Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Laki ja evankeliumi / Vs: Käskyt ja kiellot
« Uusin viesti kirjoittanut HelenaM 30.01.23 - klo:20:56 »
Vielä tuohon edelliseen jatkoksi: itselleni on kyllä hieman epäselvää, miten ja mihin ihmisen osiin/toimintoihin/ominaisuuksiin pyhitys tai Pyhän Hengen vaikutus voi vaikuttaa - tai yleensä tekee. En siis oikein tiedä juuri mitään aiheesta.

Omat sanani ja ajatukseni ovat aika hajanaisia. Äkkinäinen muutos psykopaatista uskovaksi on mahdollista (David Wood YouTubessa), mutta tämä lienee ääritapaus. Kaikenlainen muutos on varmaankin mahdollista ja tapauskohtaisuutta esiintynee. Jumala tietää mitä tekee ja mikä on tarpeellista, siihen voi luottaa.

Oman kilvoittelun osa ja vaikutus sitten on vaikeampi kysymys. Kaikki muutos ei ole usein helppoa tai ehkä omin neuvoin edes toteutettavissa. Ihmiset ovat erilaisia.

Eli tästä(kään) aihepiiristä en osaa paljoa varmaksi sanoa.
Laaja aihe, ja koko elämänmittainen ja -laajuinen. Pyhitys on kasvua uskovana Jumalan yhteydessä, näin lyhyesti jos yritän sitä luonnehtia. Raamatussa puhutaan mm. "Kristuksen täyteyden täyden iän määrästä", jonka ymmärrän olevan uskovan kasvun päämäärä. Kaikki alkaa uudestisyntymästä, jolloin ihminen luetaan ja julistetaan syyttömäksi Jumalan edessä ja silmissä Jeesuksessa. Tästä alkaa "synnin ruumiin kukistaminen" Raamatun sanoin, Jeesusta seuraten. Jeesuksen seuraaminen merkitsee mm. itsensä kieltämistä, mikä pitää sisällään itsekkäiden motiivien kuolettamista, oman edun, kieroilun, vilpillisyyden, nurjien asenteiden, rakkaudettomuuden, ulkokultaisuuden ym ym pois panemista. Kaikki tapahtuu Pyhän Hengen, Totuuden Hengen valaisussa.

Oma ymmärrykseni on, että kaikki ihmiset ovat kovin syntisiä. Kyse on vain siitä, onko ihminen tietoinen tästä. Jumalan Henki on äärettämän hienotunteinen, Hän ei syytä eikä häpäise omiaan siitä, miten heikko, syntinen ja särkynyt joku on. Jeesus on haavoitettu jokaisen ihmisen rikkomusten tähden ja rangaistu jokaisen syntien tähden. Hän johdattaa viisaalla kädellä jokaista ja iloitsee omista teoistaan ihmisen elämässä. Ja kun jotain pois pantavaa kuolee uskovan elämässä, aina myös jotain uutta ja kaunista nousee tilalle ylösnousemusvoimassa.
2
Laki ja evankeliumi / Vs: Käskyt ja kiellot
« Uusin viesti kirjoittanut Korpima 30.01.23 - klo:19:12 »
Vielä tuohon edelliseen jatkoksi: itselleni on kyllä hieman epäselvää, miten ja mihin ihmisen osiin/toimintoihin/ominaisuuksiin pyhitys tai Pyhän Hengen vaikutus voi vaikuttaa - tai yleensä tekee. En siis oikein tiedä juuri mitään aiheesta.

Omat sanani ja ajatukseni ovat aika hajanaisia. Äkkinäinen muutos psykopaatista uskovaksi on mahdollista (David Wood YouTubessa), mutta tämä lienee ääritapaus. Kaikenlainen muutos on varmaankin mahdollista ja tapauskohtaisuutta esiintynee. Jumala tietää mitä tekee ja mikä on tarpeellista, siihen voi luottaa.

Oman kilvoittelun osa ja vaikutus sitten on vaikeampi kysymys. Kaikki muutos ei ole usein helppoa tai ehkä omin neuvoin edes toteutettavissa. Ihmiset ovat erilaisia.

Eli tästä(kään) aihepiiristä en osaa paljoa varmaksi sanoa.
3
Raamattupiiri / Vs: Jumalan apu Esran aikana
« Uusin viesti kirjoittanut HelenaM 30.01.23 - klo:17:59 »
Jatkan, eli yleensäkin VT:n kertomuksissa olevat Jumalalta tullut apu ja väliintulo on kovasti puhutteleva. Kun ajattelee Moosesta, Aabrahamia, Jaakobia, Iisakia, Daavidia, Eliaa, Elisaa ynnä muita. Raamattu todistaa, että Jumala on sama tänäänkin. Hän teki suuria ja voimallisia tekoja. Heprealaiskirje puhuu, että se kaikki taphtui uskon kautta. Tämä on jotain niin hienoa (en löydä parempaakaan sanaa), että saa innostumaan tosissaan.

Ketjussa on keskusteltu Jobista, mie olen hiukan hitaalla ja siksi olen vasta aloituksen siivittämissä ajatuksissa. :)
4
Raamattupiiri / Vs: Jumalan apu Esran aikana
« Uusin viesti kirjoittanut sandia 30.01.23 - klo:16:59 »
Juu. Mielestäni Job teki juuri sitä. Hänelle todella näytti olevan tärkeää, että Jumala on luotettava.
Kun siltä ei näyttänyt hän todella ikäänkuin kiukutteli.
Ja toistan sen minkä aiemmin olin jo sanonut: hän tervehtyi kun Jumala itse kohtasi hänet ja Jumala tavallaan voitti hänet siinä painissa. Se oli Jobin ilon aihe. :)

Siis olosuhteet eivät olleet muuttuneet, mutta hänen lisääntynyt ymmärryksensä siitä, mitä ja kuka Jumala on. Se tervehdytti hänet. Hän uskalsi luottaa Jumalaan taas. :)

Ja se oli se hengellinen voitto siinä hengellisessä taistelussa missä saatana yritti näyttää Jumalalle, että ei toi tyyppi pysy sinun  lähelläsi.
Senkin jotoksen muuten Herra oli aloittanut. Sen voi tsekata Jobin kirjan alussa.

Laitan sen kohdan tähän Jobin kirjan 1. luvusta.
. Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa."
9. Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Suottako Job pelkää Jumalaa?
5
Raamattupiiri / Vs: Jumalan apu Esran aikana
« Uusin viesti kirjoittanut Korpima 30.01.23 - klo:16:56 »
Kyllähän siinäkin voi esim. pettyä, jos rukoilee jotakin ja rukousvastausta ei tulekaan - ainakaan sellaisena kuin sen itse kuvitteli. Toivoa oli, mutta sitten ei ollutkaan. "Jumala ei halua auttaa/on minua vastaan" tai vastaava ajattelu on varmaan joskus luontaistakin, vaikka sitten voi yrittää nähdä laajempia näköaloja ja että Jumalalla on kuitenkin laajempi ja pyhempi näköala ihmisen toilailuihin ja ongelmiin.

Ja onhan psalmeissa ja valitusvirsissäkin muistaakseni kaikenlaista "kiukuttelua", kun ei menekään hyvin. Mutta varmaan Jumalan suuntaan voi välillä vähän kiukutellakin, jos se auttaa. "Tieteelliseen maailmankuvaan" verrattuna tässä on iso ero: fysiikalle ei voi valittaa. Eikä viimeisellä tuomiollakaan kenties valitus tule mieleen: Jumalan tuomio on kuitenkin varmasti tosi ja perusteltu.
6
Raamattupiiri / Vs: Jumalan apu Esran aikana
« Uusin viesti kirjoittanut sandia 30.01.23 - klo:16:51 »
Tulee mieleen mm. Joosef, joka innostui profeetallisista unistaan hieman liikaa ja innoissaan kertoi ne veljilleen.
Asiat eivät ollenkaan näyttäneet menevän niinkuin Joosef oli olettanut.

Olen pohtinut että olisiko Jobillakin ollut tietty yhtälö mielessään omasta elämästä. Hänen puheidensa perusteella oletan, että näin oli asia. Se syy -seuraus suhde mihin oli tavallaan pantannut elämässä ei toiminutkaan
Ihminen ei heti ensisijaisesti ala pohtimaan, että missä kohden yhtälöni oli väärä vaan tuppaa ajattelemaan, että syy on jossain ulkopuolisessa tekijässä. Ja loogisesti ajatellen on helppo nähdä, miksi ihminen sitten näkee itsensä uhrina.

Tai päätyy tulokseen, että millään ei ole mitään väliä :-\
Siis niinkuin Jobin vaimo neuvoi: "kiroa Jumala ja kuole"
7
Raamattupiiri / Vs: Jumalan apu Esran aikana
« Uusin viesti kirjoittanut sandia 30.01.23 - klo:16:36 »
Heh, joo, :D
Tajusin, että tuosta lainaamastasi viestini pätkästä sai kuvan, että luulin olleeni synnitön ja kykenevä tekemään Jumalan tahdon.

Ja todella ehkä siinä tilanteessa juuri ajattelinkin noin, että koska Herra oli niin selvästi tarttunut elämääni ja sen takia asiat olivat melko radikaalisti muuttuneet noin 5 vuotta uskossa oloni jälkeen,ajattelin että sen elämän alueen jutut pitää mennä todella putkeen olosuhteet mukana lukien.

Siksi oli niin vaikea tajuta, ettei hommat niin putkeen menneetkään niissä rajatuissakaan jutuissa.
Ja koin, että Jumala ei pelannut sääntöjen mukaan.

8
Raamattupiiri / Vs: Jumalan apu Esran aikana
« Uusin viesti kirjoittanut Korpima 30.01.23 - klo:16:08 »
Ainakin itse toimin juuri näin tilanteessa missä luulin että asioiden olisi pitänyt mennä paljon paremmin, olinhan minä vilpittömästi halunnut tehdä Jumalan tahdon.
Meinasin tulla ja itse asiassa tulinkin jo siihen johtopäätökseen, että Jumalalla ei olekaan hyvä tahto minua kohtaan. :(
Se oli musta hetki. Ja melko kauhea. Olinhan ainakin omasta mielestäni antanut koko elämäni Herralle.

Tuo on valaiseva ajattelutapojen erilaisuudesta. Itse jotenkin ajattelen, että mikään mitä itse teen ei ole kovin laadukasta ja hyvää. Vaikka yrittäisinkin tehdä Jumalan tahdon, jos se on edes kovin hyvin itseltäni mahdollista. Siis vaikka yrittäisin kaikkeni (harvoin varmaankin yritän kaikkeni, mikä on tunnustettava). Eikä inhimillinen tekeminen yleensäkään ole täydellistä ja maailma on monimutkainen.

Eli vaikka ihmisellä tahto olisikin hyvään, niin voi mennä pieleen monista syistä. Tosin ajattelen, että jos Jumala todella haluaa tehdä jotain ja saada sen aikaan, niin varmasti se on Jumalalle mahdollista. Ja kaikki Jumalan vaikutus tähän maailmaan on kuitenkin aina positiivista, sillä Jumala varmasti tietää mitä tekee. Rukousvastaukset ja muu on suuri ilon aihe, hyvää voi tapahtua kaiken inhimillisen epätäydellisyyden seassa.

Nyt kun mietin, niin kuulostaahan tuo minun näkemykseni ehkä hieman negatiiviselta ja pessimistiseltä suhtautumiselta inhimilliseen yrittämiseen. Tai inhorealistiselta, enpä tiedä. Tietysti muiden tekemiseen tulisi yrittää suhtautua rakentavasti ja kannustavasti noin yleisesti.

Tähän hieman liittyy yleinen maailmankuva, jossa minulla varmaan vielä on paljon "positivismia" jäljellä, ainakin välillä: siis en ajattele maailmasta aina/koko ajan hengellisten asioiden kautta, vaan monimutkaisena materiaalisena/fyysisenä paikkana. Jossa materiaalinen syy-seuraussuhde seuraa toisiaan, mutta tietysti nykyään myös hengellisiä vaikutuksia on. Toisaalta se on ehkä välillä hyväkin, kun en syyttäisi vaikka Jobia kovasta kohtalostaan syntiensä takia. Mutta toisaalta ehkä reaktioni olisi vain mitäänsanomaton "no, kaikkea sitä  sattuukin."

Tieteessä on myös just world -hypoteesi, jonka mukaan ihmiset olettavat että hyvä menestyy ja paha saa palkkansa. Mutta minulla se ei varmaankaan ole kovin voimakkaasti läsnä ajattelussa. Ja käyhän Raamatussakin VT:n profeetoille usein huonosti, samoin UT:ssa Johannes Kastajalle, Jeesukselle ja useimmista apostoleista. Parhaimmat tapetaan ensin? Open Doorsin toiminta/Marttyyrien ääni tulee myös mieleen, kaikenlaista sortoa on maailmassa uskonnonkin tähden.
9
Laki ja evankeliumi / Vs: Käskyt ja kiellot
« Uusin viesti kirjoittanut Korpima 30.01.23 - klo:15:50 »
Tuohon Helenan kirjoitukseen liittyen panen tähän linkin Olavi Peltolan esitykseen aiheesta "Mitä teen, kun minua vaaditaan tekemään parannus". (Peltolan kirjoitukset ovat minusta hyvin rohkaisevia ja kannustavia.)

https://rovasti.fi/node/340?fbclid=IwAR2P4IYhNAd4_RkExLXSXwAyhmoQBaW5YI8LY8hg7bsK1YxKKdtYofhHojk

Tämä oli mielenkiintoinen ja hyödyllinen linkki.

Välillä olen myös muualta lukenut joskus kommentteja, että välttämättä kaikki/monet/useimmat luonteenpiirteet ja syntitaipumukset eivät muutu vanhaan ikään mennessäkään. Jos juuri mikään. Eikä näin ole ollut tuon linkin kirjoittajan kokemustenkaan mukaan. Mutta Jumalaan ja hänen armoonsa voi silti luottaa, vaikka suurta muutosta ei tapahtuisikaan. Kai tämä painottaa ennen kaikkea suhteen merkitystä (Jeesus - minä) ja syntien anteeksiantamusta sekä armoa, eikä niinkään sitä että ihmisestä tulee mitenkään täydellinen ja virheetön nykymuodossaan.

Tuli mieleen aihepiiristä myös kirje filippiläisille 2:12: "Siksi, rakkaat ystävät, niin kuin olette aina totelleet minua, kun olen ollut luonanne, totelkaa vielä enemmän nyt, kun olen poissa: tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa."

Ensimmäisen lauseen loppu tuli ensin mieleen ("peläten ja vavisten") ja voihan sen tulkita ahdistavasti. Toisaalta jälkimmäinen lause on hyvin lupaava: Jumala aiheuttaa tekemistä. Eli kaikki osaaminen ei ole onneksi omassa varassa.
10
Laki ja evankeliumi / Vs: Käskyt ja kiellot
« Uusin viesti kirjoittanut HelenaM 29.01.23 - klo:17:09 »
Pyhitys ja muuttuminen kaikkineen on Jumalan aikaansaama. Olen tavannut uskovia, jotka kipuilevat Jumalalle kelpaamisensa kanssa lukiessaan Raamattua. He kokevat voimakkaasti, etteivät riitä, eivät täytä mittaa minkään vertaa. Tietenkään kukaan ei täytä Raamatusta nousevaa "Jumalan mittaa". Monet eivät ole päässeet kokemaan armollista Jumalaa jostain syystä ja tämän takia Raamattu näyttäytyy syyttävänä ja vaatimuksia täynnä olevana heille.

Tällaiseen elämään väsyy, ja siksi valitettavan moni on todennut, ettei usko ollut heitä varten, minusta ei ollut kristityksi. Raamatun ja Ut:nkin lukuisat kehotukset aivankuin painavat heidät maahan ja saavat aikaan jonkinasteisen epätoivon niiden edessä.

Nämä ihmiset eivät ole koskaan päässeet kokemaan sydämessään sitä, että Jumalan armo kuuluu minulle, olen rakastettu ja täydellisesti hyväksytty Jeesuksessa, häneen turvatumalla armo riittää ylenpalttisesti antamaan anteeksi kaikki syntini ja tämä armo on voimallinen muuttamaan kaiken sen, mikä sitoo ja orjuuttaa. Ja että Jumala antaa rauhansa,  armossaan johdattaa ja kasvattaa, sekä pyhittää omaansa.

Tuohon Helenan kirjoitukseen liittyen panen tähän linkin Olavi Peltolan esitykseen aiheesta "Mitä teen, kun minua vaaditaan tekemään parannus". (Peltolan kirjoitukset ovat minusta hyvin rohkaisevia ja kannustavia.)

https://rovasti.fi/node/340?fbclid=IwAR2P4IYhNAd4_RkExLXSXwAyhmoQBaW5YI8LY8hg7bsK1YxKKdtYofhHojk
Olipas erikoista tuo, että hänelle on lähetelty senkaltaisia "sanomia". Kaikkea sitä onkin. Mutta se asia, jonka hän varsinaisesti toi esiin, saattaa olla yleistäkin. Kaikki lukevat samaa Raamattua, toinen mieltää jonkun asian ahdistavana, toinen taas jonkun toisen. Ja sitten on yleisesti tuo, josta kirjoitin, armon kokemisen puutetta vai kyvyttömyyttä ymmärtää tai omistaa sitä uskossa omalle kohdalle.
Sivuja: [1] 2 3 ... 10