Pageaun kirjassa tavoitteena muistaakseni oli ikään kuin selittää muinainen heprealainen mielenmaisema (kosmologia). Tai yrittää tulkita joitakin olennaisia piirteitä siitä. Sehän tietysti on hyvin erilainen verrattuna moderniin länsimaiseen. Raamatussa on kaikenlaisia ajatuksia, symboleita ja toistuvia käsitteitä, jotka voivat vaatia nykyihmiselle muutosta ajattelussa, jotta ne ehkä voi ymmärtää paremmin. Tai ainakin toivottavasti voisi ymmärtää paremmin kirjoittajien viestiä ja raamatullista maailmankuvaa. Tiedä sitten, miten hyvin tulkittuja kirjan ideat ovat.
Muistan tosiaan, että itse kirjan lukeminenkin oli aika hidasta ja hankalaa, koska käsitteet ovat abstrakteja. Mutta mielenkiintoista ja ehkä jotain jäi mieleenkin. Muistan ainakin toistuvana ja keskeisenä "kuviona" taivaan ja maan eron, ylös ja alas (↑↓, em. merkit kopioitu
One Cosmos -blogista.) Ylhäältä tulee ikään kuin eräänlainen kuvio tai muoto (tjsp., en nyt muista ihan täsmälleen miten meni), joka voidaan toteuttaa sitten täällä alhaalla maassa materiaalisesti.
En nyt ole varma kuinka hyödyllistä tai kuinka hyvin asioita on aina kirjassa selitetty tai tulkittu, mutta mielenkiintoisia kohtia oli. Ei voi kylläkään varauksetta suositella kaikille.
Yksi pitkä kirjan arvostelu on täällä (selailin, saatan lukea):
https://adversariapodcast.com/2019/03/07/transcript-for-matthieu-pageau-the-language-of-creation/Sen sijaan raamatullinen kosmologia kuvaa todellisuutta hyvin erilaisella tasolla. Se ei keskity samanlaisiin asioihin kuin tiede. Pikemminkin se keskittyy merkityskysymyksiin, ja se toimii hyvin pitkälti ihmisen syvällisen havaitsemisen ja maailmaan sitoutumisen tasolla. Se kiinnittää enemmän huomiota merkityskysymyksiin, ja se tunnistaa syviä analogioita todellisuuden tasojen välillä ja asioiden välisiä yhteyksiä. Tämä tulee todella esiin Pageaun työssä. --
Maa on kosmoksen alempi puolisko, ja ylempi puolisko on taivas. Tämä on yksi niistä asioista, joita Pageau tekee jatkuvasti: hän yhdistää jatkuvasti tällaisia teemoja perusperiaatteisiin. Niinpä taivaan ja maan analogia liittyy merkitykseen ja materiaan: maa tarjoaa materian, ja sitten taivas määrää materialle merkityksen. Ja tämä yhteys auttaa meitä ymmärtämään, miten kieli toimii. Kieli on taivaan ja maan liitto. --
Taivaan ja maan välittäjänä ihmiskunnan on tarkoitus tuoda taivas ja sen kuviot alas maan päälle, tuoda taivaallinen merkitys ja pakottaa se maan päälle sekä nostaa maan liha ylös ja ohjata se kohti taivasta. Näemme ihmiskunnan esimerkiksi nimeävän eläimiä. Nimeämällä eläimiä ihmiskunta tuo taivaallisen järjestyksen alas maan päälle. Ja sitten uhraamalla eläimiä ihmiskunta nostaa nuo eläimet ylös taivaaseen. --
Näin ollen ihmiskunnan vaikutus maailmankaikkeudessa voidaan tiivistää seuraavasti: "Materian informoiminen merkityksellä ja merkityksen ilmaiseminen materialla."
Aika vaikeita ajatuksia tosiaan.
Itse en ehkä ole ajatellut kaikkea tällä tavalla symbolisesti tai mitenkään loppuun asti. Mutta onhan kristillisesti selvää, että kaikki hyvä tulee ylhäältä (jossain joskus lainasin tätä Raamatun kohtaa): luomakunta atomeineen ja luonnonlakeineen, eläimineen -- ja laki, evankeliumi ja Jeesus Kristus lihassa. Sekä seurakunta, Raamattu ja Pyhä Henki.
Jumala on siis hyvin huolehtinut luomakunnastaan ylhäältä käsin. "Maakravulla" on paljon kiitettävää! Ihmisen pienenä tehtävänä on elää armossa ja kilvoitella. Vastustaa materiaalisessa majassaan syntiä Jumalan armon varassa: kenties tehdä jotain hyödyllistä, muille ihmisille.
