Tänään laulettiin päivätilaisuudessa 2 laulua, joista kummastakaan en pidä.
Voisin jopa sanoa niiden olevan inhokkikappaleitani, ellen tietäisi, että niin ei saa sanoa hengellisistä lauluista.
Juu. Ensimmäisen lauloi kuoro: Me teille rauhaa rauhaa rauhaa rauhaa rauhaa rauhaa...toivomme.
Me teille rauhaa rauhaa rauhaa..... Ja taas uudestaan. Me teille rauhaa... Ja välillä hebreaksi: He venu shalom shalom shalom...
Miksi se ärsyttää?
Samojen sanojen uuvuttava toistaminen. Ja laulun kaksoisviestintä: Toivotetaan rauhaa,
mutta ko. sana huudetaan sotaisalla äänellä, aivan kuin konekiväärin papatus.
Ja toinen on hoosianna.
Ai että se ottaa meikää hermoon.
Loputtomasti, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan aina samaa ja taas uudestaan.
Muistan oppikoulun aamurukouksista, kun kaikki 500 oppilasta seisoimme riveissä ala-aulassa laulamassa hoosiannaa. Joka vuosi ainakin yksi lapsi pyörtyi ja joku oksensi.
Hermoja raastava sävel ja loputtomat toistot sen saivat aikaan.
Ja tietysti pitkä pakkoseisominen hievahtamatta paikallaan.
Joo. Tiedän. Ei saa olla aina niin negatiivinen. Mutta minkäs sille voi, kun on
synkkä luonne.