Mistähän lähtökohdasta tuollaista on esiintynyt, varsinkin jos se on tuollainen yleisempi ilmiö.
Kyseisen Historia-lehden kannessa oli teksti: "Keskiajan kova Jumala. Keskiajalla moni uskoi, että ihmisten syntisyys aiheuttaisi tuomiopäivän. Siksi Jumalaa piti lepytellä piinaamalla itseään ruumiillisesti."
Varmaan tämä oli yksi taustasyistä (siis ankara Jumala-kuva), lisäksi mainitaan katovuodet (nälänhätä, huonot sadot) ja että ne olisi tulkittu Jumalan rangaistukseksi. Kirkkoon ei olisi enää luotettu, vaan olisi etsitty "uusia tapoja levytellä Jumalan vihaa." Siispä itsensäruoskinta.
Oli myös karismaattisia johtajia ja "Jeesuksen kirjoittama pyhä kirje", jonka "taivaan enkeli olisi toimittanut perille". "Katuvat saattoivat Jeesuksen kirjeen mukaan sovittaa syntejään poistumalla kotoaan 34 päiväksi ja kurittamalla itseään päivittäin."
Kaikenlaista siis liittyi tuohon ilmiöön.
Ihmetyttää myös, se että voisikohan tuota esiintyä nykyään....
Ja jos, niin miksi.
Keskiajalla maailmankuva oli varmaan kauttaaltaan paljon Jumala- ja uskontokeskeisempi verrattuna nykyiseen, en tosin muista paljon kouluajoilta historiasta. Onhan nykyäänkin kaikenlaisia lahkoja ja ryhmiä, esimerkiksi ehkä hieman vastaava tapaus tuosta "Jeesuksen kirjoittamasta kirjeestä" on mormonien enkeli Moroni tai muslimien enkeli Gabrielin kautta tuotu koraani. Kaikenlaista on ja jotkut sitten uskovat syystä tai toisesta.
Etsiskelin tietoa ja silmiin osui että paavi Johannes Paavali II (1920-2005) olisi myös ruoskinut itseään (lähde:
http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/magazine/8375174.stm). Katoliset ovat tuon jutun mukaan harjoittaneet jossakin pienessä määrin itseruoskintaa nykyaikanakin, mutta se menetti suosionsa 1950-luvulla.
Tuossa Historia-lehden jutussa oli myös mainittu, että flagellantit yrittivät herättää kuolleita. Tästä tulee mieleen jokin Nokian herätyksen tapaus, joka ei myöskään onnistunut. Toki varmasti Jumala voi herättää kuolleita ja näin on joskus tapahtunut (olen myös kuullut jonkin evankelistan todistuksen muistaakseni TV7:llä, kuulosti mahdolliselta), mutta en tiedä milloin.
Kyllä Paavali toisaalta jossain puhui ruumiinsa kurittamisesta. En siis usko, että itsensä ruoskiminen tekee meitä yhtään hyväsydämisemmiksi tai enemmän Kristuksen kaltaiseksi. Yritän löytää sen kohdan Raamatusta.
Siis tämä.1.Kor. 9:25-27.
Itse tulkitsisin tuon kohdan enemmän normaaliksi kurinpidoksi (verrattuna laiskuuteen). Paavaliahan tosin ruoskittiin muiden toimesta rangaistukseksi. Kuuntelin Jukka Norvannon opetusta liittyen tuohon laittamaani kolossalaiskirjeen kohtaan, jossa hän myös muistaakseni korosti esim. lähimmäisyydenrakkaudessa kehittymistä.
Mielenkiintoinen vertaus tässä tulee kuitenkin mieleen rukoukseen ja paastoon, joihin kuitenkin Raamatussa kehotetaan - tällaiseen "ruumiin pahoinpitelyyn" suoranaisesti ei. Toisaalta tosiaan keskiajalla tällainen kilvoittelu kai oli yleistä, enkä haluaisi varmaksi sanoa, ettei siitä voisi joskus tai joillekuille olla jotain hyötyä - en ole perehtynyt tarkemmin. Tulee myös pylväspyhimykset mieleen.