Kirjoittaja Aihe: Armonkerjäläisyys  (Luettu 3994 kertaa)

Poissa Pökkelö

  • Viestejä: 705
Vs: Armonkerjäläisyys
« Vastaus #15 : 04.10.14 - klo:22:48 »
Lienee tämäkin näitä Jumalan paradokseja. Mitä lähempänä olemme Jeesusta, Hänen pyhyttään ja puhtauttaan, Sitä enemmän tarvitsemme Hänen armoaan ja anteeksi antamustaan.

Paulus on kyllä myös oikeassa. Rosenius opetti aikanaan. Palvelija on palkkalainen, ja saa korvauksen työstään, mutta voi sen menettää koska tahansa, ja joutua lähtemään hakemaan uutta palveluspaikkaa. Uskollinen palvelija toki varmasti saa olla loppuun saakka, joutumatta tielle. Silti hänellä ei ole kodissa kuin ylöspito.
Lapsi taas on perillinen. Hän omistaa kaiken, Isän rakkauden ja hyväksynnän syntymänsä kautta.
Isä rakastaa lastaan, silloinkin kun tämä on tuhma, eikä hylkää häntä.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Armonkerjäläisyys
« Vastaus #16 : 05.10.14 - klo:10:55 »
Lienee tämäkin näitä Jumalan paradokseja. Mitä lähempänä olemme Jeesusta, Hänen pyhyttään ja puhtauttaan, Sitä enemmän tarvitsemme Hänen armoaan ja anteeksi antamustaan.

Paulus on kyllä myös oikeassa. Rosenius opetti aikanaan. Palvelija on palkkalainen, ja saa korvauksen työstään, mutta voi sen menettää koska tahansa, ja joutua lähtemään hakemaan uutta palveluspaikkaa. Uskollinen palvelija toki varmasti saa olla loppuun saakka, joutumatta tielle. Silti hänellä ei ole kodissa kuin ylöspito.
Lapsi taas on perillinen. Hän omistaa kaiken, Isän rakkauden ja hyväksynnän syntymänsä kautta.
Isä rakastaa lastaan, silloinkin kun tämä on tuhma, eikä hylkää häntä.
Paitsi että olemme lapsia, olemme myös palvelijoita.
Luuk 17:10: "Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään."

Suhdettamme Jumalaan kuvataan näillä kahdella tavalla - lapsi ja palvelija - ja myös muillakin.
Taitaa olla kyse niin suuresta ja laajasta asiasta, että mikään yksi tapa ei riitä sitä kuvaamaan,
vaan se on esitettävä useilla vertauksilla.

Hengelliset asiat menevät monesti yli siitä, mitä ihmisten kielellä voi kertoa.

Poissa clemat

  • Viestejä: 11
Vs: Armonkerjäläisyys
« Vastaus #17 : 05.10.14 - klo:11:42 »
Jossain on arveltu Lutherin viimeisiksi sanoiksi 'Kerjäläisiä me olemme'. Piispa Eino Sormunen kirjoitti tämän nimisen hyvin kansantajuisen kirjan. Ehkä kerjäläisyys tarkoitti näissä yhteyksissä sitä, että ihmiseltä omassa itsessään puuttuu aivan kaikki. Se kuvastaa ihmisen täydellistä köyhyyttä, eikä niinkään ihmisen kerjäämistä tai ruikuttamista jatkuvana toimintana. Kyse on lahjavanhurskauden kuvauksesta.

'Armonkerjäläisyys' taitaa useimpien mielissä viitata siihen, että on jäänyt kuin luonteenpiirteeksi jonkinlainen puutetta valittava kristillisyys. Mutta ymmärrämme yksittäiset sanat niin eri tavoin. Minusta ruikutus on ikävää. Jumalan armon korottamiseen ja siitä kiittämiseen emme tarvitse mitään kuvausta omasta kurjuudestamme.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Armonkerjäläisyys
« Vastaus #18 : 05.10.14 - klo:14:47 »
Taivaan kansalaisella on täysi ylöspito, jota ei voi "terästää" edes kerjäämisellä.

"Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys" (Joh. 10:10).
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Pökkelö

  • Viestejä: 705
Vs: Armonkerjäläisyys
« Vastaus #19 : 07.10.14 - klo:20:53 »
Clemat on mielestäni asian ytimessä vastuksessaan.
Meillä uskovaisillakin on valtavasti omavoimista ylpeyttä jäljellä, jota riisutaan pikku hiljaa kotiin lähdön lähetessä.
Paljaana, vain Jeesuksen uskon kanssa on moni lähtenyt. Omat tiedot, viisaudet ja voimat on jäänyt tänne.
Ja kerjäläisinä ojentaudumme Jumalan Armon puoleen silloin.

Palvelijasta vielä. Jeesus  sanoo ;     
ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja (palvelija).

Hyvä johtajakin on muiden palvelija. Palvelee ja mahdollistaa muiden onnistumisen.
Ehkäpä Jumalan lapsikin Isän esimerkin voimasta kasvaa, ei vain perilliseksi, vaan palvelemaan rakkaudessa.