Komppaan lämpimästi tässä!
Teodikean kysymys on silti ratkaisematta, Jumala ei salli ratketa vielä.
Minua auttaa myös juurikin Roseniuksen lukeminen näissä asioissa. Hän vastaa mielestäni peräti kahdeksikon edestä ja myös kokemuksesta ja kristittynä, joka ei luopunut.
En vaadi Roseniukselta enkä muiltakaan, että ovat täydellisiä lain ja evankeliumin erottamisessa, kun kukaan ei ole. Sekin on mielestäni Jumalamme tahto.
Laki ja Evankeliumi kuuluvat myös yhteen: Toista ei ole ilman toista ja opettajan sekä saarnaajan tulee julistaa molempia. Evankeliumi on kuitenkin se vahvempi, joka voittaa ja jää. (Aina ei jaksa sietää lakia, koska ihminen on luonnostaan lain alainen ja syyllistyvä eikä osaa heti ottaa evankeliumia todesta, vastustaa "omavanhurskaana"). Toisin päinkin voi olla, ja käyttää Evankeliumia väärin. Galatalaiskirje puhuu siitäkin. Kumpikin tyyli hukuttaa ennen pitkää.
Pitää osata pysyä "aasin" selässä vain vähän kallellaan puoleen, jos toiseen heiluen, kun kukaan ei pysty pitkään suorassa pysymään ( tunn.vert.).