Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: sandia - 18.04.21 - klo:15:48
-
Olen kauemman aikaa pohtinut vuorisaarnaa. Olen alkanut ajattelemaan, että Jeesuksen opetus Vuorisaarnassa sisältää paljon enemmän viisautta ihmiselämästä, kuin usein hoksaan. Pikkuhiljaa olen alkanut ajattelemaan, että se sisältää itse asiassa ihmisenä olemisen suurimmat dilemmat ja itse asiassa myös totuuden.
Mielessäni kävin läpi sen kohta kohdalta ja kuvittelin mikä on niiden elämänohjeiden vastakohtainen lähestysmista. Ajattelin tehdä siitä kirjoitelman, koska se oli järkyttävällä tavalla kuvaus ihmiselämän traagisuudesta.
Jos saan sen kirjoitettua suomeksi, laitan sen tänne, mutta tuossa on se miten ajattelen Vuorisaarnasta.
-
Ihminen juoksee hengellisen köyhyyden kokemusta pakoon ja sitä kautta jää oppimatta Herralta. Murheellisuus tukehdutetaan monin tavoin, se unohdetaan alkoholin, lääkkeiden, huumeiden avulla tai muuten elämällä siten, että etsitään epätoivoisesti kokemuksia mitkä peittäisivät murheen ja surun tunteet. Tai yksinkertaisesti puudutetaan, tapetaan oma tunne-elämä: kun ei tunne mitään, ei tunne murhettakaan. Hiljaisuus on heikkoutta tai muuten hävettävää nynnymäisyyttä. Ei ole aikaa ruveta tunnistamaan hengellistä nälkää, ei muutenkaan ole kiva kokea tyhjyyttä, joten se täytetään jollain, mikä saa ihmisen kokemaan itsensä rikkaaksi ja kylläiseksi.
Jos osoitan laupeutta minua loukanneelle, tulen kynnysmatoksi. Sitä on vältettävä. Jos muutankin kelkkani riita-asiassa enkä pidä puoliani millä hinnalla hyvänsä, ihmiset ajattelevat, että olen heikko enkä osaa pitää puoliani. Sitäpaitsi olen oikeassa, ja tuo toinen on se, jonka kuuluisi muuttua. Eli en hyväksy Raamatun ajatusta tässä asiassa.
Otan liian suuren riskin, jos tunnustan Jeesuksen avoimesti. Ihmiset katsoisi minua omituisesti. Ja olisi kauhea jos ne ajattelisi, että oon joku kumman lahkolainen tai ahdasmielinen. Voisin jopa menettää työpaikkani. Ei siitä olisi kellekään mitään hyötyä.
Enkä muutenkaan viitti pitää sellaista ääntä uskostani.
Kyllä Jumalan VT laki on todella tiukka, todennäköisesti e ole täysin sovellettavissa nykyaikaan. Pidän enemmän sellaisesta Jeesuksesta joka hyväksyy enemmän. Ei uskontoa voida nähdä sellaisena, etteikö se muuntuisi ihmisen kehityksen myötä. Sehän jarruttaisi kehitystä.
Sitä paitsi uskonnollisissa yhteisöissäkin minua jo katsottaisiin kummallisesti, jos otan Raamatun kirjaimellisesti.
Jeesuksen puheet vihasta on tosi mustavalkoista ajattelua. Onhan minulla oikeus vihaan, eikä kukaan lue minun ajatuksiani kuitenkaan. Ja vihassa tulee sanottua mitä tahansa. Ihmiset on joskus täysin idiootteja. Toisista tulee jopa mieleen, että miksiköhän niiden on annettu syntyä. Maailma olisi parempi ilman niitä.
On tullut sanottua vähän sitä sun tätä joskus mutta en kyllä viitti lähteä sanojani perumaan. Hävettäisi ja eikä se varmaan muutenkaan menisi hyvin.
Ei kai nyt kukaan voi sentään mua mun ajatuksista tuomita?? Olen kunniallinen ihminen, enkä tekisi huorin oikeassa elämässä kuitenkaan. Jotain rajaa näille Jeesuksen opetuksille. Eihän ihminen tarpeilleen mitään voi.
Jos oon jo kuitenkin eronnut, niin parempihan se olisi löytää uusi puoliso eikä kärvistellä yksinään. Kerranhan tässä vain eletään ja minulla on oikeus rakkauteen ja onnellisuuteen.
(En osaa kirjoittaa mitään vannomisesta)
Kyllä pahaa vastaan pitää taistella. Ei ole mun syy jos joku tekee jotain ja alan vihaamaan tätä henkilöä. Ei ole mitään järkeä että mun pitäisi rukoilla sellaisen ihmisen puolesta, paitsi että hän saisi sen mitä ansaitsee kaikesta mistä mitä on minulle tehnyt.
Almujen antaminen liian näkyvästi ei ole minulle ongelma koskapa en anna kenelläkään mitään.
Mutta jos antaisin, niin kyllä ainakin verovähennyksiin sen laitan. Siksi annan vain kohteisiin mistä saan virallisen kuitin ja mikä hyväksytään verovähennyksiin.
Sama paastoamisen suhteen. Tietty facebookissa voin mainita jos satun sellaista tekemään, on kiva saada tykkäyksiä.
Tykkään tavaroistani. Ne ovat osa identiteettiäni.
Elämä on jatkuvaa huolehtimista. Jos minä en huolehdi, eihään kukaan huolehdi puolestani. Niin se menee. Kun yksi huoli menee, toinen tulee ja hiertää uniani ja aiheuttaa stressiä päivisin. Ei sille mitään voi.
Ihmiset ovat tosi ärsyttäviä. Ja epäaitoja. Sekä uskovat että eisukovat.
Kerran avauduin eräälle ihmiselle. Muut varoittivat minua tuosta henkilöstä, pelkäsivät, että haavoittuisin. Halusin kertoa tälle kaiken itsestäni. Sillä seurauksella, että se ihminen käytti kaikkea sitä minua vastaan ja repi minut palasiksi. Nyt en kyllä ikinä luota keneenkään.
En jaksa uskoa, että Jumalalta anominen toimii. Olen yrittänyt eikä hän kuunnellut minua. Tosi vaikea uskoa että Jumala olisi hyvä ja että hänen hvyytensä mitenkään kohdistuisi minuun.
Uskoon tulo on kummallista. Jotenkin se on ihmisyyttä vastaan, kun niin yksin pitää tehdä se valinta. Peloittaa, että tulen jotenkin kummalliseksi ja ihmiset ei enää tykkää minusta.
Mistä minä voisin tunnistaa väärän profeetat. Kaikki ovat toinen toistaan uskottavampia. Ei ihminen osaa sellaista tietää kuka on Herrasta kuka ei.
Näillä se on mentävä. En tiedä miten lopussa käy , mutta muutakaan en osaa.
-
Kirjoitin tuon ylläolevan ikäänkuin antiteesiksi Vuorisaarnaa vastaan sitä varten, että voisi näyttää miten paljon inhimillinen ajattelu on itse asiassa Vuorisaarnan vastainen.
Olen taas lukenut Vuorisaarnaa ja tämä kohta pisti silmään.
24. Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.
25. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.
26. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi.
27. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri."
28. Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa,
29. sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.
Jeesushan tuossa ilmaissee, että jos elää hänen opettamisen periaatteiden mukaan elämä on pysyvällä perustalla eikä tilanteet johda siihen että elämä luhistuu.
Kun taas elää Vuorisaarnan vastaisesti, koko elämä voi sortua, luhistua.
Siis ihan täällä ihmiselämässä oleminen.
Eli Jeesus yksinkertaisesti toteaa tosiasian valinnan seurauksista ihmiselämästä. ???
Me sitten otamme tai jätämme hänen opetuksensa
-
Mielenkiintoista pohdiskelua.
Onhan vuorisaarnassa paljon opettelua ja sisäistämistä. Joskus kommentoin, että olisi hyvä jos lukisi vuorisaarnan kerran ja heti muuttuisi sen kuvaamaksi ihmiseksi. Mutta harvan kohdalla taitaa tapahtua ihan näin.
-
Usein kuulen palautteeksi että Vuorisaarna on lakia eikä Jeesus tarkoittanut sitä noudatettavaksi ja jos sitä lukee voi joutua lain alle.
Ajattelen eri tavalla. Ne asiat mitä hän siinä kertoi ovat tosia. Ja elämämme on paremmassa jamassa jos olemme avoimia sen opetuksille. Tiedän rikkovani itsessäni Jumalan pyhää tahtoa vastaan ja tiedän että ilman armoa tuhoutuisin Jumalan edessä. Eli en siis ajattele Vuorisaarnaa ikäänkuin ansaitsemismielessä, vaan ihan vaan elämän totuuksina suoraan Jumalalta.
Joskus ajattelee että harmi kun emme saaneet ikäänkuin elämän käyttöohjeita. Ehkä Vuorisaarnan opetukset ovat sellaisia. ::)
-
Ajattelen että vuorisaarnassa Jeesus opettaa myös sen että ilman hänen verensä puhdistusta meillä ei ole mitään asiaa porttien sisäpuolelle, sen verran korkealla on rima.
-
Usein kuulen palautteeksi että Vuorisaarna on lakia eikä Jeesus tarkoittanut sitä noudatettavaksi ja jos sitä lukee voi joutua lain alle.
Tuosta voisi ajatella, ettei vuorisaarnaa olisi hyvä lukea jonkun mielestä. Ut:ssa on tosi paljon kehotuksia ja ohjeita ja jos vuorisaarnaakin katsoo näkökulmasta, että sitä kaikkea pitäisi noudattaa aivankuin ulkoisena käskynä, sellainen ei vaikuta oikealta lähestymistavalta. On asioita, jotka ovat tuosta näkökulmasta toteutettavissa, mutta hyvin monet eivät ole. Olenkin mieltä, että uudessa liitossa ei eletä "käsky käskyn päälle" elämää, vaan oma tahtomme alisteisena Jumalan tahdolle, alkaa rakastaa Jumalan tahtoa ja siinä kasvussa harjaannutaan erottamaan hyvä pahasta.
Jossain kirjeessä on tämä: pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. Voi olla, että uskovan pyhitykseen pyrkiminen tarkoittaa usein vastarintaa itsessä olevaa syntiä vastaan, rukousta ja Herran etsimistä, parannusta ja todella myös armon voimallisuutta ja ylösnousemusvoiman kokemista. Pyhityksen ymmärrän olevan mm. sitä, että uskova alkaa luontevasti elää Jumalan tahdon mukaisesti eri asioissa. Se tarkoittaa myös lakkaamista synnistä niissä asioissa, joissa on voitto saatu, ja vapautuneempaa ja yltäkylläisempää elämää.
-
Onhan vuorisaarnassa kohtia, joiden perusteella se pitäisi ottaa vakavasti, kuten että kuulijoiden tulisi noudattaa Jumalan tahtoa paremmin kuin lainopettajien ja fariseusten. Tämä tietysti on nykyään vähän vaikea tietää, kun näitä ryhmiä ei enää ole, muttei ainakaan pitäisi kiusata leskiä taloudellisesti (tai miten kohta nyt menikään).
Täydellisyyden saavuttaminen ihmisenä on vaikeaa, mutta aina voi yrittää ja kilvoitella. Jonkinlaisia mahdollisuuksia on esim. yrittää elää sovussa muiden kanssa, vastustaa kiusauksia, ei ajatella pahaa toisista tai nimitellä toisia, ei tuomita toisia ja rukoilla ikävienkin ihmisten puolesta. Omia ongelmia ja syntejä voi yrittää tarkastella ensin ennen toisten vikoja. Stressaamisen vähentäminen ja Jumalan huolenpitoon luottaminenkin on varmaan jossakin määrin mahdollista, mutta onhan täysin hengellisen maailmankuvan ja tulkinnan muodostaminen hieman hankalaa meistä monille.
Ja tosiaan toivottavasti Jumala voi auttaa näissä asioissa kehittymisessä.
Tuli myös mieleeni että mikä osa näissä kehittymisessä onnistuisi vaikka jollain psykoterapia-tyylisellä ajatusten ja käyttäytymisen muokkaamisella (ei tosin kovin hengellinen lähestymistapa sinänsä). Ehkä moderneilla keinoilla ajatusten ja käyttäytymisen muutos voisi vauhdittua - tai vaikka päiväkirjaa pitämällä omista reagointitavoista ja ajatuksista? Joka tapauksessa tuntuu siltä että jonkinlainen muutos on mahdollista, vaikka täydellisyyden saavuttaminen voi olla hankalaa. Pyhimmät pyhimyksetkään tuskin ovat saavuttaneet täydellisyyttä, saati arjen ongelmien kanssa kamppailevat keskimääräisemmät Jumalan lapset.
Vuorisaarnassahan ei ollut moderneja ehdotuksia metodeista itsensä kehittämiseen tai että siitä pitäisi laatia kurssi (ellei koko elämää näe sellaisena), eli ehkä tämä on liiankin käytännöllinen ajatus. Ja jatkuvassa itsetarkkailussa voinee mennä liiankin pitkälle. Rukous voi riittää, mutta toisaalta pitäisi tehdä vuorisaarnan mukaan, jossa ehkä modernit metodit voisivat auttaa. Toisaalta hyvä että nykyään osaamme lukea ja kirjoittaa ja Raamattu on saatavilla, niin asioita voi kerrata ja pohtia ja kommunikoida muiden kanssa. Kertaus on opintojen äiti jne.
-
Luulisi, että on turvallista ottaa Jeesuksen sanat sellaisenaan kuin ne hän sanoi. Hänhän on sielujemme pelastaja eli luulisi, että hän tuntee ihmisen hyvin tarkkaan ja tietää miten ihminen "toimii". Eli hänen sanansa ehkä kannattaa ottaa hyvinkin kirjaimellisesti, koska hänellä on vain hyvä tarkoitus ja suunnitelma meille.
Joku aika sitten koin että Pyhä Henki selvästi ohjasi minut lukemaan Uutta Testamenttia Vanhan ohella ja päädyin lukemaan evankeliumeja, koska niissä juuri on suoraa Jeesuksen puhetta.
Yksi ilta olin turhautunut joistain olosuhteista, melko pinnallisista,kun en edes muista mitä se oli. Olen jatkuvasti lievästi juureton Suomesta lähettyäni. Eli kerran oli taas tuollainen vaisu juureton olo, enkä tiennyt mihin ajatukseni liittäisin. Huusin Herran puoleen ja Hän heti muistutti tuosta kohdasta minkä kirjoitin yllä, siis rakennanko elämäni hiekalle vai kalliolle eli perustanko elämän sille mitä Hän puhuu vai joillekin muille ideoille.
Se suoristi ajatukseni ja tunne elämäni heti. Se oli ihme juttu. Ja tajusin että minulle on sittenkin kaikki mitä elämääni tarvitsen. Rentouduin ja huokasin helpotuksesta.
Kyllä hyvin hidas minä ainakin olen oppimaan ihan elämän perusjuttuja.
-
Ajattelen että vuorisaarnassa Jeesus opettaa myös sen että ilman hänen verensä puhdistusta meillä ei ole mitään asiaa porttien sisäpuolelle, sen verran korkealla on rima.
Juu kyllä se teema siellä on.
Mutta mielestäni menetetään yli 90 % siitä mistä Jeesus puhui Vuorisaarnassa ihmiselämän eri alueilta.
Tuo parodia minkä tavallaan kirjoitin yritti valoittaa sitä.
-
Kaivoin kirjahyllystäni joskus suosituksesta hankkimani Watsonin ja Tharpin kirjan nimeltä Self-Directed Behavior: Self-modification for Personal Adjustment. Itseohjautuvasta käyttäytymisestä ja sen muokkaamisesta siis kyse, mistä osaltaan vuorisaarnan oppien käyttöön otossa voisi olla kyse. En ole lukenut ko. kirjaa kokonaan läpi, mutta selaillut ja lukenut pieniä osia.
En tiedä onko kukaan ottanut esim. tuon kirjan neuvoja käyttöön vuorisaarnan sisäistämisessä, mutta ehkä se voisi auttaa? Kirjassa on esim. tavoitteiden asettamista, käyttäytymisen havainnointia ja tallentamista jne. Ympäristö, ajatukset, palkitseminen jne. Ei tosin vaikuta ihan helpolta sisällöltä tai projektilta, mutta ihan mielenkiintoinen aihe. Muutosta voi kuitenkin saada aikaan eri tavoin ja taktiikoilla, joskin se ei ole aina helppoa tai yksinkertaista. Ja vuorisaarnan tavoitteet eivät ole aivan helppoja.
Toki vaikuttaahan tällainen oman käyttäytymisen muokkaus ja mittaaminen vähän suorittamiselta ja maalliselta toiminnalta. "Pyhittymiseni Excel-taulukossa", no ei. Jotenkin ei se tule ensimmäiseksi mieleen hengellisyydestä. Omavanhurskaus riskinä? Vaikka toisaalta tavoitteenahan olisi vuorisaarnan oppien käyttöön ottaminen, mistä kunnia kristukselle.
Eli onhan vuorisaarnassa konkreettisia kehityskohteita, joita voisi myös mitata, tarkkailla ja yrittää muuttaa omassa elämässä. Isommassa kuvassa kristinuskossa tietysti on kyse paljon muustakin kuin omasta käyttäytymisestä tai sen muokkaamisesta ja Pyhä Henki voi varmasti ohjata (rukoillessa) kristittyjä ilman tällaisia metodejakin.
-
Pitäisi pystyä elämään lain ja armon kanssa balanssissa. Paavali joka oli Jumalan valitsema voimallinen ase joutui sanomaan, sitä hyvää mitä haluan tehdä en tee ja sitä pahaa mitä en halua tehdä sitä teen.
Kuinka suuri vaara on joutua lain alle tekemään lain tekoja ja näin tulee tunne että olen hyvä uskova ja ihminen, taivaan portit varmasti ovat avoinna.
Synti asuu meissä loppuun asti.
-
Joo, tämähän on totta. Ja jos seurakunnan näkee "syntisten sairaalana", niin liiallinen itseparantelu tai sen vaatiminen voi olla haitallista. Toisaalta ihmisyyttä rakentava toiminta, pyhittyminen ja Jumalan standardien ylläpitäminen on myös nähdäkseni aika raamatullista. Joskin on hyvä muistaa, että kristinusko perustuu kristuksen sovitustyöhön ja armoon, syntiä on aina jäljellä vaikka kai sitä etenkin joissakin muodoissaan voi pyrkiä vähentämään. Tässä voi tosiaan olla vähän tasapainottelua tai en oikein osaa ajatella selkeästi... Ei ole ihan helppoa.
-
Ja Paavali sanoi ensin ’tahto minulla on hyvään’ ja se on meilläkin👍
-
Kuuntelin Liisi Jokirannan opetusta Mitä tarkoitetaan ahtaalla portilla (https://www.youtube.com/watch?v=LBy5vWFHD40&t=1495s) (aivan lopussa kohdassa 41:12) ja siinä tuli vastaan:
"Moni julistaja vaikenee parannuksesta, mikä merkitsee katumista Jumalan edessä syntien tähden ja uskoa evankeliumiin. On vaikea puhua siitä, että parannus on välttämätön. Erittäin vaikea. Ja se ei oikein sovi tähän aikaan. -- Tosiasia on että ilman parannusta ihmiset eivät pääse kuormistaan. Niistä kuormista jotka aiheutuvat synnistä. Se on karhunpalvelus ihmisille."
-
Kuuntelin tässä just pariin kertaan Liisi Jokirannan Lain alta armon alle. Todella hyvää opetusta, olen tuonkin kuunnellut mistä Korpima mainitsi, pitää etsiä se uudelleen.
-
En ole tainnut osata ilmaista mitä ajoin takaa. Siinä vaiheessa kun ajattelee: "mun pitäis" niin silloin tavallaan kai ajattelee että pitäis tehdä jotenkin mutta itse asiassa omasta mielestäni on parempi että toimin toisin. Tai jotain tuonne päin.
Tai ehkä vaan sanoo, että emmä kuitekaan siihen pysty, niin en edes yritä.
Silloin jokin on ulkokohtainen sääntö mitä vastaan itse asiassa tappelen.
Niinkuin koko aloitukseni "antiteesi".
Jeesuksella on kyky laittaa meidät tavallaan seinää vasten ja vaatia rehellisyyttä jossain asiassa.
Ajattelen siis tilannekohtaisia valintoja, kuten Vuorisaarnassa otetaan esille elämän eri alueita.
Eli kun mielessäni kipuilin ja olin huolestunut tilanteista, mitkä ovat minulle aivan liian suuria kyetä hallitsemaan ja tulin yhä levottomammaksi, huusin Jumalan puoleen että Herra auta!
Kokemukseni oli että Jeesus vakavalla rauhallisella mielellä asetti mieleeni sen Raamatun kohdan mihin ole tässä ketjussa viitannut. Se niinkuin jymähti tajuntaani, ja sen valossa näin, että teen juuri sitä mistä Jeesus varoitti Vuorisaarnassa: huolehdin ja huokailin miljoonasta asiasta ja saatoin itseni hyvin levottomaksi.
Jeesus näytti, että jos en vaihda painopistettä, asiat menee kaaottiseksi ja minä loppukättelyssä häviän.
Toinen esimerkki.
"Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. 22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.
23 "Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, 24 niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.
25 "Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. 26 Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten.
Tämä jymähti ensisijaisesti työkaverin suhteen. Hän on päättänyt, että olen hänen vihollisensa ja hänellä on oikeus loukata, häväistä minua ja pyrkimään eliminoimaan minut. Hän selvästi näyttää ajattelevan, että hän on oikeutettu tuohon.
Jeesuksen sanat osoittavat että asiat ovat toisin. Hän EI pääse edesvastuusta
Samoin minunkin kohdallani. Kun haudon halveksivia, vähätteleviä ajatuksia toisesta ihmisestä, en voi välttää vastuuta siitä. Eli jos olen uskossa, ainoa mahdollisuus minulla on myöntää syntini, katua ja pyytää anteeksi jos olen haavoittanut toista. Ihminen helposti luulee että ei minua vedetä koskaan vastuuseen siitä, että halveksin jotakuta toista.
Itse huomaan myös, että kun nyt ilmeisesti työkaveri on tajunnut, että hän on jäänyt kiinni ja hän ei enää hypi silmilläni, minulla nousee puolestaan halveksivia, vihaisia ajatuksia kaikesta mitä hän on minulle tehnyt.
Mutta mutta Jeesuksen edessä MINUN vastaavat ajatukset ovat yhtä mustia.
-
Heh, satuin juuri FBssä näkemään Carl Jungin ajatuksen: "olet sitä mitä teet, et sitä mitä sanot, että tulet tekemään."
-
Olen samoin huomannut itsessäni asian että halveksin erästä joka mielestäni on törppö käytökseltään ollut, samoin ärsyttää kun olen täysin syyttömänä saanut vihamielisyyttä. Minun on PAKKO tehdä parannus muuten hukka perii.
-
Kuvittelenko vain, vai onko tuossa ironiaa?
-
Ei, vaan ihan asioita joiden kanssa painin. Joskus on helppo antaa anteeksi todella suuria asioita ja jonkun ilkeydet pistää syvälle.
-
Muisti ei kulje käsi kädessä anteeksiantamisemme kanssa. Sielun haavat paranevat toisinaan hitaasti.
Vaikka syy onkin toisessa, tilanteessa helpottaa, kun muistaa, että jokainen meistä on syyllinen. Vain silkasta armosta olen pelastettu, niinkuin tuo toinenkin, jolla mielestämme on hirsi silmässään.
Tuntuu kohtuuttomalta painaa villaisella kärsitty vääryys, mutta kun ei oikein muutakaan vaihtoehtoa ole. Ja näitä vääryyksiähän riittää tässä maailmassa loputtomiin, niin yhdessä kuin yksikseen kärsittäviksi.
Kameli menee neulansilmän läpi, koska Jumalalle se ei ole ongelma. Pitää vaan alentaa itsensä siksi aasiksi, jolla Jeesus ratsastaa, ei ainoastaan nyt adventtiaikana, vaan ihan joka päivä!
-
Sitä voi päättää, annan anteeksi ja todella haluaa tehdä Jumalan tahdon, mutta taas sopivan hetken tullen voikin yllättyä omista ajatuksistaan jotka eivät pyhittyneet.
-
Kaivoin kirjahyllystäni joskus suosituksesta hankkimani Watsonin ja Tharpin kirjan nimeltä Self-Directed Behavior: Self-modification for Personal Adjustment. Itseohjautuvasta käyttäytymisestä ja sen muokkaamisesta siis kyse, mistä osaltaan vuorisaarnan oppien käyttöön otossa voisi olla kyse. En ole lukenut ko. kirjaa kokonaan läpi, mutta selaillut ja lukenut pieniä osia.
En tiedä onko kukaan ottanut esim. tuon kirjan neuvoja käyttöön vuorisaarnan sisäistämisessä, mutta ehkä se voisi auttaa? Kirjassa on esim. tavoitteiden asettamista, käyttäytymisen havainnointia ja tallentamista jne. Ympäristö, ajatukset, palkitseminen jne. Ei tosin vaikuta ihan helpolta sisällöltä tai projektilta, mutta ihan mielenkiintoinen aihe. Muutosta voi kuitenkin saada aikaan eri tavoin ja taktiikoilla, joskin se ei ole aina helppoa tai yksinkertaista. Ja vuorisaarnan tavoitteet eivät ole aivan helppoja.
Toki vaikuttaahan tällainen oman käyttäytymisen muokkaus ja mittaaminen vähän suorittamiselta ja maalliselta toiminnalta. "Pyhittymiseni Excel-taulukossa", no ei. Jotenkin ei se tule ensimmäiseksi mieleen hengellisyydestä. Omavanhurskaus riskinä? Vaikka toisaalta tavoitteenahan olisi vuorisaarnan oppien käyttöön ottaminen, mistä kunnia kristukselle.
Eli onhan vuorisaarnassa konkreettisia kehityskohteita, joita voisi myös mitata, tarkkailla ja yrittää muuttaa omassa elämässä. Isommassa kuvassa kristinuskossa tietysti on kyse paljon muustakin kuin omasta käyttäytymisestä tai sen muokkaamisesta ja Pyhä Henki voi varmasti ohjata (rukoillessa) kristittyjä ilman tällaisia metodejakin.
Huomasin tässä mielenkiintoisia pointteja, mutta minulla oli niin kiire yrittää ilmaista lähtökohtiani tässä ketjussa, joten tämä viesti jäi sivuun.
Tässä viittaat juttuihin mitkä ovat taustalla kun olen pohtinut Vuorisaarnaa.
Se tulee ilmi siinä, miten yritin laatia antiteesin Vuorisaarnaan vertaillakseni inhimillistä ajattelua Jeesuksen opetuksiin.
Sanoisin, että perusinhimillinen ajattelu mielestäni EI tule niihin johtopäätöksiin, mitä Jeesus esitti Vuorisaarnassa.
Jeesus itseasiassa listasi Vuorisaarnassa juuri tämän inhimillisen ajattelun ja osoitti mihin siitä ajattelusta johtuva käyttäytyminen johtaa.
Ihminen joko ottaa Jeesuksen johtopäätöksen vakavasti tai ohittaa ne ja jatkaa sitä (inhimillistä, syntisestä luonnosta nousevaa) ajattelua mistä hän kertoo Vuorisaarnassa.
Jeesushan kuvaa käyttäytymisen missä ihmisen painopiste on niissä olosuhteissa missä hän kulloinkin elää ja yrittää siinä parantaa olosuhteitaan niinkuin parhaaksi näkee sivuuttaen sen totuuden että Jumala pitää meistä huolen ja tavallaan eläen ikäänkuin Jumalaa ei olisi.
Pahaa vastaan ruvetaan taistelemaan omassa ymmärryksessä, vaatteet, syöminen yms tulee ensisijaiseksi, vihataan toisia ihmisiä, ollaan toisille kivoja jne. jne. ei välitetä miten kohtelemme niitä jotka meidän lähtökohdistamme ovan pahoja meitä kohtaan jne. jne.
Siis Korpiman viesti viittaa maalliseen psykologiaan tai sitä vastaavaan missä ihminen on tietoisempi omista ajatuksistaan ja sitä kautta käyttäytymisestä ja sen kautta pyrkii muuttamaan lähtökohtiaan ja käyttäytymistä.
Tämä on minulle tuttua rikollisten kuntoutuksesta.
-
Sitä voi päättää, annan anteeksi ja todella haluaa tehdä Jumalan tahdon, mutta taas sopivan hetken tullen voikin yllättyä omista ajatuksistaan jotka eivät pyhittyneet.
Niin, oma ajattelu on ikäänkuin meidän operating system tietokoneessa. Se on ohjelmoitu tietyllä tavalla ja aina palaa samaan, ;D Mikä se sana on suomeksi. Siis Windows tai Linux. Mitä ne ovat suomeksi, unohtui sana??
-
Siis Korpiman viesti viittaa maalliseen psykologiaan tai sitä vastaavaan missä ihminen on tietoisempi omista ajatuksistaan ja sitä kautta käyttäytymisestä ja sen kautta pyrkii muuttamaan lähtökohtiaan ja käyttäytymistä.
Juu, pointtihan oli siis että yrittäisi edistää vuorisaarnan opetuksien sisäistämistä tällaisilla maallisen psykologian keinoilla. En tiedä, onko se järkevää, mutta hyvä tilannehan olisi jos vuorisaarnan opetukset muodostuisivat kristityn ajatuksiksi ja näkyisivät käyttäytymisessä. Toinen juttu sitten on, pitäisikö luottaa vain lukutaitoon, rukoukseen ja Pyhän Hengen vaikutukseen vai olisiko tällaisille harjoituksille tarvetta. Tai olisiko niistä peräti haittaa?
Tämä on minulle tuttua rikollisten kuntoutuksesta.
Kaikkihan olemme rikollisia - ainakin Jumalan lakia vastaan. Toivottavasti kuntoudumme Jumalan valtakuntaan. En tiedä pitäisikö tähän laittaa hymiö. :)
Mielenkiintoinen kirja, jonka hankin ja luin viime aikoina on Pyhien isien opetuksia himoista (suom. Petri Piiroinen), jossa ortodoksiset isät ja askeetikot opettavat taistelua erilaisia himoja vastaan. "... ihminen oppisi taistelemaan Jumalan tarkoituksia estäviä ja elämän voimia turmelevia pyrkimyksiä, voimia ja asenteita vastaan." Taistelu himoja vastaan jaetaan ainakin vatsanpalvontaan, hekumaan, turhamaisuuteen ja vihaan. Noin käyttäytymisen muutoksen näkökulmasta mielenkiintoista. Nöyryyttä, synnintuntoa ja rukousta korostetaan takakansitekstissä.
-
Tämä meidän käyttöjärjestelmä menee heti lapsuudessa vikaan, kun imemme vanhempiemme käyttäytymismalleja ja toistamme niitä tiedostamattamme. Ne on kuin koukkuja, joihin jäämme kiinni. Myös ns. hyvien kotien lapsilla on opituissa malleissa korjaamisen varaa, vaikka vanhemmat olisivatkin olleet tolkun ihmisiä. Siis vaikka juuri tuo kanssaihmisten jaottelu hyviksiin ja pahiksiin, joka on meille kaikille tuttua. Jos ”maallisin” keinoin niitä vääriä malleja yrittäisi saada korjattua, niin rahaa palaa ja vuosia kestävä prosessi on tiedossa. Vankilassa kaiketi yhteiskunta maksaa tuon ajattelun uudelleenprosessoinnin. Mutta me tavikset, joilla ei ole varaa luksukseen, joudumme kärvistelemään ongelmiemme kanssa ja pyytämään päivittäin yläkertaa apuun.
-
Joo käyttöjärjestelmä.
Tulin kirjoittamaan sen sanan, mutta Opo oli jo maininnut sen. :)
Pitää lähteä töihin...
-
Tässä on mielestäni mielenkiintoista myös se, miten hengellinen Pyhä Hengen vaikutus ja rukous, sekä ihmisen omat ajatukset ja käyttäytyminen kietoutuvat yhteen.
Maallisella ihmisellahän on vain ja tietysti omat ajatukset ja käyttäytyminen, mutta uskovalla Pyhä Henki ja Jumalan voiman mahdollisuus.
Toisaalta hengellisiin harjoituksiinhan luetaan Raamatun lukeminen (kun useimmat osaavat nykyisin lukea). Tätä voinee tehostaa vaikka pitämällä päiväkirjaa ja miettimällä/kehittämällä vaikka omaa toimintaa vuorisaarnan opetuksia vastaan, jota tässä ketjussakin on mietitty. Muutakin kristillistä kirjallisuutta on runsaasti, jos jokin elämänalue kaipaa parannusta, esim. olen lukenut kahden tohtorin kirjoittamaa kristillistä kirjaa rajoista (Cloud & Townsend: Boundaries), jossa puhutaan myös perheen vaikutuksesta.
Lisäksi onhan kristillistä sielunhoitoa/perheneuvontaa ym., jossa varmaan jossakin määrin sovelletaan myös erilaisia harjoitteita ja ehkä psykologiankin metodeja, jos ne toimivat ja ovat soveliaita? Tässä suhteessa ihminen on monipuolinen kokonaisuus, johon voi vaikuttaa erilaiset hengelliset ja psykologiset vaikutteet. Olettaisin että kaikki mikä edistää Jumalan tahdon etenemistä ihmisen elämässä on hyvää, vähän niin kuin kristitty urheilijakin voi hyödyntää tieteen ja tutkimuksen tuloksia. Joskus tarvitsee treenata tai hakea apua (Jumalalta/muilta ihmisiltä), jos haluaa muutosta.
"Jumalan henki on kuitenkin himojen orjuudesta vapauttava henki, joka suo sellaisen todellisen vapauden ja todellisen rauhan, jota tämä maailma ei voi antaa eikä ymmärtää." (Pyhien isien opetuksia himoista, s. 19, suom. Petri Piiroinen.)
-
Jos ”maallisin” keinoin niitä vääriä malleja yrittäisi saada korjattua, niin rahaa palaa ja vuosia kestävä prosessi on tiedossa.
Toisaalta minusta tuntuu että harva kristitty on valmis missään mielessä ja sielunhoidolliselle/psykologiselle muutokselle on mahdollisuuksia. Toki Pyhä Henki voi varmasti muuttaa ihmistä perusteellisesti ja hyvin - nopeastikin. Tämä toki herättää kysymyksen milloin ja mitä metodeja kristityn kannattaisi hyödyntää, jos tuntee tarvetta. Itseterapiakin on mahdollista, olen välillä katsellut YouTubessa Daniel Macklerin videoita (ei tosin kristitty).
Esim. itselleni oli (tämä ennen uskoon tuloani) aika paljon hyötyä David Burnsin kirjasta Feeling Good, jossa oiotaan erilaisia masennukseen liittyviä ajatusvääristymiä self-helpin muodossa (kognitiivinen psykoterapia). Kyseessä siis "vain" huono ajattelu, jota voi muuttaa. Ko. kirjan lukeminen ja harjoitusten tekeminen voi auttaa (tutkimuksia sen toimimisesta on tehty).
Kristittykin on kuitenkin edelleen ihminen, joka toimii monessa suhteessa samoin kuin maallinen ihminen ja johon voi vaikuttaa erilaisin keinoin. Kristityilläkin voi olla esim. huonoa ajattelua tai ajatusmalleja (no, ainakin itselläni, välillä tuntuu ettei muuta olekaan). Rukous ensin ja sen jälkeen tekeminen tai avun etsiminen voi olla järkevää - sama idea kuin että jos Jumala voi käyttää lääkäriä, niin miksei muitakin metodeja.
-
Alla olevassa linkissä on Kujalla-podcastin jakso "Milloin terapiasta on kristitylle hyötyä?". Haastateltavana on Salme Blomster. En ole itse katsonut tätä jaksoa, mutta ne mitä olen katsonut ovat olleet hyviä.
https://www.youtube.com/watch?v=7rvfEOZeR6w
-
Alla olevassa linkissä on Kujalla-podcastin jakso "Milloin terapiasta on kristitylle hyötyä?". Haastateltavana on Salme Blomster. En ole itse katsonut tätä jaksoa, mutta ne mitä olen katsonut ovat olleet hyviä.
https://www.youtube.com/watch?v=7rvfEOZeR6w
Olen katsellut kymmenen minuuttia ja vaikuttaa alun perusteella hyvältä. Itse olen ollut kristityn ratkaisukeskeisen terapeutin pakeilla ja siitä oli kyllä apua omissa jutuissani. Käsittelimme välillä myös hengellisiä asioita.
-
Sana Jumalan sydämeltä suoraan ihmisen kipukohtaan parantaa paremmin kuin terapiaistunnot.
Varmaan on uskovia terapeutteja joilla on oma elämä järjestyksessä ja osaavat kuunnella ja ohjata tarvitsevaa, kiitos Jumalalle.
Valitettavasti olen joutunut kuulemaan asioita miten omassa elämässä jopa uskova terapeutti toimii. 😫
-
Siis Korpiman viesti viittaa maalliseen psykologiaan tai sitä vastaavaan missä ihminen on tietoisempi omista ajatuksistaan ja sitä kautta käyttäytymisestä ja sen kautta pyrkii muuttamaan lähtökohtiaan ja käyttäytymistä.
Juu, pointtihan oli siis että yrittäisi edistää vuorisaarnan opetuksien sisäistämistä tällaisilla maallisen psykologian keinoilla. En tiedä, onko se järkevää, mutta hyvä tilannehan olisi jos vuorisaarnan opetukset muodostuisivat kristityn ajatuksiksi ja näkyisivät käyttäytymisessä. Toinen juttu sitten on, pitäisikö luottaa vain lukutaitoon, rukoukseen ja Pyhän Hengen vaikutukseen vai olisiko tällaisille harjoituksille tarvetta. Tai olisiko niistä peräti haittaa?
Tämä on minulle tuttua rikollisten kuntoutuksesta.
Kaikkihan olemme rikollisia - ainakin Jumalan lakia vastaan. Toivottavasti kuntoudumme Jumalan valtakuntaan. En tiedä pitäisikö tähän laittaa hymiö. :)
Mielenkiintoinen kirja, jonka hankin ja luin viime aikoina on Pyhien isien opetuksia himoista (suom. Petri Piiroinen), jossa ortodoksiset isät ja askeetikot opettavat taistelua erilaisia himoja vastaan. "... ihminen oppisi taistelemaan Jumalan tarkoituksia estäviä ja elämän voimia turmelevia pyrkimyksiä, voimia ja asenteita vastaan." Taistelu himoja vastaan jaetaan ainakin vatsanpalvontaan, hekumaan, turhamaisuuteen ja vihaan. Noin käyttäytymisen muutoksen näkökulmasta mielenkiintoista. Nöyryyttä, synnintuntoa ja rukousta korostetaan takakansitekstissä.
Juu huomasin pointtisi ja harmitti kun oli ikäänkuin en olisi sitä huomannut ja noteerannut. Kun tykkään kun joku pohtii ja antaa palautetta. On myönnettävä, että minä olen hyötynyt siitä kun olen opettanut rikollisia tunnistamaan itsessään rikollisen ajattelun. Olen myös todennut että heidän ajattelunsa ei niin kauheasti poikkea kenen tahansa ajattelusta, mutta ikävä kyllä he oikeuttavat sillä juttuja, mitkä ovat vahingollisia, vaarallisia ja laittomia.
Samoin minäkin ajattelen: olemme kaikki lain rikkojia.
Juu on mielenkiintoista lukea vanhoja hartauskirjoja ja todeta miten suoraan ne käsittelevät asioita, kun tuossa mistä kerroit. Vatsanpalvonta, hekuma, turhamaisuus ja viha. Siinä sitä on listaa.
Mutta jos ottaa Jeesuksen sanat sellaisina kuin hän ne ilmaisee, eikä katso niitä erilaisten filttereiden läpi, en usko että tarvitsemme psykologista kirjallisuutta tai edes vanhojen kristittyjen kirjoituksia.
-
Uskovien kokemus on kai myös sellainen, että Jeesus puhuu sydämelle, ei vain aivoille. Kun Herra näyttää Pyhän Hengen kautta jotain Jeesuksen olemuksesta, Hänen hyvyyteensä ikäänkuin ihastuu ja sitä kautta myös näkee sen eron mikä on minun ja Jeesuksen sydämen välillä. Sitä kautta avautuu että ahaa nyt mä tajuun.Koen sen hyvin positiivisena, en siten että tulisi kauhea synnin tuska. Vaan näkee vain että wautsi onpas mun sydämeni kaukana tuosta. Ei ole tuomiota, koska olemme Jeesuksen omia.
-
Tässä on mielestäni mielenkiintoista myös se, miten hengellinen Pyhä Hengen vaikutus ja rukous, sekä ihmisen omat ajatukset ja käyttäytyminen kietoutuvat yhteen.
Maallisella ihmisellahän on vain ja tietysti omat ajatukset ja käyttäytyminen, mutta uskovalla Pyhä Henki ja Jumalan voiman mahdollisuus.
Toisaalta hengellisiin harjoituksiinhan luetaan Raamatun lukeminen (kun useimmat osaavat nykyisin lukea). Tätä voinee tehostaa vaikka pitämällä päiväkirjaa ja miettimällä/kehittämällä vaikka omaa toimintaa vuorisaarnan opetuksia vastaan, jota tässä ketjussakin on mietitty. Muutakin kristillistä kirjallisuutta on runsaasti, jos jokin elämänalue kaipaa parannusta, esim. olen lukenut kahden tohtorin kirjoittamaa kristillistä kirjaa rajoista (Cloud & Townsend: Boundaries), jossa puhutaan myös perheen vaikutuksesta.
Lisäksi onhan kristillistä sielunhoitoa/perheneuvontaa ym., jossa varmaan jossakin määrin sovelletaan myös erilaisia harjoitteita ja ehkä psykologiankin metodeja, jos ne toimivat ja ovat soveliaita? Tässä suhteessa ihminen on monipuolinen kokonaisuus, johon voi vaikuttaa erilaiset hengelliset ja psykologiset vaikutteet. Olettaisin että kaikki mikä edistää Jumalan tahdon etenemistä ihmisen elämässä on hyvää, vähän niin kuin kristitty urheilijakin voi hyödyntää tieteen ja tutkimuksen tuloksia. Joskus tarvitsee treenata tai hakea apua (Jumalalta/muilta ihmisiltä), jos haluaa muutosta.
"Jumalan henki on kuitenkin himojen orjuudesta vapauttava henki, joka suo sellaisen todellisen vapauden ja todellisen rauhan, jota tämä maailma ei voi antaa eikä ymmärtää." (Pyhien isien opetuksia himoista, s. 19, suom. Petri Piiroinen.)
Minäkin satuin tutkailemaan tuota Boundaries kirjaa. Heillä muistaakseni on myös kirja nimeltä Boundaries in Dating. Hämärästi muistan. Olihan ne suurelta osin okei.
Itse olen melko skeptinen terapiateollisuuden suhteen.
Mutta kieltämättä on siellä jotain hyvääkin. Varsinkin kirjallisuudessa, jos löytyy hyviä kirjoja.
-
Alla olevassa linkissä on Kujalla-podcastin jakso "Milloin terapiasta on kristitylle hyötyä?". Haastateltavana on Salme Blomster. En ole itse katsonut tätä jaksoa, mutta ne mitä olen katsonut ovat olleet hyviä.
https://www.youtube.com/watch?v=7rvfEOZeR6w
Salme Blomsterin puheista olen tykännyt, mutta lähinnä uskovana.
-
Sitä voi päättää, annan anteeksi ja todella haluaa tehdä Jumalan tahdon, mutta taas sopivan hetken tullen voikin yllättyä omista ajatuksistaan jotka eivät pyhittyneet.
Kuuntelin eilen Horisontti-ohjelmaa, jossa oli hauska kohta (Pieniä sanoja, suuria vaikutuksia – vieraina kirjailija Petri Tamminen ja kielentutkija Janne Saarikivi, https://areena.yle.fi/podcastit/1-63620182)
Kohdasta noin 30:40:
Vanhan merikapteenin muistelmista (painamattomat), jota käytin lähteenä. Hänellä upposi siellä laivoja, ja hän antoi sitten itselleen armon sanomalla, että "erhetykset vastoin tahtoakin tulevat".
Mä oon miettinyt, ai että.
Ja olin sitten pitkän matkan bussissa, saavutaan kaupunkiin, stop-valo palaa ja kuski pysäyttää, mutta kukaan ei jää pois. Sitten kuski vähän kärttyisästi, että "jääkö tässä joku?" Ja nainen hyvin ujosti sieltä, "ei kun mä vahingossa painoin".
Jolloin kuski vielä hämmentävämmin ja kärttyisämmin, "ei saa painaa vahingossa!"
Ja mä mietin että tuossa kun olisi osannut nousta ja lausua: "erhetykset vastoin tahtoakin tulevat", niin olisi järjestynyt koko bussin tunnelma välittömästi ja vapauduttu kaikki tästä. Kaikki olisi ymmärtänyt missä mennään.
-
😁
-
Mun äiti kertoi, että kun oli pikkutyttö ja tein jotain hölmöä mistä oli harmilliset seuraukset ja äiti lievästi harmitteli, sanoin: "Äiti, mahingossa"
-
Yksi syy miksi nää jutut tässä ketjussa on ollut mulle niin pinnalla,on se työkaveri.
Kun hän alkoi kärttyilemään minulle, yritin tietysti jatkaa kommunikointia eikä jättää tilannet hänen automaattiseen töksäyttelyynsä.
Mutta totesin, että hän innostui siitä lisää, oli minun kommenttini kuinka neutraali tahansa. Hän nosti homman uudelle tasolle ja sanoilla hyökkäsi hölmän hävyttömästi minua vastaan vaikka aihe oli kuin arkipäiväinen tahansa.
Tulin siihen johtopäätökseen, että kaikki kommunikaatioyritykset oli lopetettava, koska hän yritti luoda tilannette missä muka aina olisimme napit vastakkain ja kilpailismme jostain. Tosin parissa tilanteessa kun olin jo kyennyt hahmottamaan missä mentiin, yhtä julkisesti kuin hän sanoi pysyväni kannassani eräässä työasiassa. Hän ei oikein osannut reagoida siihen.
Se oli liian hölmöä mennä mukaan.
Mutta hänen käyttäytymisensä valossa tuli sitten että Pyhän Hengen johtamana kaikki omat töksäytykset muissa tilanteissa mieleen ja jotenkin Pyhä Henki johti parannukseen tuota kautta.
Minun on ollut hyvin kriittistä olla 100 % asiallinen kaikessa työkaveriin liittyvässä.
Ilmeisesti sydämen ajatuksiin asti.
Se on ollut ainoa tie siihen, että pääsin siinä hulluudessa niinkuin tarttumaan ohjaksiin ja ohjaamaan itseni pois siitä sotkusta.
-
Vuorisaarna toimi taas.
Eilen aamulla joskus kello neljän jälkeen luin Vuorisaarnasta kohtaa:
Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2. sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
3. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
4. Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi?
5. Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.
Tuijotin sitä ja mietin, että mielestäni olen ottanut paljon vastuuta omasta elämästä, ei minulla nyt olen oikein mitään mihin voisin tuota toteuttaa, mutta sydämessäni sanoin itselleni, että noin se menee.
Tänä aamuna ilmaisin syvää turhautumistani puolisolle kun hän ei ikinä siivoa työpöytäänsä ja hänen vaattensa ovat aivan huiskin haiskin. >:( >:(
Sitten hän kyseli, että missähän hänen tiekonehiirensä on, kun hän tarvitsisi sitä. Vastasin että ei oo tietoa mutta varmaan löytyy kuin MINÄ siivoan hänen sotkunsa tänään. >:(
Lähdin kuitenkin tarkistamaan omaa kirjoituspöytääni, että ehkä siellä. Mutta ei näkynyt. Jouduin vain toteamaan että ohhoh, onpas mun kirjoituspöydän pinta täynnä tavaraa. :-[
Sitten tuli mieleen hieman muutakin sotkua mistä en viitsi edes mainita.
Päätin, että alankin siivoamisen omista sotkuistani :-X
Ja tajusin että hyvin soveltuu yllä mainittu Jeesuksen opetus. Paras ottaa se käytännössä käyttöön tässä tilanteessa. :-
Eli tämä rouva käyttääkin vapaapäivän omien sotkien siivoamiseen. 8)
-
Jatkan aiheesta vielä. Paavali kirjoittaa jossain että ihminen voi lukea Jumalan sanaa eikä sitten kuitenkaan ota vastaan mitä se sanoo. Paavali vertaa sitä siihen että katsoo peilistä itseään, lähtee peilin ääreltä ja unohtaa minkälaiselta näytti.
Tuli vaan mieleen että sattumalta viittasin peilikuvaan otsikossa.
Itse asiassa vertasin Jeesuksen sanoja ja Paavalin sanoja ja totesin saman teeman niissä.
Vuorisaarnassa Jeesus puhui ihmisestä, joka kuulee Hänen sanansa, mutta ei tee niiden mukaan.
Paavali puhui ihmisestä joka katsoo peilikuvaan itsestään Jumalan sanan valossa, mutta lähtee pois ja unohtaa mitä näki.
Eilen joskus taas tuli mieleen, miten helposti minulle tule näsäviisas ajatus mieleen ja joskus päästän sen ulos suusta.
Koin että Pyhä Henki sanoi, ilman tuomiota, mutta vakavasti:"siinä sinulle on opettelemistä koko loppuelämäsi". ???
-
Joo, nousi heti mieleen viestistäsi että ihminen paatuu eikä enää välitä Jumalan tahdosta vaan alkaa tehdä itselleen sopivan Jumalan. Todella surullista.