Miten tulkita Raamattua oikein?

[Jopo]

Jopo:  "Miten Pyhä Henki sitten mielestäsi kirkastaa totuutta? Niin että yksimielisyys johdatuksessa, ymmäryksessä, oppikäsityksissä ja elämässä toteutuu?"

Johdatus, ymmärrys ja opinkästys, ja elämässä toteutuminen.

Mikään näistä mainituista ei liity kristittyjen yksimielisyyteen ja yhteyteen.
__________

Mennään siis asiaan, - mistä kristittyjen yksimielisyydessä on kysymys:

Olen hämmästynyt. Ja enemmänkin.

Tuossa kysymyksessäni lainasin suoraan nimimerkki crystalvoicen tekstiä. Aiheenammme on siis Raamatun ymmärrys tai tulkinta.

Oletko tosiaan sitä mieltä, että kristittyjen yksimielisyyteen ja yhteyteen ei ole mitään vaikutusta millaisia opinkäsityksiä heillä on? Tai millainen ymmärrys heillä on Raamatusta? Milainen käsitys Jumalan johdatuksesta?  Voiko noista asioista siis ajatella aivan mitä tahansa ja silti toteutua yksimielisyys ja yhteys uskossa?

Ihan sama miten Raamattua ymmärretään? Saako Jeesuksesta, sovituksesta, vanhurskauttamisesta ajatella miten vain haluaa ja olla ja elää samalla oikeassa yksimielisyydessä ja yhteydessä - jos noilla opinkäsityksillä ei ole mitään tekemistä kristittyjen yhteyden ja yksimielisyyden kanssa?

[Jopo]

Minusta syy on myös siinä, että ilmoitus on osittain epäselvä.

Viime kädessä kullakin ihmisellä on oma uskonsa, eikä ole mitään absoluuttista inhimillisesti käsitettävää mittapuuta, josta käsin ehdoton totuus loistaisi päivänselvästi; siitä syystä tietenkin, että Raamattu on myös kristityiksi itseään nimittävien keskuudessa saatu opettamaan eri tavoin. Eli Raamattu on havaittu vahanenäksi, jonka kukin yksilö tai yhteisö muokkaa vähän eri näköiseksi.

Ulkopuolisen ei tosin ole vaikea ymmärtää, mistä erimielisyydet johtuvat. Raamattu on kirjasto, joka on kirjoitettu osittain toisistaan tietämättömien ihmisten toimesta eri tilanteisiin eri aikoina. Raamatusta eli isosta kirjastosta (niin kuin mistä tahansa kirjastosta) löytyy helposti asiasta kuin asiasta ainakin näennäisesti toisensa kumoavia kohtia. Mielikuvitusta ja järkeä käyttämällä kirjaston eri opetuksista tai näkemyksistä saa muovailtua haluamansa opetuksen, jonka kumoavan opetuksen tai näkemyksen voi konstruoida samasta kirjastosta.

Jaa, käsitin joistain aiemmista teksteistäsi, että olisit Jeesukseen uskova. Erehdyinköhän?

Tässä puhuttiin Raamatun tulkinnasta. Ja itse ajattelin, että nimenomaan kristilliseltä kannalta katsottuna. Eli siitä lähtökohdasta käsin, että Raamattu on luotettava Jumalan ilmoitus kaikessa rosoisuudessaan.  Vaikka sen ymmärtämisessä eroavuuksia onkin.

Kaikkein keskeisimmistä perusasioista ollaan käsittääkseni kohtalaisen laajalti yhtämieltä useimpien kristillisiksi itsensä mieltävien yhteisöjen kanssa. Että Jeesus on Jumalan Poika, luvattu Messias, syntiemme Sovittaja, Vapahtaja. Jonka kautta ainoastaan on pelastus, pääsy Isän tykö taivaaseen.

Jos halutaan siirtyä keskustelussa Raamatun tulkinnasta sen luotettavuuden pohdintaan, siihen pitäsi mielestäni olla jokin toinen palsta. Itse en lähde siihen ainakaan tässä yhteydessä.

[Jopo]

Samasta asiasta olen kirjoittanut vastaukset, siis niihin viesteihin joihin olen vastannut.
Meillä on vaan erilaiset näkenykset sinun kirjoittamistasi viesteistä. 

Kovin montaa viestiäsi en tosin ole lukenutkaan, kuten en monien muidenkaan nimimerkkien viestejä. Maailma (netti) on täynnä erilaisia mielipiteitä ja erilaisia tulkintoja vallitsevista asioita. Kristinuskotakin on satoja erilaisia käsityksiä ja toteuttamistapoja. En ole kiinnostunut sellaisista. Vain tämä yksi asia on kiinnostava, koska olen tämän todistaja, kuinka syntinen saa syntinsä anteeksi, syntyy Jumalalle lapseksi ja perii yhdessä Kristuksen kanssa Jumalan valtakunnan.

Jokainen aikanaan vastaa Herralle tästä omasta elämästään. Minä tiedän Lunastajani elävän, ja tiedän hänen seisovan viimeisenä multien päällä. Todistan hänestä koska hän on tie totuus ja elämä.

Asioista joita Raamattu ei selvästi kerro, ei pidä lähteä arvailemalla rakentamaan itselleen (tai muillekkaan) taivastietä.

Tuo taisi olla vastaus Ifalle. Mutta en malta olla komentoimatta.

Minua ihmetyttää miten osata keskustella ilman että juurikaan lukee toisten viestejä, eikä ole niistä oikeastaan edes kiinnostunutkaan? Kun "Maailma (netti) on täynnä erilaisia mielipiteitä"..

Eduskunnasta oli aikoinaan huuli, että millainen paikka se on:
Henkilö pitää pitkän puheen, ei sano kuitenkaan oikeastaan mitään, kukaan ei ymmärrä ja silti kaikki ovat eri mieltä asiasta.

Toivotaan, että meillä olisi täällä vähän paremmin.

[crystalvoice]

...käsitin joistain aiemmista teksteistäsi, että olisit Jeesukseen uskova. Erehdyinköhän?

Olen ja en ole.

Ennen uskoontuloa aikoinaan rakastuin filosofiaan tai kriittiseen ajatteluun, jossa vaaditaan järkeen vetoavia argumentteja ja todisteita päinvastoin kuin uskonnoissa, joissa vedotaan uskonnolliseen auktoriteettiin, mysteereihin, ihmisen itsekkääseen luonteeseen porkkanalla ja kepillä ja ihmeisiin (joita ei voi verifioida). Myöhemmin tulin uskoon, mutta sen jälkeen tuli vaihe, jolloin tutustuin akateemiseen raamattukritiikkiin, ja lisäksi vanha filosointi ja siihen liittyvä kriittisyys nosti päätään, joten usko joutui vaikeuksiin, enkä vieläkään ole päässyt "tasapainoon", koska näen ammottavan kuilun järjen, filosofian ja usko(nno)n välillä. Välillä kykenen sammuttamaan filosofisen puolen itsessäni, silloin uskon. Mutta kun alan järkeillä, usko sammuu. Koen viime kädessä filosofian tai kriittisen ajattelun ja usko(nno)n toinen toisensa vihollisena, jos rehellinen olen. Olen yrittänyt niitä jotenkin yhteensovittaa, mutta en ole onnistunut ainakaan itselleni uskottavalla tavalla.

Olen niin paljon näitä asioita pohtinut, enkä usko täältä mitään radikaalia uutta saavani, joten parasta olla meikäläisen syrjässä, varsinkin, kun helposti tulee esitettyä ajatuksia, jotka sotivat monien konservatiivien näkemyksiä vastaan (vaikka ajatukset esittäisi kysymyksen tai ihmettelyn muodossa).

[evlutkristitty]

crystalvoicella on rehellistä puhetta. Kuvailet hyvin sinua kiusaavan vihollisen voimaa, ja juonia joilla se yrittää johtaa pois Kristuksesta uskomaan tuon pienen pääkallon sisällä sijaitseva multalapiollisen kaikkivaltiaaseen voimaan.

Rippikoulussa söin välitunnilla evääni hautausmaalla. Siellä oli hauturin jäljiltä pääkallo mullan päällä, erään avatun haudan vierellä, se oli aivan tyhjä. Tämä opetti minulle 15 vuotiaalle pojalle, että tuon kapistuksen sisältöön ei voi luottaa vähäisessäkään määrin. Sodassa isävainaa näki pelkän naamataulun puun oksalla takaosa oli poissa. Lentopommi osui ruumiskuormaan.

Ei siis mitään huolta vaikka näistä pääkopista, (ja omastakin, jos siellä tietoa on), tulisi millaista asiaa hyvänsä, sillä ei ole mitään merkitystä kun lähtöpäivä koittaa. - Toistan ei mitään merkitystä -.

Mutta jos se "tieto" on saanut aikaan epäuskon kaikkivaltiaan Jumalan sanaa kohtaan, on seurauksena ikuinen vahinko. Otetaan siis ihan rauhallisesti kaikki korvien välistä tuleva tajunnanvirta vastaan, mutta ei anneta sen häiritä tärkeämpiä asioita. 

Tieto on hyvä, kun se on USKON KANSSA yhteinen. MUtta huono asia jos se sotii iankaikkisesti pysyvää totuutta ja perintöoikeutta vastaan.

[evlutkristitty]

Jopo: "Oletko tosiaan sitä mieltä, että kristittyjen yksimielisyyteen ja yhteyteen ei ole mitään vaikutusta millaisia opinkäsityksiä heillä on? Tai millainen ymmärrys heillä on Raamatusta? Milainen käsitys Jumalan johdatuksesta?  Voiko noista asioista siis ajatella aivan mitä tahansa ja silti toteutua yksimielisyys ja yhteys uskossa?"

Justiin kopioin Raamatusta, - sinullekkin tiedoksi, mitä kristittyjen yhteinen ymmärrys on Jumalan sanan mukaan.

Raamatussa kun ei ole kuin yksi ymmärrys pelastuskysymykseen, siitä ei voi olla montaa ymmärrystä.

Raamattuun ei lisäillä mitään sellaista, mitä siinä ei selvästi lue, eikä sanaakaan oteta pois, tällä pääsee jo pitkälle.

Sitten Raamatussa on paljon sellaisia asioita, joista jokaisella on ja saa olla oma ymmärryksensä, niistä jotka eivät liity pelastukseen. Ympäri maapalloa on jo niin monia erilaisia kansoja ja kulttuureita joissa kristityt elävät.  Jumalanpalvelusmenot eroavat toisistaan. etc.

[crystalvoice]

crystalvoicella on rehellistä puhetta. Kuvailet hyvin sinua kiusaavan vihollisen voimaa, ja juonia joilla se yrittää johtaa pois Kristuksesta uskomaan tuon pienen pääkallon sisällä sijaitseva multalapiollisen kaikkivaltiaaseen voimaan.

Rippikoulussa söin välitunnilla evääni hautausmaalla. Siellä oli hauturin jäljiltä pääkallo mullan päällä, erään avatun haudan vierellä, se oli aivan tyhjä. Tämä opetti minulle 15 vuotiaalle pojalle, että tuon kapistuksen sisältöön ei voi luottaa vähäisessäkään määrin. Sodassa isävainaa näki pelkän naamataulun puun oksalla takaosa oli poissa. Lentopommi osui ruumiskuormaan.

Ei siis mitään huolta vaikka näistä pääkopista, (ja omastakin, jos siellä tietoa on), tulisi millaista asiaa hyvänsä, sillä ei ole mitään merkitystä kun lähtöpäivä koittaa. - Toistan ei mitään merkitystä -.

Mutta jos se "tieto" on saanut aikaan epäuskon kaikkivaltiaan Jumalan sanaa kohtaan, on seurauksena ikuinen vahinko. Otetaan siis ihan rauhallisesti kaikki korvien välistä tuleva tajunnanvirta vastaan, mutta ei anneta sen häiritä tärkeämpiä asioita. 

Tieto on hyvä, kun se on USKON KANSSA yhteinen. MUtta huono asia jos se sotii iankaikkisesti pysyvää totuutta ja perintöoikeutta vastaan.

Piispa Eero Huovisen työhuoneessa oli aikoinaan pääkallo. Monilla pietisteillä oli puolestaan aikoinaan oma ruumisarkku kotona valmiina, jotta ihminen pysyisi helpommin hengellisesti valveilla. Oman kuoleman ajatteleminen on hyvä keino kuolla pois turhasta ajallisuuteen tarrautumisesta, sillä kuka tahansa voi kuolla mikä hetki hyvänsä, ja kun sen pitää säännöllisesti mielessä (siis sen, että juuri MINÄ voin kuolla alle sekunnin päästä), ei ole vaikeutta keskittyä olennaiseen elämässä, eikä ole silloin vaikeutta nähdä kaiken ajallisen turhamaisuuden hölmöyttä.

Nykyaikana, kun ei ole enää yhtenäiskulttuuria, yhtä ainoaa enemmistön omaksumaa maailmankatsomusta tai yhtä ainoaa kristillistä kirkkoa auktoriteettina (niin kuin keskiajalla), ja kun lisäksi uskontojen, maailmankatsomusten ja filosofioiden kirjo on suurempi kuin koskaan (ja kun itsenäisyyteen on muutenkin suurempi pakotus, eikä yhtä "kuosia", johon tulisi tavan tallaajana pukeutua, ole enää olemassa), niin tulee ajatelleeksi, että nyt jos koskaan on otettava täysi henkilökohtainen vastuu siitä, mitä kristittynä ajattelee näistä uskonasioista (siihen on ikään kuin oikeuskin, joka saa tukensa "pirstoutumisen" tosiasiasta). Ei voi näet turvautua siihen, että yksi ainoa Kirkko on auktoriteetti, sillä kirkollisia auktoriteetteja, kravattikaulaisia "pastoreita" ja niin sanottuja voideltuja hengen miehiä ja naisia on lukemattomia. Ei ole kristittyä, jota joku toinen kristittynä itseään pitävä ei pitäisi harhaoppisena tai helvettiin matkalla olevana. On uskallettava seisoa vaikka yksin kaikkia vastaan. Siihen uskaltautui myös Luther, vaikka hänen aikanaan ei ollut uskonnollisten auktoriteettien sekamelskaa.

[evlutkristitty]

Aamen.   

Hepr. 12:25   Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, ...

... niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista.

Hepr. 12:26   Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: "Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin."

Hepr. 12:27   Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, ...

... että ne, jotka eivät järky, pysyisivät.

Hepr. 12:28   Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla;
Hepr. 12:29   sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.

[Jopo]

Jopo: "Oletko tosiaan sitä mieltä, että kristittyjen yksimielisyyteen ja yhteyteen ei ole mitään vaikutusta millaisia opinkäsityksiä heillä on? Tai millainen ymmärrys heillä on Raamatusta? Milainen käsitys Jumalan johdatuksesta?  Voiko noista asioista siis ajatella aivan mitä tahansa ja silti toteutua yksimielisyys ja yhteys uskossa?"

Justiin kopioin Raamatusta, - sinullekkin tiedoksi, mitä kristittyjen yhteinen ymmärrys on Jumalan sanan mukaan.

Raamatussa kun ei ole kuin yksi ymmärrys pelastuskysymykseen, siitä ei voi olla montaa ymmärrystä.

Raamattuun ei lisäillä mitään sellaista, mitä siinä ei selvästi lue, eikä sanaakaan oteta pois, tällä pääsee jo pitkälle.

Sitten Raamatussa on paljon sellaisia asioita, joista jokaisella on ja saa olla oma ymmärryksensä, niistä jotka eivät liity pelastukseen. Ympäri maapalloa on jo niin monia erilaisia kansoja ja kulttuureita joissa kristityt elävät.  Jumalanpalvelusmenot eroavat toisistaan. etc.

Olen tuosta yllä olevasta pitkälti samaa mieltä. Ehkä ymmärretään sana "opillinen" nyt tässä kohtaa eri tavoin. Ehkä et kuitenkaan tarkoita oikeasti, että oppi ei olisi tärkeä asia yksimielisyydessä ja uskon yhteydessä? Eikö riidat ja hajannukset uskovien välillä ole usein juuri opillisia? Jos ei hyväksytä vaikkapa lasten kastamista, perustetaan seurakunta jossa lapsia ei kasteta jne.

Jos sanotaan vaikka uskovien lyhin perustunnustus:"Jeesus Kristus on Herra", siinä kerrotaan mitä Jeesuksesta ajetallaan, uskotaan. Tuo tunnustus on niitä kristinuskon pääopinkappaleita.

Jollekin sana "oppi" saattaa tuottaa sydämen tykytyksiä. Ja Kristinuskossa uskon kohde on Persoona, Jeesus Kristus. Ei opinkappaleet sinänsä. Mutta kun Jeesus kysyy:"Kuka minä teidän mielestänne olen", siihen tulee meidän jotenkin vastata. Mitä Hänestä uskomme. Onko Hän vain ihminen, profeetta, vain hyvä opettaja, vai Jumalan Poika ja Vapahtaja? Ilman Raamatusta saatavaa opetusta, oppia, emme voisi antaa oikeata vastausta.

Minusta kysymys pelastuksesta on juuri opillinen pääkysymys.

Uskonpuhdistus alkoi käsittääkseni juuri siitä, että pelastuksen asiassa oltiin menty pahasti harhaan. Ihmisen tekojen korostamiseen, jopa rahan käyttämiseen syntien anteeksisaamiseen tai kiirastulesta pelastamiseen. Opetukseen Paavin arvovallasta jne. Esim. Ev.lut Tunnustuskirjat - joita molemmat arvostanemme? - on juuri opillista rajankäyntiä sen kirjoittajien mielestä vääriä oppeja vastaan. Eikö?

Jos koetetaan vielä hieman konkretiaa. Onko mielestäsi aivan sama mitä esim. kasteesta, ehtoollisesta, ihmisen osuudesta pelastuksessa opetetaan? Jos noiden asioiden ymmärtämisen ilmaisemisessa ei ole kysymys opista ja Raamatun ymmärtämisestä, mistä sitten?

Room.6:
"Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!"

1.Tim.1:
"Niinkuin minä Makedoniaan lähtiessäni kehoitin sinua jäämään Efesoon, käskeäksesi eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi"

[evlutkristitty]

Justiinsa eilen näytin Raamatusta missä asioissa kristityt ovat yhtä. Oppi on siis välttämätön kaikille kristityille yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Tämä päämäärä on Kristuksen käskyn mukaisesti koko maailman evankelioiminen Kristukselle.

Ihmisten (tai ryhmien) muodostamilla erilaisilla käsityksillä ja tulkinnoilla ei yhteyttä synny. Ja kun ei ole yhteyttä, silloin  syntyy pienryhmiä ja näiden välille epäterve kilpailu, jossa kukin poppoo toimii "omaan pussiinsa" siis rekrytoidakseen mahdollisimman paljon oman porukkaansa toimintaa ylläpitäviä maksukykyisiä henkilöitä. Näin Jeesuksen käsky koko maailman evankelioimisesta YKSIN HÄNELLE, ei toteudu.

Matt. 28:18   Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Matt. 28:19   Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
Matt. 28:20   ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

[Oloneuvos]

Jollekin sana "oppi" saattaa tuottaa sydämen tykytyksiä. Ja Kristinuskossa uskon kohde on Persoona, Jeesus Kristus. Ei opinkappaleet sinänsä. Mutta kun Jeesus kysyy:"Kuka minä teidän mielestänne olen", siihen tulee meidän jotenkin vastata. Mitä Hänestä uskomme. Onko Hän vain ihminen, profeetta, vain hyvä opettaja, vai Jumalan Poika ja Vapahtaja? Ilman Raamatusta saatavaa opetusta, oppia, emme voisi antaa oikeata vastausta.

Minusta kysymys pelastuksesta on juuri opillinen pääkysymys.

Tässä liikutaan kristinuskon ytimessä. Elävä usko ei ole uskoa uskoon eikä niihin asioihin, jotka ovat varjo- tai esikuvia pelastuksesta. Pelastus on henkilö Jeesus Kristus. Hän ei ole jokin mystinen asia vaan elävä persoona. Ihminen ei pelastu uskomalla ulkoisiin toimituksiin ja asioihin vaan uskomalla Jeesuksen Kristuksen henkilöön, joka otti päälleen maailman synnin ja vei sen pois. "Katsokaa Minuun ja pelastukaa te maailman ääret kaikki, sillä Minä olen Jumala eikä kukaan toinen. Ei ole muuta pelastavaa Jumalaa kuin Minä". Pelastus on ihmistä aivan lähellä ja "on tapahtuva, että jokainen joka huutaa avukseen Herran Jeesuksen nimeä, pelastuu" eikä ole "muuta nimeä, ihmisille annettua, jossa voisimme pelastua".

Look unto me, and be ye saved, all the ends of the earth: for I am God, and there is none else - Katsokaa Minuun ja olette pelastuneet kaikki maan ääret, sillä Minä olen Jumala eikä toista ole (Oloneuvoksen käännös Jes. 45:22, KJV).

[evlutkristitty]

Pyhät Sakramantit, Kaste ja HPE, ovat Jeesuksen asettamat. Joka näitä armon sanaa välittäviä Jumalan lahjoja halveksii, tai niiden voimaa vähättelee, - hän ei tunne vielä Kristusta. Kristus itse on läsnä, sekä Kasteessa että asettamassaan Pyhässä Ehtoollisessa, aina maailman loppuun asti.

Joh. 6:53   Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.


Joh. 6:54   Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Joh. 6:55   Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
Joh. 6:56   Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Joh. 6:57   Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.

[crystalvoice]

Jollekin sana "oppi" saattaa tuottaa sydämen tykytyksiä. Ja Kristinuskossa uskon kohde on Persoona, Jeesus Kristus. Ei opinkappaleet sinänsä. Mutta kun Jeesus kysyy:"Kuka minä teidän mielestänne olen", siihen tulee meidän jotenkin vastata. Mitä Hänestä uskomme. Onko Hän vain ihminen, profeetta, vain hyvä opettaja, vai Jumalan Poika ja Vapahtaja? Ilman Raamatusta saatavaa opetusta, oppia, emme voisi antaa oikeata vastausta.

Minusta kysymys pelastuksesta on juuri opillinen pääkysymys.

Tässä liikutaan kristinuskon ytimessä. Elävä usko ei ole uskoa uskoon eikä niihin asioihin, jotka ovat varjo- tai esikuvia pelastuksesta. Pelastus on henkilö Jeesus Kristus. Hän ei ole jokin mystinen asia vaan elävä persoona. Ihminen ei pelastu uskomalla ulkoisiin toimituksiin ja asioihin vaan uskomalla Jeesuksen Kristuksen henkilöön, joka otti päälleen maailman synnin ja vei sen pois. "Katsokaa Minuun ja pelastukaa te maailman ääret kaikki, sillä Minä olen Jumala eikä kukaan toinen. Ei ole muuta pelastavaa Jumalaa kuin Minä". Pelastus on ihmistä aivan lähellä ja "on tapahtuva, että jokainen joka huutaa avukseen Herran Jeesuksen nimeä, pelastuu" eikä ole "muuta nimeä, ihmisille annettua, jossa voisimme pelastua".

Look unto me, and be ye saved, all the ends of the earth: for I am God, and there is none else - Katsokaa Minuun ja olette pelastuneet kaikki maan ääret, sillä Minä olen Jumala eikä toista ole (Oloneuvoksen käännös Jes. 45:22, KJV).

Usko on uskoa aina johonkin objektiiviseen uskoon eli uskonsisältöön. Uskossa on aina läsnä kaksi puolta: usko, jolla uskotaan, ja usko, joka uskotaan (tai uskon sisältö, johon uskotaan). Pelkkä subjektiivinen usko ei riitä, eli ei riitä pelkkä usko, jolla uskotaan, sillä uskolla on aina jokin sisältö, oli se sitten asia tai persoona tai sekä että.

Jeesus-Persoona, jonka olemassaoloon myös uskova uskoo, koska ei näe Häntä, omaa tiettyjä asiasisältöjä (esim. mitä Hän ajattelee ihmisestä, mitä Hän opettaa jne.), joten ei voi mielestäni erottaa Jeesus-Persoonaa asiasta. Persoona ilman minkäänlaista ymmärrettävää asiasisältöä olisi mielestäni melko käsittämättömän tai tuntematon persoona, kuin aave, täysin epämääräinen, näkymätön, ulkoisin aistein havaitsematon ja mykkä.

[Ifa]

Jollekin sana "oppi" saattaa tuottaa sydämen tykytyksiä. Ja Kristinuskossa uskon kohde on Persoona, Jeesus Kristus. Ei opinkappaleet sinänsä. Mutta kun Jeesus kysyy:"Kuka minä teidän mielestänne olen", siihen tulee meidän jotenkin vastata. Mitä Hänestä uskomme. Onko Hän vain ihminen, profeetta, vain hyvä opettaja, vai Jumalan Poika ja Vapahtaja? Ilman Raamatusta saatavaa opetusta, oppia, emme voisi antaa oikeata vastausta.

Minusta kysymys pelastuksesta on juuri opillinen pääkysymys.

Tässä liikutaan kristinuskon ytimessä. Elävä usko ei ole uskoa uskoon eikä niihin asioihin, jotka ovat varjo- tai esikuvia pelastuksesta. Pelastus on henkilö Jeesus Kristus. Hän ei ole jokin mystinen asia vaan elävä persoona. Ihminen ei pelastu uskomalla ulkoisiin toimituksiin ja asioihin vaan uskomalla Jeesuksen Kristuksen henkilöön, joka otti päälleen maailman synnin ja vei sen pois. "Katsokaa Minuun ja pelastukaa te maailman ääret kaikki, sillä Minä olen Jumala eikä kukaan toinen. Ei ole muuta pelastavaa Jumalaa kuin Minä". Pelastus on ihmistä aivan lähellä ja "on tapahtuva, että jokainen joka huutaa avukseen Herran Jeesuksen nimeä, pelastuu" eikä ole "muuta nimeä, ihmisille annettua, jossa voisimme pelastua".

Look unto me, and be ye saved, all the ends of the earth: for I am God, and there is none else - Katsokaa Minuun ja olette pelastuneet kaikki maan ääret, sillä Minä olen Jumala eikä toista ole (Oloneuvoksen käännös Jes. 45:22, KJV).

Tästä ytimestä on onneksi laajaa yksimielisyyttä eri kristillisissä seurakunnissa. Se luo todellista yhteyttä uskovien keskuuteen ja sen pohjalta voidaan olla yhteisessä rintamassa mm. evankelioinnissa. Mahdollisuus muutokseen-kampanja on yksi esimerkki. Tai pienemmässä mittakaavassa pitää vaikka yhteisiä rukous- ja raamattupiirejä.

Sitten on paljon muita opillisia näkökohtia, joiden takia on jakauduttu vaikka kuinka moneen ryhmittymään, vaikka samaa Raamattua luetaan.

[Ifa]

Crystalvoicen ajatuksiin uskosta Jeesukseen kommentoin, että tämä Jumalan lahjoittama usko on kanavana, jonka välityksellä Jeesuksen vanhurskaus ja elämä jokapäiväisessä arjessa konkretisoituu aitoina, tapahtuvina asioina. Jeesus on Elämä.