Puimatanner > Laki ja evankeliumi

Opetusta uskosta ja siihen liittyvistä asioista

(1/5) > >>

wiivi:

Laitan tänne linkin Olavi Peltolan sivuille. Sieltä löytyy mielestäni paljon hyvää ja selkeää opetusta esimerkiksi
uskosta, evankeliumista, laista, armosta ja varmasti paljosta muusta, mikä voi mietityttää ja kiinnostaa. Roseniuksen päivän sanaakin on sieltä tullut lueskeltua silloin tällöin.

https://rovasti.fi/

pax:
https://youtu.be/s0cRMy2HB_g

Erittäin hyvää pohdintaa seurakunnan tilasta.

sandia:
En voi sanoa,että tuo pätee  täkäläisiin paikallisiin uskoviin seurakuntiin tällä hetkellä.
Ehkä se sittenkään ei ole universaali  ilmiö tälläkään hetkellä.

Ymmärrän, että suomalaisena uskovana minäkin varmaan ajattelen noin, mutta voisiko ajatella, että tämäkin on kulttuurisidonnainen juttu. Eli siis tietyissä olosuhteissa tämä asia on kuten videossa sanotaan.
Luulisin, että Suomessakin on seurakuntia missä tuo ei ole totta.
Ei ehkä luterilaisessa kirkossa kovin paljon, ei ehkä enää niin paljon yleisimmissä vapaissa suunnissa.
Mutta onko Suomessa uskovia ryhmiä, joihin tuo ei päde?

Arvelisin, että on.

Eli tuo keskustelu varmaan pätee melko suureen osaan Suomen kristillisyyteen mutta ei varmaan  kaikkeen.

Suomessa ei enää voi luottaa siihen status quo'hon mikä näytti vakiolta joitakin kymmeniä vuosia.
Suomi ei ole enää yhdenmukainen kristillinen maa kulttuuriltaan.
Uskovien varmaan pitää päivittää käsityksensä siitä minkälaisessa maassa elävät tällä hetkellä.

Luulen, että uskovan on hyvä myöntää olevansa omassa maassaan vähemmistö ja ehkä myös hänen ajattelunsa on ympäröivän kulttuurin kanssa konfliktissa. Eihän tuo mitään uutta sinänsä ole.

Kansankirkko organisaationa varmaan on jo täysin elänyt aikansa.

pax:
Ei varmaan päde yleisesti eikä kaikki edellä kuvatut asiat ole yhdessä ja samassa seurakunnassa.
En tunnista näitä omassa seurakunnassani. Erämaa aikoja kyllä koetaan Suomen seurakunnissa ja tiedostetaan että tarvitaan Pyhää Henkeä joka tekee eläväksi.

Korpima:
Tuossa videossa oli hyvin nostettu esiin, että seurakunnan tulisi olla erilainen kuin maailma - noudattaa Jumalan paljon korkeampia standardeja mahdollisimman hyvin. Itselläni tosin voisi kenties helposti mennä siihen, että sitten varjelee niitä muureja ja standardeja, eikä muista Jumalan pelastavaa tahtoa. Siis rakkaus ihmisiin sitten unohtuu standardien vahtimisessa...

Ja onhan etenkin evankelis-luterilaisen kirkon maallistuessa tämä vähän vaikeaa, kun varmaan kohta kukaan (no, ehkä ei ihan vielä) ei ota Raamatullisia standardeja vakavissaan. Tai kehitys menee siihen suuntaan jatkuvasti. Jumalan standardithan ovat kuitenkin täydelliset ja hyvin perinteiset ja kristillisen konservatiiviset, eivät nykymaailmaa vastaavat. Ja kuka voi väittää niitä täysin noudattavansa? Mutta mihin vetää raja, raja pitäisi kuitenkin olla? Maailma = kirkko, ei kai näin voi olla, jos maailma etenee yhä kauemmaksi Raamatun ajatuksista.

Vähän sama tuli mieleen lukiessani Kotimaan Heinimäen kolumnia avioliittoaiheesta: https://www.kotimaa.fi/artikkeli/kolumni-kirkko-tarvitsisi-avioliittoneuvontaa/ Etenkin seuraava kohta: "Mestarinsa esimerkkiä rohkeasti seuraava kirkko olisi paljon kutsuvampi ja tervetulleeksi toivottavampi kuin tämä nykyinen alati huolestunut evankelis-luterilainen kerho."

Jotenkin tuntuu siltä, että Jeesushan on kutsuva, mutta pitää kiinni myös pyhistä standardeistaan, esimerkiksi hänen tiukkaa avioliittokäsitystään opetuslapsetkin ihmettelivät. Samoin Vanhan testamentin puolella pidettiin tiukka hajurako muihin kansoihin. Rakkaus vaatii rajoja ja standardeja (lakiakin), koska ne ovat hyväksi ja ne toimivat ihmisten elämässä.

Pitäisi siis yhdistää kutsuvuus ja rakkaus, mutta ylläpitää myös muurin sisäiset pyhyyden standardit.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu