Korpiman viestiin 191 ajatusta, että ymmärtäisin oppimisen olevan muuttumista, jonka Jumala saa aikaan armon kasvatustyön tuloksena. Sitä kautta, että oltaisiin "muistavia kuulijoita" Jumalan sanan äärellä. Raamatun sana on elävä ja voimallinen, ihmisen osuus on olla avoin sen edessä, antaa sen tulla kohti sekä nuhtelevana että lohduttavana.
Hyvin sanottu! Yritin tuossa viestissä hieman sekoitella tieteellisiä oppimisen termejä ja hengellisiä käsitteitä, mutta ehkä hengellinen oppiminen on hyvä pitää hengellisenä. Henki, sielu, sydän, aivot jne. Toisaalta onhan kristityilläkin aivot ja jotenkin esimerkiksi Raamatun totuuksia voinee kerrata, muistella ja opiskella. Kertaus on opintojen äiti, usein.
Raamatun viestin liittäminen jokapäiväisen arkielämän tilanteisiin sitten voi joskus olla ainakin itselleni vaikeampaa. Parannus ja katumus on myös toiminnan muutosta ymmärtääkseni, vaikka myös mielen uudistumista. Luomakunta - ja yksittäinen ihminenkin - on monipuolinen kokonaisuus, jossa on erilaisia vaikuttavia osia.
***
Raamatussa olen VT:n kohdalla menossa Jeremian kirjassa (35, "Rekabilaiset esikuvina",
https://raamattu.fi/raamattu/KR38/JER.35/Jeremia-35). Tässä kohdassa tulee sille se, että Jumalan ohjeita ja määräyksiä todella tulisi ja kannattaisi noudattaa prikulleen, koska ne johtavat hyvään. Onhan Jumala kaiken luoja ja ylläpitäjä, tietää varmasti mitä tekee.
Toisaalta tästä rekabilaisten esikuvallisesta isän käskyjen noudattamisesta (ei pidä juoda viiniä) mieleeni tuli Jeesuksen kritiikki isien perinnäissääntöjä kohtaan. Ehkä tässä voi ajatella, että Jumalan sääntöjä ei pidä sotkea ihmisten perinnäissääntöihin (rekabilaisten isän viinisääntö vs. vielä paljon korkeammat Jumalan säännöt). Mutta niistä pitäisi pitää kiinni yhtä tiukasti kuin rekabilaiset pitivät kiinni omasta ohjeistuksestaan.
Kuuliaisuus Jumalalle on kuuliaisuutta totuudelle, hyvyydelle, kauneudelle, toimivuudelle jne. Pätee varmasti vielä nykymaailmassakin erilaisten kiistojen ja kehityskulkujen keskellä.
