Uskoon ilman kastetta

[Paulus]

Tulee toistoa, mutta tulkoon. Jos vesikaste on jollakin tavalla riippuvainen kastettavan kelvollisuudesta, niin tämä kelvollisuus on ainoastaan niin pienten lasten ominaisuus, että heillä ei ole vielä epäuskoa.

Mutta näen kasteen merkityksen lähinnä sen lähetyskäskyä koskevassa muodossa, joka on vuoden 38 käännöksessä kirjoitettuna näin: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää…"

Kysymys on siis opetuslapseudesta, joka on mielestäni eri asia kuin Jumalan lapseus. Kaste velvoittaa opettamaan kastettua. Tietenkin kasteella on muitakin funktioita.

[Natanael]

Joo, toistoa pukkaa.


Tähän ovat kaikki kelvollisia:


18. Ja Jeesus lähestyi heitä ja sanoi heille: "Minulle on annettu kaikki valta taivaissa ja maan päällä. 19. Menkää 20. ja opettakaa pitämään kaikkea, mitä minä olen puhunut teille, iankaikkisuuteen saakka.

[Soltero]

Näettekö Soltero ja Mice ja kaikki muutkin, lasten kasteen synonyyminä siunaamiselle? Tätä näkökulmaa harvemmin esiintyy, tai ei ole sattunut kohdalle. Jos kyllä, jääkö uskosta osattomien vanhempien lapsi osattomaksi siunauksesta ja kaste on merkityksetön? En kysy ilkeyttäni, mutta ei tietenkään tarvitse vastata.

(En ole selvillä lasten kastamisen perusteista, niinkuin näkyy. Varulta jatkan, että ei tarvitse alkaa selvittää lasten kastamisen opillista perustaa, sitä selvitystä on jo tullut paljon.)

Kaste ei ole sama kuin siunaaminen Jeesuksen nimessä.
Mutta jos ei-uskovien vanhempien lapsen kastaa joku uudestisyntynyt uskova,
hän tietysti siunaa lasta ja rukoilee tälle varjelusta.
Voi olla, että se on myös etukäteen annettu kaste, jonka henkilö ottaa tietoisesti omakseen tultuaan mahdollisesti myöhemmin uskoon.

Tosin suurimmasta osasta vauvana kastetuistahan ei koskaan tule Jeesuksen seuraajia
eli Hänen seurakuntansa jäseniä (vaikka vanhemmat olisivatkin uskovia).
Kaste ei tee kenestäkään uskovaista, vaan siihen tarvitaan Jumalan kutsu ja ihmisen tietoinen, henkilökohtainen myöntävä vastaus.

[evlutkristitty]

Vai persoonallisuuksien sakramentti?  Ehei!

Ihmisistä ei tule mitään lahjaa tai avua kastettavalle. Kaikki tulee Jumalalta lahjana, Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.

Ihmiset eivät mitään siunaa, kukaan ihminen ei voi mitään eikä ketään siunata, kaikki tapahtuu Jumalan kautta ja hänen voimassaan. Ihmisen osana on anoa Jumalalta, Jeesuksen nimessä rukoillen.

Usko ei ole kenenkään otettavissa, eikä annettavissa, usko Kristukseen on Jumalan lahja.

Tänään kastettu, voi menettää uskonsa elämän taistelussa. Mutta esim. 70 vuotiaana hän herää synnin tuntoon, ja saa Jumalalta armon uskoa. - Siemen joka häneen lapsena kylvettiin kantoi hedelmän.

Me jotka tänään Kristukseen kastettuina uskomme, olemme velvoitetut julistamaan kuoleman voittanutta Jeesusta Kristusta jokaiselle, hänen syntiensä sovitukseksi. Meitä ei ole kutsuttu spekuloimaan kenenkkän uskolla, vaan todistamaan Kristuksesta.

On erittäin hyvä lähtökohta kertoa Kristukseen lapsena kastetulle, että sinunkin syntisi on sovitettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun tämän uskot sydämessäsi, sinä olet pelastettu. Kasteen lahja jonka kerran lapsena sait, on tänäänkin täysimääräisesti voimassa.
_________

Kasteen toimittavasta henkilöstä ei tule mitään kastettavaan, eli kasteen suorittavan henkilön persoonalla ei ole mitään vaitukutusta siihen, mitä Jeesukseen Kristukseen vedellä Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastettu saa Jumalata lahjaksi kasteen kautta.

Ihmisten viisaus ei riitä arvioimaan kenenkään pelastusta, tämän lahjan jokainen meistä saa YKSIN ARMOSTA, KRISTUKSEN ANSION TÄHDEN.

Itsevanhurskailla tekopyhillä on tiukat mittarit lähimmäisilleen, kenet he taivaaseensa päästävät, kunhan eivät jäisi lopulta itse ulkopuolelle.

Matt. 7:2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.

Silloin kun ihminen alkaa valikoimaan taivaaseen päästettäviä, on tällaisen valikoijan aika rukoilla Jumalalta armoa, tehdä parannus. Sitä valtaa kun ei ole annettu kenellekkään ihmiselle. Me ainoastaan kerromme ihmisille pelastuksen tiestä Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalalle jää loppu.


Room. 9:10 Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista;
***) Room. 9:11 ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin-että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden-
Room. 9:12 sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa",

Room. 9:13 niinkuin kirjoitettu on: "Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin".
Room. 9:14 Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
Room. 9:15 Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan".

[Soltero]

Vai persoonallisuuksien sakramentti?  Ehei!

Ihmisistä ei tule mitään lahjaa tai avua kastettavalle. Kaikki tulee Jumalalta lahjana, Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.

Ihmiset eivät mitään siunaa, kukaan ihminen ei voi mitään eikä ketään siunata, kaikki tapahtuu Jumalan kautta ja hänen voimassaan. Ihmisen osana on anoa Jumalalta, Jeesuksen nimessä rukoillen.

Usko ei ole kenenkään otettavissa, eikä annettavissa, usko Kristukseen on Jumalan lahja.

Tänään kastettu, voi menettää uskonsa elämän taistelussa. Mutta esim. 70 vuotiaana hän herää synnin tuntoon, ja saa Jumalalta armon uskoa. - Siemen joka häneen lapsena kylvettiin kantoi hedelmän.

Me jotka tänään Kristukseen kastettuina uskomme, olemme velvoitetut julistamaan kuoleman voittanutta Jeesusta Kristusta jokaiselle, hänen syntiensä sovitukseksi. Meitä ei ole kutsuttu spekuloimaan kenenkkän uskolla, vaan todistamaan Kristuksesta.

On erittäin hyvä lähtökohta kertoa Kristukseen lapsena kastetulle, että sinunkin syntisi on sovitettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun tämän uskot sydämessäsi, sinä olet pelastettu. Kasteen lahja jonka kerran lapsena sait, on tänäänkin täysimääräisesti voimassa.
_________

Kasteen toimittavasta henkilöstä ei tule mitään kastettavaan, eli kasteen suorittavan henkilön persoonalla ei ole mitään vaitukutusta siihen, mitä Jeesukseen Kristukseen vedellä Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastettu saa Jumalata lahjaksi kasteen kautta.

Ihmisten viisaus ei riitä arvioimaan kenenkään pelastusta, tämän lahjan jokainen meistä saa YKSIN ARMOSTA, KRISTUKSEN ANSION TÄHDEN.

Itsevanhurskailla tekopyhillä on tiukat mittarit lähimmäisilleen, kenet he taivaaseensa päästävät, kunhan eivät jäisi lopulta itse ulkopuolelle.

Matt. 7:2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.

Silloin kun ihminen alkaa valikoimaan taivaaseen päästettäviä, on tällaisen valikoijan aika rukoilla Jumalalta armoa, tehdä parannus. Sitä valtaa kun ei ole annettu kenellekkään ihmiselle. Me ainoastaan kerromme ihmisille pelastuksen tiestä Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalalle jää loppu.


Room. 9:10 Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista;
***) Room. 9:11 ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin-että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden-
Room. 9:12 sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa",

Room. 9:13 niinkuin kirjoitettu on: "Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin".
Room. 9:14 Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
Room. 9:15 Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan".

Missä kohdassa Uudessa Testamentissa puhutaan sakramenteista?

Uskovat on nimenomaan kutsuttu siunaamaan:
"Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte."
(1. Piet. 3:9)

Kastavan henkilön persoonalla ei ole merkitystä, kunhan hän itse tietää olevansa uudestisyntynyt uskova.
Jos hän ei ole uskossa, hänen ei pitäisi pyrkiä kastamaan ketään Jeesuksen omien seurakuntaan.

Raamatussa on selkeät ohjeet siitä, millainen seurakunnan paimenen tulee olla. (1. Tim. 3)
Siellä myös kehotetaan poistamaan seurakunnasta pahat. (1. Kor. 5-6)
Joillekin uskoville on siis annettu tehtäväksi esim. henkien erottamisen tai tiedon armolahjojen kautta arvioida joissain tilanteissa toisten soveliaisuutta uskovien yhteisöön.

Kaste on järjen avulla tavoittamaton, siis yliluonnollinen asia.
Siksi siihen pitää suhtautua kunnioittavasti ja toteuttaa kastaminen mahdollisimman tarkasti Uudessa Testamentissa olevien esimerkkien mukaisesti.
Kastamiset tapahtuivat uskovien seurakunnan sisällä, ja on mahdoton ajatus,
että joku uskosta osaton olisi kastanut ketään Jeesuksen nimessä.

[evlutkristitty]

Tuota harhaoppia ihmisen osuudesta sakramenttien pätevyyteen, on levitetty jo 300 luvulla j.aa.
Harhaoppi tunnetaan nimellä donatolaisuus.

Kristinuskossa SANA, = ISÄ POIKA JA PYHÄ HENKI on HÄN, (ei siis sanaa julistavat ja sakramantteja toimittavat henkilöt), joka tekee kaiken mitä syntisen pelastukseen tarvitaan.

Usko jolla sana ja sakramantit otetaan vastaan, on sekin Jumalan lahjoittama, ei ihmisen tahdon alainen asia.

Olemme siis kokonaan sen varassa, että Jumala joka on hyvä, armahtaa syntisen Jeesuksen Kristuksen ansion ja Jeesuksen sovintoveren voimasta, - USKON KAUTTA!

[Natanael]

Tässä tietoa donatolaisuudesta
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Donatolaisuus

Donatolaisuudella oli tuon wikin perusteella terveitä ajatuksia.

[Soltero]

Tuota harhaoppia ihmisen osuudesta sakramenttien pätevyyteen, on levitetty jo 300 luvulla j.aa.
Harhaoppi tunnetaan nimellä donatolaisuus.

Kristinuskossa SANA, = ISÄ POIKA JA PYHÄ HENKI on HÄN, (ei siis sanaa julistavat ja sakramantteja toimittavat henkilöt), joka tekee kaiken mitä syntisen pelastukseen tarvitaan.

Usko jolla sana ja sakramantit otetaan vastaan, on sekin Jumalan lahjoittama, ei ihmisen tahdon alainen asia.

Olemme siis kokonaan sen varassa, että Jumala joka on hyvä, armahtaa syntisen Jeesuksen Kristuksen ansion ja Jeesuksen sovintoveren voimasta, - USKON KAUTTA!

Missä kohdassa Uudessa Testamentissa kehotetaan laatimaan sakramentteja?

Suurin osa evankeliumin kuulleista ei halua uskoa siihen.
Tuskin Herra pelastaa heitä väkisin.
Usko on Jumalan lahja, mutta ihmisen tehtävä on
ottaa se henkilökohtaisesti vastaan.

[evlutkristitty]

Sakramentit on Jeesus itse asettanut. - Jeesus ITSE on tuo sakramentti.

- Jeesus asetti  Pyhän Ehtoollisen  vähän ennen ristiin naulitsemistaan.
- Kasteen Jeesus asetti noustuaan ylös kuolleista, ennen taivaanseen astumistaan.

Kannattaa ensin opiskella kristinuskon pääköhdat niin hyvin, ettei tuollaisia lapsuksia tule kirjoityksiin!
-> "Missä kohdassa Uudessa Testamentissa kehotetaan laatimaan sakramentteja?"

Sehän ei ole meidän ihmisten pääteltävissä, miksi joku evankeliumin kuullut ei käsitä evankeliumin salaisuutta.

Useimmiten syyksi paljastuu ihmisen haluttomuus tulla syntiseksi. Siis tunnustaa olevansa syntinen, Herran kirkkautta vailla. Tunnustaa  kyvyttömyytensä tehdä mitään hyvää ja ahkeruutensa tehdä pelkkää pahaa Jumalan silmissä. Ylpeys ei salli ihmisen tulla KOKONAAN apua tarvitsevaksi.

Tästä harhasta johtuvat muun muassa väitteet, joiden mukaan ihmisellä olisi luontainen kyky valita oikein. Ei ole sellaista halua syntisparalla. Kaikkensa hän antaa näyttääkseen ihmisten silmissä paremmalta kuin oikeasti on. Ihmisten edessä tekopyhyys voi joskus onnistuakin, Jumalan silmissä ei koskaan.

Surkeimpia tapauksia ovat ne henklilöt, jotka kuvittelevat olevansa toistenkin neuvojia, asiassa josta eivät itse ole vielä edes perustasolla selvillä.

Anovalle annetaan, kuten Jumala on luvannut, mutta jotta astiaan mahtuu, tämä edellyttää tyhjyytensä tunnustamista ja nöyrtymistä ottamaan armo vastaan armosta, - ilman omia ansioita.

Ihmisen kuvitelma kyvystään hallita pelastuksen asioita, voi tulla lopulta  este Jumalan valtakuntaan pääsemiselle.

Luuk. 13:24 "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.

Joh. 3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Luuk. 18:16 Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, ***) ... sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.

[evlutkristitty]

Syntisten estäminen Jumalan valtakuntaan pääsemisestä, on vain itse saatanan neuvo. Tekopyhyydellään hurskasteleva muita tuomitseva sulkee itseltään tien pelastukseen.

Jeesuksen neuvo on juuri päinvastainen:

Ilm. 22:16 Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."
Ilm. 22:17 Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!"
Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!"
Ja joka janoaa, tulkoon,
ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

[Soltero]

Sakramentit on Jeesus itse asettanut. - Jeesus ITSE on tuo sakramentti.

- Jeesus asetti  Pyhän Ehtoollisen  vähän ennen ristiin naulitsemistaan.
- Kasteen Jeesus asetti noustuaan ylös kuolleista, ennen taivaanseen astumistaan.

Kannattaa ensin opiskella kristinuskon pääköhdat niin hyvin, ettei tuollaisia lapsuksia tule kirjoityksiin!
-> "Missä kohdassa Uudessa Testamentissa kehotetaan laatimaan sakramentteja?"

Sehän ei ole meidän ihmisten pääteltävissä, miksi joku evankeliumin kuullut ei käsitä evankeliumin salaisuutta.

Useimmiten syyksi paljastuu ihmisen haluttomuus tulla syntiseksi. Siis tunnustaa olevansa syntinen, Herran kirkkautta vailla. Tunnustaa  kyvyttömyytensä tehdä mitään hyvää ja ahkeruutensa tehdä pelkkää pahaa Jumalan silmissä. Ylpeys ei salli ihmisen tulla KOKONAAN apua tarvitsevaksi.

Tästä harhasta johtuvat muun muassa väitteet, joiden mukaan ihmisellä olisi luontainen kyky valita oikein. Ei ole sellaista halua syntisparalla. Kaikkensa hän antaa näyttääkseen ihmisten silmissä paremmalta kuin oikeasti on. Ihmisten edessä tekopyhyys voi joskus onnistuakin, Jumalan silmissä ei koskaan.

Surkeimpia tapauksia ovat ne henklilöt, jotka kuvittelevat olevansa toistenkin neuvojia, asiassa josta eivät itse ole vielä edes perustasolla selvillä.

Anovalle annetaan, kuten Jumala on luvannut, mutta jotta astiaan mahtuu, tämä edellyttää tyhjyytensä tunnustamista ja nöyrtymistä ottamaan armo vastaan armosta, - ilman omia ansioita.

Ihmisen kuvitelma kyvystään hallita pelastuksen asioita, voi tulla lopulta  este Jumalan valtakuntaan pääsemiselle.

Luuk. 13:24 "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.

Joh. 3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Luuk. 18:16 Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, ***) ... sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.

Olen tietoinen, että Jeesus opetti uskovia viettämään keskenään ehtoollisateriaa Häntä muistellen.  (Luuk. 22:19)
Hän myös opetti, että uskova, joka kastetaan, pelastuu.  (Mark. 16:16)

Näiden opetusten muokkaaminen kirkollisiksi, myös ei-uskovia koskeviksi sakramenteiksi, on ihmisten kehittämä oppi.

Tarkoitat ilmeisesti, että minä olen mielestäsi "surkea tapaus, joka ei ole edes perustasolla selvillä asioista".
On melko vaarallista esittää, että jos joku ei usko oman järjestelmän laatimiin oppeihin, hän ei ole selvillä evankeliumin perusteista.

Tulin uskoon v. 1969 luteril. seurakunnassa, jossa olivat kansanlähetysläiset työntekijät.
Myös lukioaikainen uskonnonopettajani oli elävässä uskossa,
ja opetti tunnustuksellisesti Raamattua.
Monien elämäni rysäysten ja upottavalla suolla rämpimisten jälkeen Jeesus nosti minut takaisin elävien kirjoihin.

Siksi minulle ei ole jäänyt jäljelle muuta kuin Herran laupeus ja armo, jossa riipun kiinni- en omilla voimillani, vaan koska Herra Jeesus pitää minusta kiinni.

Raamattu on todellinen elämäni lähde, jossa Herra puhuu ja opettaa.
Siksi kirkkojen, herätysliikkeiden, lahkojen ja muiden eriseurojen oppirakennelmat eivät kiinnosta.
Osallistun näihin foorumikeskusteluihin, mutta tarkoitukseni ei taatusti ole opettaa ketään.
Minulla ei ole siihen minkäänlaista armolahjaa eikä kutsumusta.

[Natanael]

Historian kirjoitus on katolisen kirkon historiaa ja se kirjoittaa asioita omalta kannaltaan.

Donatolaiset olivat osa todellista seurakuntaa, joka halusi säilyttää omantunnonvapautensa.
Augistunus oli myynyt sielunsa keisarille ja ehkä perkeleellekin.

Donatiolaisia syytettiin siitä, että he halusivat pitää seurakunnan uskovien  yhteisönä eikä sellaisena, johon kuuluu kaikki.
Heillä oli myös sellainen käsitys ehtoollista, että se kuului vain uskovaisille.

Virallinen lausuma kuuluu näin, mutta kyllä tuostakin saa selvän mistä oli kysymys:

Agustinus vastusti donatolaisia jyrkästi: hänen mukaansa papin henkilökohtainen arvottomuus ei hänen mukaansa tehnyt sakramenttien pätevyyttä kyseenalaiseksi[1]. Maanpäällinen kirkko on pyhien ja syntisten sekoittunut kokonaisuus (corpus permixtum) ja syntiset tuomitaan vasta aikojen lopussa.


Väitetään, että donatiolaisia hävisivät olemasta, todellisuudessa he lähtivät vainoja pakoon. Augistinus ja keisari joukkoineen ei kyennyt tappamaan elävää seurakuntaa.
Todellinen raitis uskova ei olisi ikinä alkanut piispaksi.

Myöhempi historian kirjoitus on tietenkin nostanut hänet jalustalle.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Augustinus

[evlutkristitty]

Katolinen kirkko oli ennen hajaannuksia kaikkien kristittyjen yhteinen kirkko. Eipä sotketa asioita.

Oppi jonka mikaan Jumalan sanaan tulisi jotakin lisää sitä julistavasta henkilöstä on puhtaasti valetta. Ei tule. Tuollaosia oppeja julistavat kieltävät Jumalan kaikkivaltiuden.

Se kyllä näkyy kaikessa muussakin sekoilussa. Keksitään Raamattuun selityksiä joita Raamatun teksteissä ei ole.

[Taisto]

Katolinen kirkko oli ennen hajaannuksia kaikkien kristittyjen yhteinen kirkko. Eipä sotketa asioita.

Oppi jonka mikaan Jumalan sanaan tulisi jotakin lisää sitä julistavasta henkilöstä on puhtaasti valetta. Ei tule. Tuollaosia oppeja julistavat kieltävät Jumalan kaikkivaltiuden.

Se kyllä näkyy kaikessa muussakin sekoilussa. Keksitään Raamattuun selityksiä joita Raamatun teksteissä ei ole.

Etteikö julistaja, tai julistajan uskonsuunta, lisää sanaan mitään omiaan? Kehottaisin nyt evlutkristittyä avaamaan vähän silmiään.

[Natanael]

Katolinen kirkko oli ennen hajaannuksia kaikkien kristittyjen yhteinen kirkko. Eipä sotketa asioita.

Ei todellakaan ollut.

Jo Ignatios oli tällaisen hölynpölyn kannalla:

Ignatioksen pääteemana on, että kussakin seurakunnassa tulee olla piispa, jolle kaikkien tulee olla uskollisia. Hänen apunaan ovat seurakunnan vanhimmat eli presbyteerit, toisin sanoen papit ja diakonit. Kristillisyyttä tulee katsoa hänen mukaansa vahvan hierarkian kannalta, jossa näillä työtehtävillä on tarkat erilliset toimensa.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Ignatios

On tietysti mahdollista, että kirkkohistoria on väärentänyt hänen ajatuksensa.


Raamattu ei tue ajatus hierarkiasta, vaan tuo esille veljesyhteyttä.
Uskovilla on erilaisia tehtäviä, mutta pomottaminen ei kuulu seurakuntaan.