurmahenkistä pöyhkeilyä".

Mutta miten siinä käykin niin, että jossain kohdassa alkaa ajattelemaan omasta hengellisyydestään jotenkin vääränlaisesti, juuri kokemuksiin perustuen, ja voi kehittää illuusion, että oon jotenkin pyhä kun olen kokenut jotain erikoista. Ja ehkä ainakin osaksi se "erikoinen" voi tietty olla ihan oikeaakin hengellisyyttä.

Kolossalaiskirjeen 2. luvussa mielestäni Paavali on itse asiassa kuvaillut juuri tuollaisen "hurmahenkisen pöyhkeilyn", ja se saattaa tulla, yllätys, yllätys, NÔYRYYDEN muodossa.

Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama
19 eikä pitäydy häneen, joka on pää ....


Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6329
Vs: Toronton siunauksesta 20 vuotta
« Vastaus #456 : 28.10.19 - klo:17:28 »
Sandia, sanoit tärkeitä asioita jotka kolahtivat minuun. Osasit nimetä asiat, joita olen joskus kokenut itsessäni, ja joita on ilmennyt tuntemieni uskovien piirissä. Se on aika paljon sanottu, että "siitä alkaa kehittää väärää minäkuvaa ja se johtaa lopulta pimeyteen", mutta enpä voi vastaankaan väittää.

Kiitos että toit nämä asiat esille.

Kiva kun joku havainnoi juttuja samaan suuntaan.
Se pimeyteen meneminen kai lopultakin lähtee siitä että luottaa väärällä tavalla omaan hengellisyyteensä. Ajallaan sitten sellainen illuusio pamahtaa rikki kuin kupla.

Tuosta tuli mieleen mm. eräs nuori seurakunnan perustaja, siis Tiainen.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Toronton siunauksesta 20 vuotta
« Vastaus #457 : 30.03.20 - klo:10:07 »
Satuin pitkästä aikaa Benny Hinnin sivuille, jotka lienevät jo 10 vuoden takaisia. Karmeaa katsottavaa. Ehkä se antaa jonkinlaisen kuvan siitä, mihin uskovatkin voivat pahimmillaan hairahtua.

Tietääkö kukaan, mitä tämä Hinn nykyisin touhuaa?

https://www.youtube.com/watch?v=J43lGPPy000
« Viimeksi muokattu: 30.03.20 - klo:10:12 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 908
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Toronton siunauksesta 20 vuotta
« Vastaus #458 : 31.03.20 - klo:02:58 »
Satuin pitkästä aikaa Benny Hinnin sivuille, jotka lienevät jo 10 vuoden takaisia. Karmeaa katsottavaa. Ehkä se antaa jonkinlaisen kuvan siitä, mihin uskovatkin voivat pahimmillaan hairahtua.

Tietääkö kukaan, mitä tämä Hinn nykyisin touhuaa?

Olipa hirveää katseltavaa. Taitavasti hän kokouksissaan varastaa päähenkilön osan itselleen.

Netistä löysin Hinn'in 16.12.2019 pitämän kokouksen jossakin USA:ssa. Rauhallisin kokous minkä hänen pitämänään olen nähnyt. Kokous kesti vajaat 3 tuntia ja katsoin siitä vain pätkiä sieltä täältä. Ei kaatamisia, nurin tuuppimisia eikä lavalla riehumista. Yleisö otettiin haltuun musiikilla, rauhallisella puhumisella ja parantumisen lupauksilla.

Benny Hinn pitää yhä kokouksia. Törmäsin tietoja etsiessäni tällaiseen TV7 esitettyyn Hinn'in haastatteluun. https://www.tv7.fi/vod/player/44575/  Ei tuollaista millään muulla kanavalla kyllä esitettäisikään --enää.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Toronton siunauksesta 20 vuotta
« Vastaus #459 : 23.04.20 - klo:11:49 »
Sähköpostiini kilahti haastattelu, joka liittyy tähän aiheeseen:
https://www.youtube.com/watch?v=G3glj_Q49qw&feature=youtu.be
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Toronton siunauksesta 20 vuotta
« Vastaus #460 : 02.11.20 - klo:00:19 »
Nähdäkseni yksi keskeinen syy siihen, miksi karismaattisen liikkeen kokoukset ovat olleet monille koukuttavia, on sama kuin musiikkikonsertteihin tai jalkapallo-otteluihin usein osallistuvien kohdalla: muiden ihmisten läsnäolo stimuloi oksitosiinia. Monissa karismaattisissa kokouksissa oksitosiinin stimuloituminen tehostuu kosketuksen kautta. Olen itse todistanut sitä, kun ihminen joutuu hyvän olon valtaan nimenomaan silloin, kun joku karismaatikko koskettaa käsin uskovaista. Siinä seikassa, että hyvä olo syntyy kosketuksen kautta, ei sinänsä ole mitään yliluonnollista. Siksi luonnollisista syistä hyvin selittyvän kokemuksen hengellistäminen ilman hyviä perusteluja on mielestäni epäuskottavaa.

Poissa papi

  • Viestejä: 42
Vs: Toronton siunauksesta 20 vuotta
« Vastaus #461 : 06.11.20 - klo:18:53 »
Torontolaisuus on tuttu juttu vapaissa suunissa. Varsinkin negatiivisten seurauksiensa takia.
Minulle tutut Torontolaisuus Kadanasta ja Elämän Sana (Livets Ord) Ruotsista, rantautuivat suomeen jotain 20-30 v sitten.

Tässä tietoa ja listaa uuskarismaattisista seurakunnista Suomessa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tunnustuskuntiin_sitoutumaton_uuskarismaattisuus
http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=29

Vapaaseurakunnista lähti nuoria pastoreita jo 40-50 v. sitten Kanadaan uusien tuulien perään. Toiset jäivät, toiset palasivat palavina.
Myös Helluntailaisten joukoista  lähti porukkaa.

Olipa kerran Etelä-Savossa pieni Vapaaseurakunta, jonka muutama vanhimmiston jäsen kyllästyi  vanhoilliseen kokoustapaan. Jotkut heistä lähtivät Kanadaan uusien tuulien perään.
Takaisin tullessaan he toivat uuden karismaattisen hengen kokouksiin ja pian oli vauhti päällä.
Kirkonkylän raitilla kansa nauroi, kun seurakunnan suunnalta alkoi kuulua mekkala. Olipa viimesen päälle mahtavaa ylistystä.

Jonkin ajan päästä osa seurakuntalaisista alkoi kyllästyä tunnin tai kahden ylistykseen. He sanoivat, että olis kiva kuulla välillä opetustakin.
Seurakunta jakaantui. Toiset halusivat jatkaa ylistystä toiset halusivat vähentää musiikkia ja lisätä sen tilalle raamatun opetusta.
Kun sopuun ei päästy, päätettiin suorittaa äänestys. Äänet meni lähes tasan, muutamalla äänellä tuli voitto karismaattisille.

Tämän jälkeen se osa porukasta, joka halusi enemmän opetusta, siirtyi Helluntaiseurakuntaan. Loppu jäi ylistämään.
Jostain syystä nämä ylistäjät riitautuivat keskenään ja noin puolen vuoden väki hajaantui.
Osa jäi koteihinsa mököttämään ja osa vieraantui uskosta. Koko seurakunta piti lopettaa.

Mikä oli Torontolaisuuden hedelmä. Jakaantunut, riitaantunut, katkeroitunut, uskossa kylmentynnyt joukko uskovia.
 

Poissa Tosikko

  • Viestejä: 639
Vs: Toronton siunauksesta 20 vuotta
« Vastaus #462 : 06.11.20 - klo:20:20 »
Tässä on ainakin yksi linkki, josta saa laajempaa tietoa:
http://www.kristitynfoorumi.fi/torontoneksytys.pdf

On jo kauan siitä, kun olen linkissä olleen tekstin lukenut. Arvioikoon kukin itse sisällön.

Jumittunein mennarienmetsästys sivusto :o

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Toronton siunauksesta 20 vuotta
« Vastaus #463 : 15.05.21 - klo:18:20 »
Allaoleva lainaus Stiinan tekstistä on kokonaan eri keskustelusta (http://puimatanner.net/index.php?topic=1188.msg54403#msg54403), mutta se vei ajatukset torontolaisuuteen, jota pidettiin jonkinlaisena Pyhän Hengen toimintana.

"Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. Apt. 2:1–3."

Huomiotani on herättänyt tämä uusi käännös, joka poikkeaa ainakin kaikista itselläni olevista käännöksistä, sekä suomalaisista että englanninkielisistä ja jopa eestinkielisestä (kus nad istusid). Kun torontolaisuudessa oli vaikka minkälaista kohkaamista, niin ekahelluntainta ihmiset "isuivat". Tosin jotkut pitivät heitä juopuneina, koska he puhuivat vierailla kielillä. Mutta tuo yleisin kuvaus "istuivat" kertoo, että kovasti maltillista meno kuitenkin silloin oli.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Toronton siunauksesta 20 vuotta
« Vastaus #464 : 16.05.21 - klo:02:29 »
Vanhoista arkistoista löytyi tätä keskustelua sivuavaa tekstiä_

Torontolaisuudessa renqvistiläisyyden piirteitä.

Kun näin jälkeenpäin tarkastelee niitä aikoja (90-luvun puoltaväliä ja hieman aiemmin), jolloin torontolaisuus rantautui suomalaisiin seurakuntiin, niin on hämmästyttävää, että samat elementit ovat olleet olemassa aiemminkin. Näitä ilmeni 1800-luvulla myös ns. renqvistiläisyydessä, jota kutsutaan myös rukoilevaisuudeksi. Otan muutamia lainauksia Ilmari Salomiehen kirjasta Jumalan Tulet (WSOY 1948). Laitan sulkeisiin (värillä) ne sanonnat, jotka torontolaisuudessa ja hieman ennenkin sitä esiintyivät lähes samassa merkityksessä.

Renqvistin uskonkäsitys:

"Kun ihminen on oikeassa uskontilassa, asuu taivaallinen rakkaus hänen sydämessään ja hänen tahtonsa taipuu Jumalan tahdon alaisuuteen. Jos tämä sisäinen rakkaus ihmisestä puuttuu, hän on vielä oikean uskontilan ulkopuolella."

"Renqvistin käsitykseen oikeasta uskontilasta liittyi myös käsitys siitä, kuinka tämä tila saavutetaan. Oli kevytmielistä jättää tämä asia sattuman varaan. Oikea uskontila oli taistellen valloitettava. Taistelu oli suoritettava pitkässä uskonharjoituksessa, jonka perusosana oli rukous (rukous = korkein kutsumus).

Kysymys ei tällöin ollut tavallisesta hartauselämästä, vaan kaikki voimavarat vaativasta, aamuin, illoin, päivin ja öin jatkuvasta ponnistuksesta, jonka avulla rukoilijan oli ikäänkuin murtauduttava läpi (läpimurto) kovan vastuksen perille Jumalan rauhaan. "Siinä on tehtävä tihiästi ja kiintiästi, ikäänkuin vastatuuleen soutaessa", kirjoittaa Renqvist, "muuten ei pääse perille eikä maailman rakkaudesta Jumalan rauhaan." Rukousponnistus oli Renqvistin uskonkilvoituksen tärkein kohta, mutta sen rinnalla oli hyvä myös muu vilpitön jumalisuudenharjoitus."

"Renqvistin pyrkimys sisäiseen, tunnettavaan jumalanyhteyteen (= Jumalan kohtaaminen) ja hänen käsityksensä siitä, miten välttämätöntä pyhissä harjoituksissa ponnisteleminen on tämän yhteyden saavuttamiseksi, antaa hänen uskonnollisuudelleen voimakkaan omalaatuisuuden. Se on sisäisen kilvoituksen uskontoa, joka uskonnontyyppien moninaisuudessa on merkitty nimityksellä mystiikka. Alkaen keskiajan luostarikammioiden hurskaista ja vieläkin vanhemman ajan kristillisyyden edustajista on läpi vuosisatojen kirkon piirissä ollut niitä, jotka monenlaisissa pyhissä harjoituksissa ovat pyrkineet irtautumaan maailmasta ja tunkeutumaan lähelle taivaallisen Isän sydäntä" (=ylistysessiot).


Salomies vetää johtopäätökset:

"Niin paljon kaunista ja uskonnollisesti arvokasta kuin tämmöiseen mystillisen kaipauksen uskontoon saattaakin liittyä, se toisaalta kuitenkin hyvin monissa tapauksissa eksyttää harjoittajansa harhateille. Sen sijaan että pyhät harjoitukset todella irroittaisivat kilvoittelijan kaikesta maallisesta ja varsinkin omasta itsestään, ne tällöin pikemminkin aiheuttavat sen, että hän suorastaan takertuu juuri omaan itseensä, omiin harjoituksiinsa ja oman sielunsa viljelyyn. Ihmiselle tulevat tällöin kaikeksi ne sisäiset kokemukset, joita hän saavuttaa harjoituksellaan. Sen sijaan saattaa pääasia, Jumalan Jeesuksessa Kristuksessa tarjoama vapaa armo, jonka saamiseksi ei ole mitään ehtoja olemassa, jäädä näköpiirin ulkopuolelle."

- - -

Täytyy todeta, että tuo Ilmari Salomiehen arvio on oikeaan osunut. Mutta ei mitään uutta auringon alla. Tällaista kristillisyyttä on ilmennyt kautta historian. Paavalikin joutui tätä torjumaan jo Galatian seurakunnissa.

Näennäisistä yhtäläisyyksistä huolimatta Renqvistin hengellisyyttä ei voi millään samaistaa karismaattisen liikkeen hurmoksellisuuteen.

Lainaus Mauri Tervosen Renqvistiä käsittelevästä väitöskirjasta:

Lainaus
"Renqvist omaksuu vaikutteita keskiajan mystiikasta, mutta ei kuitenkaan anna sen hallita pelastusoppiaan." Alaviitteessä Tervonen mainitsee Jorma Pakkasen tutkimuksesta: "Pakkanen on tutkimuksessaan pyrkinyt selvittämään Renqvistin jälkeisen ajan renqvistiläisyyden ja hurmoksellisen Helena Konttisen edustaman uukuniemeläisyyden suhdetta. Pakkanen toteaa: “Renqvist oli istuttanut Sortavalaan ekstatismin (hurmoksellisuuden) kammon ja siksi 'aitorenqvistiläiset' ... eivät hyväksyneet Helena Konttista.”

(Mauri Tervonen: Totenapitämisestä koettuun. Usko-käsite Henrik Renqvistin soteriologiassa. 2004, 315.)

Renqvist vastusti myös kielilläpuhumista:

Lainaus
"Renqvistin mukaan oli suuri virhe, että Ruotsalainen suhtautui ymmärtävästi kielilläpuhujiin, joita Renqvist itse ei lainkaan hyväksynyt..."...sillä minä olin jo v. 1817 tullut ymmärtämään, ettei mokomat kielet ole muun kuin pahan hengen antamat willitykset."

(s.316)

Renqvist ei edustanut rukoilevaisuutta tutkineen A.J. Soverin mukaan hurmoksellista Jumalaan "vajoamista":

Lainaus
"Renqvistin suhteessa rukoukseen on Soverin mukaan aitoa arndtilaista tuntua ja paavalilaista "Kristus meissä" -kaipuuta. Mutta se on samalla kaukana epänormaalista ekstaattisesta Jumalaan vajoamisesta, jota Renqvist Soverin mukaan karttaa kaikkialla eikä salli minkäänlaisia mielenliikutuksia."

(s.317)

Tervosen tiivistelmästä:

Lainaus
"Renqvistin tapa esittää Jumalan rakkauden kokemusta on poikkeava suhteessa ekstaattiseen mystiikkakirjallisuuteen, jossa rakkauden kokemusta ei opillisesti pyritä sitomaan Raamattuun. Renqvistin pelastusopin usko-käsitteen mystiikka...poikkeaa mystikkojen..usko-käsitteestä, jossa pelkkä uskonkokemus on ratkaiseva riippumatta sen opillisesta tulkinnasta. Uskonkokemus ei Renqvistin pelastusopissa ole hurmoksellisuutta."

(s. 322)