David Pawson, ero ja uudelleen avioituminen

[pax]

Raamattu puhuu kuinka voimme rakentaa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta ja oljista ja heinistä ja nämä viimeiset ovat tietysti niitä heikoimpia aineita mutta ihminen pelastuu kuin tulen läpi.
Arvokkaat rakennusaineet ovat varmasti sitä kun ihminen rakentaa Jumalan tahdolle ja tuo muu sitten kun heikko ihminen kulkee omantahdon tietä ja keulii ojiin, kuitenkin avuksi huutaa Herraa Jeesusta.
Uskon että elämässään epäonnistunut on kuin publikaani, Herra armahda minua syntistä ja voi olla että elämästä tulee yhtä synnin tunnustusta kun kokee suurta epäonnistumista.
Ja onhan siellä sanottu sekin että monet viimeiset tulevat ensimmäisiksi.
Herra näkee aina sydämen.

[HelenaM]

Pax: "Herra näkee aina sydämen."

Tämä on se ydinasia. Hän on myös sanansa ja Henkensä kautta sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija. Hän myös opettaa omiaan läpi elämän, ja auttaa ihmeellisellä tavalla siinä, että opetus osataan ottaa vastaan ja asiat toteutuvat käytännössä.

[Vilhelm]

Mutta niinkuin sandia sanoi (tai niinkuin sen ymmärsin). Tällä hurskaalla puheella voidaan avata tie kaikille muillekin seksuaalialueen perversioille seurakunnissa.

Koska juuri samat argumentit kelpaa yksi yhteen seuraavissa vaiheissa. Eikä enää ole mihin vedota. Miksei toisiaan rakastavia ja rukoilevia ja lempeitä ja aktiivisia kuorolaisia voisi siunata ja hyväksyä yhteyteen. Eihän heteroiltakaan edellytetä yksiaviosuutta. Kukaan meistä ei ole synnitön. Kukaan ei ole täydellinen. Herra näkee sydämen.

Muuten, minulle eräs johtava evankelista sanoi juuri noin kun ihmettelin miksi evankelioimistyön keulakuvaksi on  nostettu ihminen joka otti erään vanhimmistoveljen vaimon (evankelista myös) itselleen ja asui avoliitossa hänen kanssaan kunnes avioero tuli virallisesti voimaan. Sitten menivät naimisiin ja koko ajan evankeliointireissuja tehtiin ja avioliittotyössä toimittiin innokkaasti. Ja edelleen seurakuntatyö ja evankeliointi sujuu. Siunaukset ja kättenpäällepanemiset ja muut taikatemput varmaankin puhdistivat ja toivat sen paremman hyväksynnän jota Raamattu ei pystynyt antamaan.

Nykyään kun tuosta ei löydetä moitittavaa. Moitittavaa löytyy vain niistä jotka tätä kyseenalaistavat.

[HelenaM]

Vilhelm tuo esimerkkisi on ymmärtääkseni selvä tapaus ja osoitus siitä, että on toimittu sanan vastaisesti. Tämänkaltaisiin en edes viittaa omissa viesteissäni, koska ovat selkeitä.

Pawsonin puheessa ihmettelin hänen yksioikoisuuttaan, kuinka hän ei ota lainkaan huomioon ihmisten eri elämäntilanteita. Hän aivankuin yleistää kaikki elämäntilanteet yhteen kapeaan tilanteeseen ja käsittelee asiaa vain siitä näkökulmasta, että jokainen eronnut on itse halunnut erota ja avioituu uudelleen vaihtaakseen puolisoa. Tällainen vaikutelma minulle tuli hänen puheestaan.

[pax]

No juu, kyllä tuo on nyt päivänselvä juttu ettei seurakunnan sisällä julistustyössä oleva voi tehdä tuollaista, tai jos tekee on sivussa kaikesta hengellisestä työstä ja vakava nuhtelu paikallaan.

Nyt alun perin kysymys voiko armon saada vain hylkäämällä uusi puoliso kuten Pawson opettaa.

[sandia]

No juu, kyllä tuo on nyt päivänselvä juttu ettei seurakunnan sisällä julistustyössä oleva voi tehdä tuollaista, tai jos tekee on sivussa kaikesta hengellisestä työstä ja vakava nuhtelu paikallaan.

Nyt alun perin kysymys voiko armon saada vain hylkäämällä uusi puoliso kuten Pawson opettaa.

Tää on rohkeampi kysymys ja Pawsonilla oli vastaus siihen.

Kuten Vilhelm jo esitti,mikäli ymmärsin hänet oikein ( en tahdo laittaa sanoja kenenkään suuhun), mistä muusta synnistä tehdään parannus siten, että jatketaan siinä synnissä elämistä?
Siis loogisesti ajatellen.

Minulla on myös mielessä lähtökohta omien oppimiskokemusten kautta, mitä ei olla vielä tuotu esille tässä ketjussa.

Mitä jos parannusta tehdessä oppii voimakkaasti sydämessään, että ero ja uudellenavioituminen on juuri sydämen tasolla tapahtuva synti, eikä siis sääntöjen rikkominen.
Siitähän kaikissa synneissä on lopulta kyse.

Sydän kapinoi Jumala vastaan, tekee omiaan mistään muusta välittämättä.
Voiko siitä sitten tehdä parannusta ja jatkaa samaa rataa?

Asia ratkaistaan tällä sydämen tasolla.

Oli uskovia jotka neuvoivat minua eroamaan miehestä sanoen, että Jumalahan tahtoo sinun olevan onnellinen.
Eli heidän ratkaisunsa minulle oli nostaa kytkintä ja lähteä etsimään onnea.

Jumala näytti minulle toisen tien.
Se alkoi siten, että hän rukouksessa sanoi minulle: jos et nöyrry ja luovu vihastasi, joudut kärsimään loppuelämäsi.

Olin nähnyt itseni vain ja ainoastaan uhrina siihen asti, mutta Jumala kiepautti vaa'an ihan toiseen suuntaan.

Uskon että ihmiselämässä kaikki hyvä alkaa tuosta: omasta itsestä vastuunottamisesta.
Moni ei pidä siitä. On kiva selittää itsensä uhrina ja syyttää muita. Ihminen menee yllättävän pitkälle tässä ajatteluketjussa.

Mutta silloin kieputaan omien negatiivisten ajatusten ympärillä ja etsitään hyvää itsen ulkopuolelta, jotta sitten voidaan tuntea onnellisuuden tunteita.

Eli vastauksena esittäisin, että  niin kauan kuin ihminen näkee tämän asian lakina (mikä aiheuttaa Raamatun mukaan vihaa), törmätään juuri aloituksen  kysymykseen: "pitääks mun................."

Kuten jo tän ketjun alkupuolella sanoin, kukin ihminen tekee tässä minkä parhaaksi näkee.
Kuten kaikessa muussakin.

[sandia]

Tässä yhteydessä en voi olla ottamatta esille tapausta Räsänen.
Se on sosiologisesti erittäin mielenkiintoinen ilmiö. Olen melko skeptinen hänen ristiretkensä suhteen.

Mutta moni uskova nojaa häneen, joka sentään uskaltaa sanoa synnin synniksi.
Niin. Yhden synnin. Sen synnin, mistä enemmistö kykenee ajattelemaan: "emmä ainakaan". Entä mitä se kaikki mitä Vilhelm on kuvannut tässä ketjussa?

[sandia]

Ja jotta en kuvaisi itseäni minäkään epätodellisen hyvässä valossa, voin myöntää, että vaikka puolisoni on tätä nykyä hyvä, minua paljon tukeva, vilpitön puoliso mistä saan olla todella kiitollinen, niin omasta sydämestä kyllä vieläkin välillä tulee käärmeen myrkkyä siis inhoittavaa tuomitsevaa ajatussettiä menneisyyden takia ja joudun usein ottamaan itseäni kiinni niskasta asian suhteen. Kristuksen valossa se kaikki on todella rumaa, armotonta settiä, mikä lähtee omasta syntisestä olemuksesta.

Lisään tähän vielä, että minä ja puolisoni  kokemus siitä että kuulumme yhteen on todella voimakas, ollut ensitapaamisesta asti, eli se posiviinen jännite välillämme on aina onneksi säilynyt. Vaikka hän on maailman ärsyttävin mies!!!!!!!!!!!!!!

[Vilhelm]

Seurakuntakurissa täytyy olla jokin taso, lähtökohta tai laki josta käsin, jossa seisomalla, arvioidaan tapauskohtaisesti avionrikkojien teot, motiivit ja nykyinen hengellinen tila.

Mitään muuta lähtökohtaa ei voida ottaa kun se mikä Raamatussa on ilmoitettu. Se on mielestäni tuo Pawsonin linja. Ihmisillä ei ole lupaa poiketa tuosta. Mutta Jumala on kaiken yläpuolella. Hän on käskijä ja Herra.

Pyhä Henki on annettu seurakunnalle nimenomaan paljastamaan synnin, vanhurskauden ja tuomion. Mutta tämä läpivalaisu tarvitsee aikaa. Se tarvitsee rukouksien kautta valmistelua, arviointia. Se tarvitsee nöyrtymistä ja alistumista tälle viisaudelle.

Mutta. Lukuisien esimerkkien valossa sanoisin että sandian valaisu uskovan sydämestä tuossa ylempänä on totta (#65 tässä oletus että ymmärsin sen oikein). Tähän Jumalalliseen säätämykseen ei nykykristitty suostu ja pakenee langenneena toiseen seurakuntaan (lue vapaakirkkoon) jossa saa vapaasti taas toimia ja leikkiä että asiat on selvitetty ja hyväksyntä saatu.

Pakoonjuoksu se on se ratkaisu. Se oli sitä jo paratiisissa. Ja se on sitä paratiisin ulkopuolella.

Paha juttu on se, että jos juokset sutta karkuun vastaan tulee...

Monenko haaksirikon kautta pitää kovan kristityn kulkea ennenkuin makaa paljaalla luodolla kaikkensa menettäneenä ja luovuttaa Jumalvihansa ja asettuu hengessään oikealle tolalle?

Monen...

[pax]

Onko mahdollista että ihminen tekee parannuksen kaikista synneistään?

[Vilhelm]

"iloitsen [] siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, []
Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.
Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista!"

Aika selkeästi se on mahdollista, koska se on edellytys pelastumiselle. Jos ette tee...ette näe valtakuntaa. Tehkää parannus ja ...

Eli ensin tuomitseva sana - murhe ja hätä - parannuksen teko - pelastus ja ilo.

Jos tätä aihepiiriä vain koskevaa esimerkkiä käyttää niin mitä olisi tapahtunut jos Daavid ei olisi ehtinyt murhaamaan Uuriaa. Olisiko Naatan siunannut tämän rakkaudenliekin hurman ja aivan ihanan rakastumisen. Vai olisiko ollut julmuri joka olisi pakottanut Batseban ahtaaseen kylmään avioliittoon takaisin vasten hänen tahtoaan ja rikkonut hyvän mielen ja pilannut kaiken.

Toinen esimerkki onkin sitten suuri Herodeksen rakkaustarina jonka Johannes yritti tärvellä ja eroittaa uuden suuren rakkauden yhdistämät sielut. Ei onnistunut vaan rakkaus voitti.

Parannus sanana meillä sisältää toimintaa, engl. se on repent joka mulle kuulostaa  vain sisäisen asenteen muutokselta. metanoia on kreikassa juuri tuota mielenmuutosta ja täyskäännös ajatella päinvastoin kuin aiemmin.

Mutta mun onneksi Raamattu liittää siihen usein parannuksen soveliaat hedelmät joita pitää ihan oikeasti tehdäkin. Hyvänä esimerkkinä koko prosessista on Sakkeus.

Mutta sanoisin että ko. toiminta sisältää sen että ihminen pudottaa kaikki selityksensä, syynsä ja syyllisensä ja luopuu niistä kaikista ja istuu säkissä ja tuhkassa hiljaa niin kauan että Jumala osoittaa tien tästä pysähdyspisteestä eteenpäin. Sakkeus tosin tiesi heti mitä piti tehdä. Mutta hän olikin Raamattunsa lukenut.

Nykykristitty kun saa tietonsa ja moraalisen kompassinsa lähinnä Kodin kuvalehdestä.

[pax]

Minä uskon niin ettei minun katumus ja parannuksen tekeminen ole koskaan hyvää, ihmisenä olen kuin saastainen vaate Jumalan edessä mutta vain ja ainoastaan Jeesuksen sovintoveri tekee minut puhtaaksi. Toki pyrin elämään parannuksessa.

Miten tekisin parannuksen esim siitä etten ole Jumalaa rakastanut yli kaiken ja lähimmäistäni niinkuin itseäni.

Ja joka rikkoo lain yhdessä kohdin on syyllinen kaikkiin.

Vain Armo kantaa.

[sandia]

Jumala sanoi, että kun laittomuus pääsee valtaa, kylmenee useampien rakkaus.
Eli kun kulttuurissa tietoisuus Jumalan sanasta alkaa huveta, niin monta asiaa ei edes huomioida. Se on kai se maailman henki. Mutta tuskin Jumalan edessä se on oikeutus synnille ja sille, että ei tee parannusta. Eihän Jumalan sana muutu.
Mutta tuntuu, että uskovat mm. uudelleenavioitumisen suhteen ovat myös uudelleenmääritelleet Jumalan sanan tässä asiassa.

Kuten sanoin, ihminen tekee mitä lystää suurimmaksi osaksi ja mennessään oikeuttaa itselle ja uudelleenselittää Raamattua. Tai ei edes ajattele sitä. Monen asian suhteen.

Mutta yksityinen uskova on myös yksin vastuussa itsestään Jumalalle, ei muille ihmisille.

Ennen ei ollut raamatullista että on naispastoreita. Nyt se on raamatullista.
Uudelleen naimisiin meno oli Jumalan sanan vastaista . Nyt se on hyväksyttävää.
Homous oli synti.  Nyt ei oikein enää tiedetä onko se vai. Ainakin sen synniksi sanominen on tuomittavaa.
Nyt ei enää edes olla varmoja kuinka monta eri sukupuolta on olemassa.
Nää on sellaisia julkisempia juttuja.
Varmaan on paljon muuta missä asiat ovat myös muuttuneet, jos rupeaa etsimään.

En minä ainakaan etsi toisten ihmisten hyväksyntää omalle uskolle enkä vaadi, että ihmiset ajattelevat samoin.
En myöskään muuta käsityksiä ihmisten painostuksen vuoksi.

[sandia]

Se, että tajusin, että Pawson ajattelee tästä asiasta samoin kuin minä ja että nimimerkki Vilhelm kirjoittaa niinkuin kirjoittaa on minulle aivan uusi kokemus. Netmissionista asti olen ollut yksin ajatuksineni asian suhteen. Yksi naisnimimerkki netmissionissa tosin kirjoitti kerran: "ajattelen samoin kuin sandia".
Aikamoisen ryöpyn kohteena olin ja kummajaisena minua pidettiin uskovienkin puolelta.

Itse asiassa NMssa homot ajattelivat tästä asiasta samoin kuin minä, koska olivat kai tsekanneet Raamatun tai muistivat lapsuudesta. Ja juuri ihmettelivät että miten uskovat voivat niin kiivaasti tuomio homouden, kun itse rikkovat Raamattua tässä kohden. 

Itse asiassa yksi nuori homo elävässä elämässä totesi minulle kerran pohtiessaan omian vanhempiensa avioliittoa:
"ihminen ei ole moraalisesti kyvykäs avioliittoon".
Se oli minusta hyvin syvällinen lausahdus.

[Vilhelm]

En muista NM ajalta muuta keskusteluita kuin ne jossa lainasin tuon Herodes/Johannes kuvion jossa selvästikään ihmisen mielipiteellä tai rakkauksilla ole mitään tekemistä sen kanssa mikä on oikein.

Ja sitten tämän seuraavan kirjoitin johonkin aihetta sivuavaan keskusteluun jonka uskon kuvaavan uskovaa joka tieten tahtoen päättäväisesti ohittaa Jumalan tahdon tehdäkseen sen minkä kokee oikeaksi ja itselleen hyväksi.

" Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,

ja sitten ovat luopuneet — taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. "

Eli uskova ihminen joka ei tee mitä Jumala sanoo, ottaa Jeesuksen ristiltä alas ja sitten oikeutaakseen syntinsä hakkaa Hänet uudestaan omin käsin puuhun. Voi samalla mutista anteeksipyyntöjä siitä että joutuu tämän Jeesukselle tekemään, mutta tekee sen silti.

Ja tekee toistuvasti. Murhaa elämän ruhtinaan koska nauttii synnin antamasta riippumattomuudesta. Eikä suostu parannukseen.

Itse olen aina ollut sitä mieltä että homous on vain luonnollinen seuraus siitä että avionrikkojasukupolven lapset ovat tulleet naimaikään.

Kun Jumalan siunaus ja suoja perheelle on rikottu, lopputulos on repaleinen ja irvokas.