Lueskelin Luukkaan evankeliumia, jossa Marian kiitosvirressä (Luuk. 1:46-56) sanotaan että "hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset" sekä "-- rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois."
Tämä herätti hieman ajatuksia ja mietteitä kristityn suhtautumisesta esivaltaan ja asemaan. Itse kun tulin uskoon kahdeksisen vuotta sitten, niin voi olla että olen pyrkinyt suhtautumaan hierarkioihin ja asemiin kunnioittavammin. Toisaalta tässä voi ajatuksissa mennä sekaisin "taivaallinen hierarkia" ja "ihmisten hierarkia": Jumala on hengellisessä hierarkiassa korkeimmalla, mutta vastaavasti ei ole niin että ihmishierarkian huipulla olevat ovat hyviä tai täydellisiä.
Ihmisten hierarkia ei aina vastaa Jumalan tahtoa? Entä kirkon hierarkiat, onko arkkipiispa viisain ja Jumalan tehtäväänsä asettama? Kuka on voideltu mihinkin tehtävään? Maallista ja hengellistä asiantuntemusta löytyy monelta taholta. Ensimmäisessä aikakirjasssa (29:12) sanotaan: "Kaikki voima ja valta on lähtöisin sinulta, sinun vallassasi on tehdä suureksi ja väkeväksi kenet tahdot." Ehkä tämä viittaa mahdollisuuteen, mutta ehkä näin ei aina tai useinkaan tapahdu synnin maailmassa (erityisesti Israelin tai kirkon ulkopuolella?), jossa kaikki (johtajatkin) ovat epätäydellisiä?
Paavali jossakin kohtaa kirjoittaa että esivalta ei kanna miekkaa turhaan ja varmaan muitakin kohtia on, jossa annetaan ohjeistusta suhtautumisessa vallanpitäjiin ja hierarkioihin. Toisaalta synnin maailmassa kritiikki vallanpitäjiäkin kohtaan on usein järkevää ja perusteltua, mutta oletettavasti asiallisesti ja rakentavasti. Tosin Johannes Kastaja menetti päänsä tästä hyvästä ja profeettojakin kohdeltiin kaltoin, samoin Jeesuksella oli ongelmia fariseusten kanssa (hengellinen asema: Jeesus, Jumalan poika, maallinen, joskin uskontohierarkkinen asema: fariseukset). Jeesuksen, Pyhän Hengen ja apostolien toimesta syntyi kirkko, uusi hierarkia, jonka edustajia ja johtajia tulisi kunnioittaa, vaikka tämä on aika sirpaleista. Paavi ei ole protestanttien johtaja.
Lisäksi jossain kerrotaan että ihmisiin pitäisi suhtautua tasapuolisesti, rikkaisiin ja köyhiin. Toisaalta muistelisin (voin olla väärässä) että jossain viisauskirjallisuudessa (sananlaskuissa?) mainittiin kuninkaan kunnioitus.
Mitä ajatuksia tämä aihepiiri herättää? Pahoittelen, jos tätä aihetta on jo käsitelty jossakin, en ole käynyt läpi kaikkia keskusteluja.