Minulla tulee mieleen monia eri aspekteja tästä aiheesta.
Tietysti on kirjoitettu, että puu tunnetaan hedelmistään. Jeesus siis sanoi suoraan, että jollain tavalla voidaan nähdä missä kenenkin juuret ovat, hänen tekoja katselemalla. Mutta Jeesus ei kovin tarkasti selittänyt sitä, miksi hän näin sanoi ja mitä merkitystä sillä meille on. Jotkut tuntuvat tulkinneen sen niin, että meidän tehtävämme tai oikeutemme olisi jatkuvasti arvioida tai arvostella toisia ihmisiä ja heidän elämäänsä. En itse usko että Jeesuksella oli ihan sellaista mielessä.
Kun pitää mielessä Raamatun kokonaissanoman, on mielestäni meille annettu tehtävä auttaa jokaista lähimmäistä kohti Jumalaa. Minusta vaikuttaa siltä, että usein toisia arvioidessa ei motiivina ole auttaminen, vaan itsensä koroittaminen toista halventamalla tai jokin muunlainen pahantahtoisuus toista kohtaan. Se on helppoa naamioida hengelliseksi siteeramalla irrallisia Raamatun jakeita, mutta uskon että jos Jumala ottaisi kiinni jokaisen joka on kovin keskittynyt toisten arvioimiseen, loppuisi suuri osa puheesta siihen paikkaan.
Toinen mieleen tullut asia on, että jotkut saattavat olla vilpittömän huolestuneita siitä, että joku toinen ikäänkuin tahraa Kristuksen nimeä tai levittää turmiollisia valheita joiden he pelkäävät saastuttavan muita. Tämä on ihan aiheellinen huoli, mutta siihen saatetaan helposti reagoida lihan käsivarrella taistellen (myöskin helposti hengelliseksi naamioituna).
Ensiksi on muistettava, että Jumala itse pitää kyllä huolen kunniastaan. On ihan nurinkurista ajatella, että meidän tehtävämme olisi toimia Hänen puolustajana, kun kirjoitettu on että Hän on meidän puolustajamme. Lihallinen Jumalan puolusteleminen on kuin pikkulasten uhoamista hiekkalaatikolla: "Mun iskä on sun iskää vahvempi!" Todellisuudessa noilla uhoamisilla ei ole mitään merkitystä tai vaikutusta isien väleihin tai voimasuhteisiin.
Toki on olemassa aitoa profetaalisuutta ja hengellistä kurinpitoa, mutta koen että näiden asioiden suhteen on oltava todella herkkä ja aralla tunnolla, niin helposti mukaan sekoittuu enemmän tai vähemmän omaa lihallisuutta. Uskon että samoin kuin isän ja lasten suhteessa, on myös hengellisessä kurinpidossa tärkeää olla läheinen yhteys ja luottamus. Ilman sitä kaikki kurinpito on tyrannimaista, kylmää, ylhäältä ohjattua ja poikkeuksetta lihallista. Ja profetaalisuudessa tärkeää on nöyryys (joka tulee vain Jumalan nöyräksi tekevän työn kautta) ja puhdassydämisyys, sillä helposti mukaan voi sekoittua omia tuntemuksia ja pettymyksiä yms.
Mitä tulee valheiden levittämiseen, niin näen että henkilöön katsominen ja henkilöiden korostaminen ei ole siinä mielessä erityisen rakentavaa. Usein toimitaan niin, että jos joku opettaa tai tekee jotain omasta mielestään väärää, niin aletaan puhumaan tuosta henkilöstä. Saman asian voi kuitenkin tehdä niin, että keskittyy itse asioihin. Valo voittaa pimeyden, ja totuus voittaa valheet. Jos haluamme mahdollisimman tehokkaasti taistella valheita vastaan, on paras keino siihen tuoda ilmi totuutta.