Kirjoittaja Aihe: Langennut evankeliumin palvelija  (Luettu 7356 kertaa)

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #30 : 22.10.20 - klo:16:42 »
Kirjoitan tän ikäänkuin irrallisena edellisestä viestistä.
Minusta on iso ero siinä tunnustaako joku aviorikoksen tai minkä muun rikoksen tahansa ilman että on joutunut kiinni.

Ihminen tuppaa näyttämään katuvalta kun on jäänyt kiinni, mutta usein se on pelkkää häpeää ja katumusta sille että ei salannut tekoaa paremmin. Paras tapa yrittää päästä siitä pälkähästä on esiintyä niinkuin katuisi tekoaan ja jossain määrin varmaan katumusta tapahtuukin. Mutta usein se ei ole riittävä siihen, että ihminen ottaa koko vastuun teosta ja hyväksyy kaikki ne seuraamukset mitä siitä tulee. Kuten vaikka luottamuksen menetys.

Mun mielestä tuosta näyttäisi usein olevan kyse näiden hengellisten julkkisten touhuissa. Yllättävän nopeasti on tapahtunut "uudistuminen " ja kaiken pitäisi olla hyvin. Itselläni on lähinnä tuossa mielessä se Lakelandin kaveri, taisi olla alunperin Kanadasta, ellen väärin muista. Vaimo taisi siinä sivussa vaihtua,mutta se on ilmeisesti pikkujuttu.
« Viimeksi muokattu: 22.10.20 - klo:16:54 kirjoittanut sandia »

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #31 : 22.10.20 - klo:16:53 »
On tosiaan eroa siinä, mitä Jumala antaa langenneelle anteeksi
ja mitä toiset ihmiset antavat.
Kun uskova tunnistaa ja tunnustaa syntinsä, katuu rehellisesti ja vastaanottaa Jumalan armahduksen, hänen syntinsä on kertakaikkisesti pyyhitty pois.
Niitä ei enää ole.

Mutta ainakin julkisynneillä on silti yhteisölliset seurauksensa.
Ihmisten ymmärrys on aina pinnallista ja anteeksiantavuus ehdolllista.
Siksi määritellään, millainen käytös on langenneelle sopivaa ja
arvioidaan, osoittaako hän riittävää julkista katumusta ja kärsimystä.

Jumala tietysti tietää nämä synnin seuraukset,
jotka langenneen on kohdattava.
Mutta vaarana on, että lankeemuksesta nousseen uskovan paheksujat syyllistyvät
tekopyhyyteen ("minä en ole sentään noin suuri syntinen"),
kostonhaluun ("tuo ei ole vielä kärsinyt tarpeeksi") ja kateuteen ("noin huono ei saisi olla onnellinen").
Nämäkin ovat synnin seurauksia, mutta jonkun alkuperäisen synninteon ei silti pitäisi päästä tuottamaan toisissa uudenlaisia syntejä,
joista farisealaisuus on yleinen.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #32 : 22.10.20 - klo:16:59 »
Tuosta tunnustamisen ja katumisen erosta vielä. Ihmisellä on myös taipumus tunnustaa vain se osa stoorista mistä on jäänyt kiinni. Stoorissa voi olla vielä paljon pimennossa, mutta koskapa kukaan ei näytä tietävän siitä, niin tunnustaa vain sen mistä on jäänyt kiinni. Silloin on kyse valehtelusta ja ihmisten pimittämisestä.

Kirjoitan tätä siis lähinnä teon tekijän perspektiivistä. Eiväthän muut edes tiedä mitä oikeesti on tapahtunut.

Ajattelen, että käyttäytyminen on paljolti ihmisen luonteen ilmentymistä. Eli jos tuollainen luonne sattuu olemaan seurakunnan vastuutehtävässä, niin saattaa olla, että sen ihmisen valitseminen ei ollut hyvä idea.

« Viimeksi muokattu: 22.10.20 - klo:17:05 kirjoittanut sandia »

Anton

  • Vieras
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #33 : 22.10.20 - klo:22:13 »
Ajattelin edellisessä viestissä kertomaani asiaa lähinnä siltä kannalta, miten itse olen suhtautunut ja toiminut jos olen kokenut lankeamisia. Minulla ne saavat aikaan tietynlaisen pysähtymisen ja itsetutkiskelun.

Koen usein, että lankeemukset ovat paljastaneet itselleni jonkin "aukon" oman hengellisen elämäni "muurissa", ja jos vain jatkaisin kevyesti matkaa, voisi se aukko jäädä korjaamatta. Suhtaudun tällä tavalla sinällään pienemmissäkin asioissa, siksi mun on vaikea kuvitella että aviorikoksen kaltainen järkyttävä lankeemus ohitetaan kevyesti ja jatketaan elämää kuten aiemmin.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #34 : 22.10.20 - klo:22:25 »
Ajattelin edellisessä viestissä kertomaani asiaa lähinnä siltä kannalta, miten itse olen suhtautunut ja toiminut jos olen kokenut lankeamisia. Minulla ne saavat aikaan tietynlaisen pysähtymisen ja itsetutkiskelun.

Koen usein, että lankeemukset ovat paljastaneet itselleni jonkin "aukon" oman hengellisen elämäni "muurissa", ja jos vain jatkaisin kevyesti matkaa, voisi se aukko jäädä korjaamatta. Suhtaudun tällä tavalla sinällään pienemmissäkin asioissa, siksi mun on vaikea kuvitella että aviorikoksen kaltainen järkyttävä lankeemus ohitetaan kevyesti ja jatketaan elämää kuten aiemmin.

Joo luulisi noin olevan.
Minun ystävälläni oli vastaava tilanne. Minäkin ihmettelen miten nopeasti he " palautuivat " siitä.

Tosin toisesta ei voi tietää mitä itsekseen käyvät läpi. Vaikka en näkisikään sitä päältä.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #35 : 22.10.20 - klo:23:18 »
Ajattelin edellisessä viestissä kertomaani asiaa lähinnä siltä kannalta, miten itse olen suhtautunut ja toiminut jos olen kokenut lankeamisia. Minulla ne saavat aikaan tietynlaisen pysähtymisen ja itsetutkiskelun.

Koen usein, että lankeemukset ovat paljastaneet itselleni jonkin "aukon" oman hengellisen elämäni "muurissa", ja jos vain jatkaisin kevyesti matkaa, voisi se aukko jäädä korjaamatta. Suhtaudun tällä tavalla sinällään pienemmissäkin asioissa, siksi mun on vaikea kuvitella että aviorikoksen kaltainen järkyttävä lankeemus ohitetaan kevyesti ja jatketaan elämää kuten aiemmin.

Joo luulisi noin olevan.
Minun ystävälläni oli vastaava tilanne. Minäkin ihmettelen miten nopeasti he " palautuivat " siitä.

Tosin toisesta ei voi tietää mitä itsekseen käyvät läpi. Vaikka en näkisikään sitä päältä.
Ajatteletko siis, että ystäväsi pääsi liian helpolla?
Että hän palautui sopimattoman nopeasti?
Hänen olisi kuulunut kärsiä paljon enemmän huonoutensa seurauksista?

Me ihmiset lausumme helposti tuomioita,
koska asetamme itsemme ja oman hyvyytemme raja-arvoksi, jota kukaan ei saa alittaa.
Jos joku epäonnistuu enemmän kuin minä, hän on hyvin paha ja ansainnut tuskalliset seuraukset.
Minulle sen sijaan kuuluu armahdus.


Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #36 : 22.10.20 - klo:23:35 »
Ajattelin edellisessä viestissä kertomaani asiaa lähinnä siltä kannalta, miten itse olen suhtautunut ja toiminut jos olen kokenut lankeamisia. Minulla ne saavat aikaan tietynlaisen pysähtymisen ja itsetutkiskelun.

Koen usein, että lankeemukset ovat paljastaneet itselleni jonkin "aukon" oman hengellisen elämäni "muurissa", ja jos vain jatkaisin kevyesti matkaa, voisi se aukko jäädä korjaamatta. Suhtaudun tällä tavalla sinällään pienemmissäkin asioissa, siksi mun on vaikea kuvitella että aviorikoksen kaltainen järkyttävä lankeemus ohitetaan kevyesti ja jatketaan elämää kuten aiemmin.

Joo luulisi noin olevan.
Minun ystävälläni oli vastaava tilanne. Minäkin ihmettelen miten nopeasti he " palautuivat " siitä.

Tosin toisesta ei voi tietää mitä itsekseen käyvät läpi. Vaikka en näkisikään sitä päältä.
Ajatteletko siis, että ystäväsi pääsi liian helpolla?
Että hän palautui sopimattoman nopeasti?
Hänen olisi kuulunut kärsiä paljon enemmän huonoutensa seurauksista?

Me ihmiset lausumme helposti tuomioita,
koska asetamme itsemme ja oman hyvyytemme raja-arvoksi, jota kukaan ei saa alittaa.
Jos joku epäonnistuu enemmän kuin minä, hän on hyvin paha ja ansainnut tuskalliset seuraukset.
Minulle sen sijaan kuuluu armahdus.

Siis kumpaa tarkoitat liian helpolla pääsemisestä? Sitä joka oli uskoton vain tämän aviopuolisoa?

Itse olin viittä vailla langeta uskottomuuteen ja paljastin koko surkean tilani miehelleni.
Se suru ja epätoivo mitä kävin samoihin aikoihin läpi kesti pari vuotta, samoin se että ensin kykenin taipumukseni täysin tuomitsemaan synniksi ja ainoastaan sitä kautta sain armon ja rauhan.
En soisi sellaista sekasortoa kellekään. Mutta en todellakaan nopeasti "palautunut" siitä elämäntilanteesta.

Olin huolissani ystävästäni koska näytti että he "palautuivat" niin nopeasti. EN ollut huolissani siitä joka oli uskoton vaan ystävästäni jonka puoliso oli ollut uskoton.
« Viimeksi muokattu: 22.10.20 - klo:23:43 kirjoittanut sandia »

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #37 : 23.10.20 - klo:00:19 »
Ai jaa, ymmärsin että ihmettelit uskottoman nopeaa palautumista,
mutta puhuitkin hänen puolisostaan.

Anton

  • Vieras
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #38 : 23.10.20 - klo:00:33 »
Minulla ei ollut ollenkaan ajatusta tuomitsemisesta tai rankaisemisesta, vaan aito huoli siitä että onkohan tämä henkilö ollenkaan pysähtynyt Herran eteen asian kanssa. Eli onko ylipäätään mahdollista, että niin raskaasta asiasta voi päästä ihan tuosta noin vaan yli ja eteenpäin? Vai onko hän jollain tavalla selitellyt tai vähätellyt asian itselleen, koska ei kestä totuutta. Silloin ei ole kyse armahduksesta, vaan paatumuksesta. Armahdus ja paatumus voivat periaatteessa ilmetä ulospäin aika saman näköisinä.

Lisäys: Ja tarkennan vielä, että en mieti ystäväni mahdollista paatumusta myöskään tuomitsemismielessä, vaan siksi koska välitän hänestä ja olen huolissani. Paatumus on hänelle itselleen tosi huono juttu.
« Viimeksi muokattu: 23.10.20 - klo:01:01 kirjoittanut Anton »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #39 : 23.10.20 - klo:01:59 »
En mieltanyt Antonin kysymysta ollenkaan tuomitsemisena. En itsekaan myonna olleeni tuomitseva. Myonnan avoimesti tuntevani suuttumusta ystavani miesta kohtaan. Minua suututtaa etta han teki sellaisen tempun ystavalleni joka on ehka suloisin henkilo jonka tunnen.

Paljon kivempi kuin mm. mina.

Mutta ystavani mukaan kaikki on hyvin joten haluan usko sen.
Molemmat heista on rakkaita ystaviamme.
« Viimeksi muokattu: 23.10.20 - klo:02:06 kirjoittanut sandia »

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #40 : 23.10.20 - klo:16:34 »
Joo, onhan aivan Raamatun mukaista puuttua asiaan, jos huomaa uskonveljen tai -sisaren elävän vastuuttomasti.
Se ei ole varmaan helppoa.

"Pitäkää varanne! Jos veljesi tekee syntiä, nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi."
(Luuk. 17:3)

"Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, jotta muutkin pelkäisivät."
(1. Tim. 5:20)

Poissa papi

  • Viestejä: 42
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #41 : 23.10.20 - klo:23:16 »
Näitä juttuja kun luen tulee mieleen vaimon jutut, hän on sellainen menneitten vatvoja. Vaikka ne ovat sellaisia pienempiä juttuja, mutta kun tulee jotain pientä kinaa jostain, niin eikös hän vedä siihen muistoja. Eli kun sinä silloinkin ja silloinkin teit sitä sun tätä. Minä taas kuittaan menneet helpommin pois ja keskityn tähän hetkeen. Luonteita on monia niinkuin tiedämme. On murheellista nähdä kun jotkut piehtaroivat jossain menneissä virheissään koko elämänsä, asiat jotka on jo anteeksi annettu kaikilta osapuolilta.

Miten Daavid teki kun oli tehnyt aviorikoksen naapurin eukon kanssa ja murhannut tämän miehen, vieläpä julkisesti.  Hän todella sydämmensä pohjasta katui ja tunnusti syntinsä Jumalalle. Hänellä oli vahva usko armahtavaan Jumalaan, joka antaa anteeksi katuvalle, eikä enään muista tämän syntejä. Jos Jumala antaa jotain anteeksi, Hän ei enään näe sitä, eli sitä ei enään ole Hänen muistissaan. Daavid olisi ansainnut kuoleman rangaistuksen Mooseksen lain mukaan, mutta Jumala armahti häntä. Jos meilläkin on vahva usko Jumalan armoon, niin tiedämme, ettei meidän ja Jumalan välillä ole enään mitään siinä suhteessa.
Daavid hoiti myös syntiensä seuraukset menemällä naimisiin Batseban kanssa. Mutta koska synti oli julkinen, sai Daavid karsittäväkseen julkisesti sen seuraukset, niinkuin voimme kukea raamatusta 2 Sam 11

Näin kai se menee meidänkin elämässä. Jumala antaa syntimme anteeksi, mutta seuraukset saamme kestää. Mutta Jumala ei enään myöhemmin ota asiaa puheeksi, koska se on pois pyyhitty.
Ei pannut Jumala Daavidia hyllylle, vaan hän sai jatkaa menestyksellä uraansa ja Jumala ylisti häntä myöhemmin kuuliaiseksi palveliakseen.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #42 : 23.10.20 - klo:23:31 »
Näen asian samalla tavalla kuin Papi.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #43 : 24.10.20 - klo:00:44 »
Toisaalta Daavid oli kuningas, ei pappi. Mitenköhän oli pappien säännöt niinä aikoina?

Anton

  • Vieras
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #44 : 24.10.20 - klo:13:59 »
Armon kokeminen ja uskominen on kyllä tärkeää. Ilman armoa ei itsetutkiskelu tai asioidensa käsittely voi onnistua, se menee vaan syyllistymiseksi ja itsensä ruoskimiseksi. Armon kautta on vain mahdollista käsitellä syntiensä taustalla olevia asioita, haavoja ja muita tekijöitä. Mutta jollain tavalla se käsittely tulisi kuitenkin usein tehdä, pelkkä armon kokeminen ei välttämättä auta saamaan elämää järjestykseen ja vaellusta suoraksi.