Aloin vastaamaan Korpimalle eilen illalla, mutta kesken kiireessä...

Onhan kristittyjä epäilemättä moneen lähtöön, mutta onneksi Raamatussa on yhteistä ja olennaista ohjeistusta. Toki sitten heti tulee tulkinnallisia erimielisyyksiä eli ihmisten oma ajattelu vaikuttaa siihen, miten Raamattua ja Jumalan tahtoa tulkitaan.

Perusteluita voi löytää moneen tilanteeseen, eikä ole aina helppo sanoa, miten Jumala on ajatellut asiat. Eli sitten teologiaa (ihmisten ajattelua) löytyy moneen lähtöön. Kuppikuntia ja erimielisyyksiä syntyy pienestä ja suuresta helposti, toisaalta totuus on myös jotakin - ja usein ihmiset ovat vakuuttuneita siitä, että juuri he ovat oikeassa.

Hieman tätä samaa tunnistin itsessäni, kun mietin miten kristityn "tulisi äänestää". Vähän tällä tavoin: "Minähän olen miettinyt asioita, joten kaikkien tulisi tietysti äänestää kuin minä." Aikamoista jyrämäisyyttä ja oma napa ensin -ajattelua voi siis olla. Ehkä järkevämpi tapa ajatella on tunnistaa että ihmisiä (kristittyjäkin) on erilaisia ja heidän arvoperustansa ovat yhtä arvokkaita kuin omani. Vaikka en olisikaan samaa mieltä. Kaikesta ei ole Jumalan käskyä.

Kristinusko ja arvot ovat kyllä kai vähän anakronismi, sillä arvo-käsite on niin tuore. Raamatussa ei ole "arvoja", vaan esimerkiksi Jumalan käskyjä. Ja esimerkiksi lähimmäisenrakkautta voinee ajaa erilaisilla arvoilla ja vaikka politiikoilla, miten sitten asiat näkeekin. Minkälainen tuomio sitten tästä tulee viimeisellä tuomiolla (ja kuka osaa parhaiten), en osaa sanoa.

Lisäys: tuli mieleen vielä Bruce Charltonin litmus-testit (haku blogista tuolla sanalla: https://charltonteaching.blogspot.com/search?q=litmus+test=), joissa hän esittelee omia tulkintojaan nykymaailman arvoista (totuus ja Jumalan tahto vs. vastakohta). Yksi ensimmäisistä hakutuloksista, joka tuli vastaan on hänen kritiikkinsä seksuaalista vallankumousta ja älykkyystutkimuksen kriitikkoja kohtaan (linkki: https://charltonteaching.blogspot.com/2013/08/iq-research-sexual-revolution-and.html). Tässähän selkeästi seksuaalinen vallankumous on Raamatun seksuaalietiikkaa vastaan, lisäksi Raamatun ulkopuolelta hän esittää myös minusta järkeviä pointteja siitä että älykkyystutkimus on vain arkijärjen systematisointia ja sen kriitikoilla on epätotuudelliset ideologiset motiivit. Tämä tuo esille sen, että usein erilaiset (vaikka kommunistiset) ideologiat pyrkivät jopa tuhoamaan kristinuskon maailmasta, vainoa esiintyy. Joidenkin ihmisten näkökulma maailmaan (sisältäen arvot) on siis hyvin ideologinen ja tällä areenalla kristittykin joutuu osin toimimaan. Toisaalta luin joskus tekstiä, jossa kristinuskokin oli esitetty vain yhdeksi ideologiaksi. Onneksi näin ei ole ja uskoakin voi olla.

Joskus tuntuu siltä, että pahin kristittyjen yhteyden este on "kristillisyys".   

Kotimaa-lehden kolumnissa (Jyri Komulainen) pohditaan kristillisiä arvoja: https://www.kotimaa.fi/artikkeli/kolumni-kristilliset-arvot-yhdistetaan-kaikinpuoliseen-konservatiivisuuteen-ja-jopa-ahtaaseen-kansallismielisyyteen/ .

Linkitin täällä jossakin keskustelussa (linkki viestiin: http://puimatanner.net/index.php?topic=949.msg60958#msg60958) evankelisluterilaisen arkkipiispan puheenvuoron, jossa hän muistaakseni ei korostanut "kristillisten arvojen" olemassaoloa ja painotti suhdetta ja elämistä Kristuksen yhteydessä. Jostain olen taas lukenut, että totuus, kauneus ja joku kolmas (en nyt muista mikä) olisivat tällaisia.

Lisäksi luin Uusi Tie -lehdestä (8-9/2023) hiljattain J. J. Aleksi Markkasen kolumnin, jossa oltiin minusta oivaltavasti sitä mieltä, että "Neutraalia maaperää, eräänlaista arvojen ei-kenenkään maata, ei yksinkertaisesti ole olemassa. Kaikki maa on merkitty arvojen viireillä."

Muistelin, että Timo Eskolalla oli myös aiheesta sanottavaa ja löysin Perusta-lehdessä ilmestyneen jutun "Timo Eskola: Jälkikristillisyyden syvetessä arvokonflikti kärjistyy" (https://www.perustalehti.fi/2022/06/jalkikristillisyyden-syvetessa-arvokonflikti-karjistyy/). Teksti ainakin vilisee nykyajan termejä feminismista wokeen ja gender-ideologiaan sekä postmoderniin.

Onhan tässä miettimistä, etenkin kun kristitty ihminen on tavallaan sekoitusta kaikenlaisia vaikutteita ja arvojakin, eikä kaikista asioista selvästikään ole yksimielisyyttä. Maailma vaikutteineen ja ideologioineen vaikuttaa jotenkin kristittyynkin (vaikka vastarintaa lisäten), eikä Raamatusta nähdäkseni löydy suoria tai helppoja vastauksia kaikkiin arvokysymyksiin.

Tämä näkyy varmaankin myös vaalien äänestyskäyttäytymisessä ja siinä että kristittyjä poliitikkojakin löytyy eri puolueista. Sosiaalipsykologi Jonathan Haidt muistuu myös mieleen, hän käsitteli liberaalien ja konservatiivien moraalien kulmakivien eroja, jotka näkyvät varmaan kristityissäkin (blogikirjoitus aiheesta: https://worldaccordingtomatti.blog/2019/02/19/moraalin-kulmakivet-jonathan-haidt-the-righteous-mind-2012/). Luomakunnassa ja ihmisissä on eroja.

Eilen luin enemmän Aabrahamista. Hänen elämänsä on todella merkittävä Raamatussa. Paavali puhuu siitä paljon Galatalaiskirjeessä.

Huomasin että Herra sanoi tämän Aabrahamille:"Minä olen Herra joka toin sinut Kaldean Uurista, antaakseni sinulle tämän maan omaksesi."

Jumlala ei ainakaan Raamatun mukaan ollut puhunut Aabrahamille vielä Ur'issa, vaan hänen isänsä oli päättänyt muuttaa sieltä Harraniin. Silti Herra sanoo tuossa, että hän oli kaikessa siinä mukana ja johti Aabrahamin perhettä.
Herra näytti ilmestyvän Aabrahamille vasta Harranissa kun isänsä oli kuollut.

Siitä eteenpäin hän teki matkaa sen takia että Jumala oli ilmaissut itsensä hänelle ja hän totteli Herraa.

Galatalaiskirjeen 3. luvussa on paljon Aabrahamista.

Jotenkin samastun siihen, että Aabraham tuli niin vakuuttuneeksi Jumalasta, että hän teki sen perustaksi omien valintojensa suhteen.