Edelleen pätee myös kehotus saarnata evankeliumia ensin juutalaisille.
(Eipä ole tullut sitä tehtyä.)
Pyörrän puheeni sen verran, että vastaan tähän (vaikka ei ollutkaan kysymys).
Viittanet tähän jakeeseen: "Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle" (Room 1:16)
Mun ymmärtääkseni tuo ei ole yleispätevä käsky tai neuvo kaikkien aikojen uskoville, vaan Paavali tuossa kertoo historiallisen tosiasian. Pelastusta tarjottiin ensin juutalaisille, ja sitten pakanoille.
Kiitos kommentistasi. Tuo oli ehkä mielessäni ole jae ja myös tämä:
"Ap. t. 13:46
Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: "Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen"
(olikohan vielä joku muukin samantapainen jae?)
Olen itse muutamaan kertaan kyseenalaistanut sitä, että opit on muodostettu liiian matkimalla alkuseurakuntalaisten tekemisiä.
Sorruin nyt itse siihen samaan.
Pitää toisiaankin miettiä onko joku tilanne yleistettävissä kaikkiin aikoihin, onko se tarpeen ja hyödyllistä vai onko syytä ymmärtää, että asia liittyi johonkin tilanteeseen, mikä ei toistu.
Kysymys tässä tapauksessa kuuluu, pitäisikö ensin paikkakunnalla evankelioida ensin juutalaisia ennen kuin evankeliumia julistetaan muille?
Olisiko siitä joku erikoinen siunaus, jos niin toimittaisiin? Olisiko joku syy olla niin tekemättä?
Vai olisiko kuitenkin helpompi aloittaa jostain muusta väestöryhmästä?
Niille, jotka menevät Israeliin tuo kysymys voi tulla ihan oikeasti mietittäväksi - onko parempi evankelioida arabeja vai juutalaisia?
Sama myös siellä missä on suuria juutalaisyhteisöjä.
Esim. täällä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juutalaisten_autonominen_alue