Onhan tämäkin keskustelu tietysti jännää, tässä nähdään, miten erilaisia ollaan. Mua tietysti puolestaan yllättää se, että saamani voimakas ja välitön vaikutelma on toisille keskustelijoille jotenkin vieras. Muut eivät ole kokeneet niin. Mutta se ei haittaa mua, toivottavasti myöskään oma vaikutelmani ja sen sanominen ei haittaa ketään.
Hänen mainitsemansa "suurin kipu" (käytti tätä ilmaisua) oli ilmeinen ja selvä. Samoin kertomansa ahdistuksen kokeminen. Asioiden ilmitullessa mielensä kaaos yhdistyneenä unettomuuteen. Sen kokeminen, ettei kelpaa eikä ole hyväksytty ja tämän pohjalta ulkoaohjautuvuuteen ajautuminen. Sen kokeminen, ettei seurakunta voinut häntä auttaa, vaan sieltä ohjattiin kertomansa eheytysliikkeen pariin. Avioliiton solmiminen ja siinä elämisen mahdottomuus. Kuviteltu eheytyminen, että pystyy aviosuhteeseen, luulo, että se oli todellista rakkautta. Sen ymmärtäminen, että on mahdottomuus elää ja "valita oikein" (esim. suhde naisen kanssa) vastoin sitä, mitä todellisuudessa on (homo).
Hän sanoo haastattelussa, että katuu tekojaan ja että vastuu on hänen. Sen, että on tosi pahoillaan aiheuttamastaan tuskasta. Haastattelussa tuli esille koko hänen nuoren elämänsä romahtaminen ja suuri epäonnistuminen. Niin, en tiedä, millä muulla sanalla voisin edes kuvitella tätä kuvaavani, kuin kipu.