Eilen töissä tuli kristinusko puheeksi lounastauolla. Oli mielenkiintoista. Todella hurja todeta, miten vieraantuneita kristinuskosta ja evankeliumista ihmiset voivat olla. Se on heille kuin uusi asia. Eräs henkilö kertoi mielenkiintoisena seikkana sen, mitä pääsiäissanoma itse asiassa meinasi. Hän oli ikäänkuin täysin ihmeissään ja sanoi, että se on todella surullinen tarina Jeesuksen kärsimyksen suhteen.
Nuori tatuoitu kaveri, meidän sairaanhoitaja kertoi ikäänkuin uteliaana mielenkiintoisen uuden asian, minkä oli juuri oppinut. Hän kertoi että veljensä käy evankelisessa seurakunnassa ("gospel church") ja veli oli hänelle kertonut, että Jumala hyväksyy ihmisen juuri sellaisena kuin hän on. Hän oli aivan ihmeissään ja ikäänkuin tavallaan valtavan helpoittunut.
Kerroin olevani kristitty ja kerroin, miten se auttaa minua mm. töissä. Siis site,n että arvostan todella kaikkia ihmisiä, seksuaalirikollisiakin, jotka ovat työkohteeni, yhtä paljon kuin itseäni. Siis kun ihmisarvo on sama kaikilla.
Sanoin, että kristinusko tekee sen minulle helpoksi/mahdolliseksi.
Heistä se oli hieno juttu.
Ehkä tuosta voi jatkaa toisella kerralla juttelua.
Vankien kanssa tulee useammkinkin esille.
