Tässä pääosin yhden lestadiolaissuunnan kastenäkemyksiä, mukana myös Ruokasen ja Tiililän kommentteja:
Maallikkolinja taas korosti sitä, että ”lapsi on uskovainen ja Pyhän Hengen saanut
jo ennen kastettakin ja että kasteessa hänet otetaan uskovaisena hyvän
omantunnon liittoon Jumalan kanssa”
...
Kasteessa ei siis maallikkolinjan mukaan tapahtunut uudestisyntymistä.
...
[Erkki] Reinikainen yhtyy siis luterilaiseen tunnustukseen, jonka mukaan sana tekee sakramentin päteväksi eikä sen jakaja.114
Reinikaisen mukaan mikäli esimerkiksi kasteessa tapahtuisi uudestisyntyminen, edellyttäisi se aina Hengen viran läsnäoloa.
...
Reinikaisen vanhurskauttamisopin ytimenä voi pitää lokaaliprinsiippiä127 eli sitä,
että uudestisyntymisen varsinainen kriteeri ja määrittävä tekijä on evankeliumin
oikea ”paikka” eikä sen sisältö. Paikka, jossa ”elävä” sana voi vaikuttaa, on
uskovien keskellä eli Jumalan seurakunnassa.
....
Sekä Paavali että profeetat osoittavat selkeästi, ettei perisynti kadota lasta. Tämä on mahdollista vain siksi, että lapsi uskoo ja että hänellä on Kristuksen Henki.
Raamattu osoittaa kaikki synnin kautta hengellisesti kuolleiksi ja kaikki
vanhurskauden kautta hengellisesti eläviksi. Ainoat, jotka täyttävät tämän ”kaikki”, ovat pienokaiset lapset.
..
Reinikaisen argumentointi lapsen uskon puolesta pohjautuu edellä kuvattuun rekapitulaatioon. Lapsi on syntyessään ihmisluonnoltaan täysin syntinen, mutta Kristuksen vanhurskauden tähden vanhurskas.
...
Armonjärjestys edellyttää kasteelle tultaessa kastettavalta uskoa.
Armonjärjestyksessä usko taas syntyy julistetusta sanasta Hengen viran kautta
seurakunnassa, ja sitä seuraa pyhitys, joka toteutuu kasteen liitossa. Tämän
perusteella kaste liittyy olennaisesti uskon säilyttämiseen ja pyhitykseen, ei uskon syntymiseen.
...
Kasteen välttämättömyys tiivistyy lopulta Reinikaisen teologian ytimeen,
seurakuntaoppiin. Kasteaktin puuttuminen ei sinällään kadota esimerkiksi lasta,
mutta mikäli lasta ei saateta kasteelle, kohdistuu tuomio hänen vanhempiinsa.280
Mikäli taas ”tietoisesti” uskova hylkää kasteelle menon, hän hylkää uskon kohteen
eli Kristuksen ja sen vuoksi joutuu ulos Jumalan seurakunnasta.281 Jumalan
seurakunnasta ja uskosta luopuminen tarkoittaa samalla joutumista ulos
pelastuksen piiristä. Kasteen hylkääminen ja toisaalta uskon tunnustaminen eli
kasteen vastaanottaminen avaakin osaltaan kasteen merkitystä pelastuksessa
...
Ruokanen:
Koska kaste ei ole pelastusteko, joka välittäisi kastettavalle jotakin, jota tällä ei jo uskon
kautta olisi, kasteen olemus pelkistyy ulkonaiseksi ”merkiksi” siitä, että Jumalan ja
uskovaisen välillä on liitto. SRK:n julistuksessa ja opetuksessa kasteen merkitys
kulminoituu käsitteeseen ”hyvän omantunnon liitto”
...
Kasteen vaikutus ei siis ole kiinni sakramentin jakajan tai
vastaanottajan sieluntilasta. Se on Jumalan teko, joka ei ole sidottu edes uskoon.; Tiililä 1954, 138-154
...
Ihminen, joka on tehty Jeesuksen opetuslapseksi, on myös kastettava ja näin hänet on saatettava ja samalla tunnustettava kolmiyhteisen Jumalan omaisuudeksi. Häntä on myös
opetettava.
...
Reinikaisen kasteteologiassa korostuu ennen kaikkea kasteen koko elämää koskeva merkitys: kaste on ”armoliitto” tai ”hyvän omantunnon liitto”. Kaste on tässä merkityksessään jo saadun lahjan ”ylläpitämistä” ja ”kätkemistä”, jossa Jumala vaikuttaa evankeliumin sanan kautta uskon, joka kohdistuu Kristukseen.
...
Väisänen kirjoittaa vanhoillislestadiolaisesta kasteesta
hyvin kuvaavasti: ”Kaste on ”velvoitus” pysyä ”Jumalan valtakunnan” yhteydessä, missä
yksistään hyvä omatunto ja usko voivat säilyä. Kaste on vain yksi tienviitta ja merkki, joka
osoittaa todelliseen armoon ja pelastuksen paikkaan, ”Jumalan valtakuntaan”.”; Väisänen 2001,256.
Lainaukset ovat täältä:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/155503/onkokast.pdf?sequence=2
