Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.

[Korpima]

Tuntuu tosiaan, että toiseen ihmiseen suhtautuminen rakkaudellisesti (tai edes ystävällisesti) vaatii opettelua ja harjaantumista. Omissa asenteissa ja toiminnassa on parantamisen varaa. On kyseessä sitten perhe, työ tai muu elämä.

Arkielämänkin voi nähdä paikaksi harjoitella rakkauden ilmaisemista, teki sitten mitä vain. Samoin kunnioituksessa ja ihmisten arvostuksessa voi varmasti kehittyä. Lempeys on myös yksi samansuuntainen sana.

Miten sitten toteuttaa käytännössä? Kaipa ainakin rukoillen ja pitäen näitä asioita mielessä ja tarkastellen vuorovaikutustilanteiden jälkeen menikö yhtään oikein. Korjausliikkeitä ja uusintoja.

Helpommin silti sanottu kuin tehty: "tänään olen lempeä ja ystävällinen". Voi mennä jotenkin tai ei, tai sitten hampaat irvessä näytellen.

[pax]

Tuntuu aika kaukaiselta että pystyisi kaikkia ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia rakastamaan, se että kunnioittaa toista ihmistä on jo tosi paljon.
Ja kun suomenkieli on rakkaus sanan suhteen köyhä, pitäisikö llla joku muu ilmaisu rakkaudelle kuin tämä yksi.

[sandia]

Niin. Kun viittaan rakkauteen, tarkoitan vain ja ainostaan sitä mistä Raamattu puhuu.
En ole kokenut muunlaista rakkautta, jotenkin minulle rakkaus tarkoittaa yhtä ja vain yhtä asiaa.
Raamatun mukaan Jumala on rakkaus.
Kaikki lähtee siitä.

Olen hänen tahdostaan olemassa.
Jeesus puhui Jumalan rakkaudesta mikä oli jo ennen maailman luomista.

Itse en osaa käyttää sanaa rakkaus mihinkään muuhun riippumatta millä kielellä se on ilmaistukin.

Itse en kykene rakkauteen, mutta Jumalan rakkauden kohteena opin siitä.
Hengen hedelmä on rakkaus.....

[HelenaM]

Tuntuu aika kaukaiselta että pystyisi kaikkia ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia rakastamaan, se että kunnioittaa toista ihmistä on jo tosi paljon.
Ja kun suomenkieli on rakkaus sanan suhteen köyhä, pitäisikö llla joku muu ilmaisu rakkaudelle kuin tämä yksi.

Suomeksikin saa onneksi rakkauden eri ulottuvuuksia ilmaistua, vaikka vähän pidemmästi selittämällä. Jumala on luonut ihmiselle kyvyn rakastaa ja tällainen inhimillinen rakkaus voi saada, ja on tietenkin saanut paljon hyvää aikaan.

Jeesuksen seuraajana uskovalle avautuu kaikki jumalalliset mahdollisuudet, koko taivaallinen rikkaus, joka voi tulla todeksi enentyen, kaikissa rakkauden ulottuvuuksissa. Tämä on lyhyesti todettu, sisältää elämänkokoista asiaa

[sandia]

Joh.17: 24:ssä Jeesus sanoi rukoillessaan "... koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista"

En muista milloin tuon ensimmäistä kertaa havaitsin, mutta se oli joitakin vuosia uskoon tuloni jälkeen opiskellessani Helsingissä.
Istuin yksin pienessä yksiössäni ja tuo osui silmiini ja vakuutti minut siitä, että rakkaus ei ole ihmisestä riippuvainen, vaan rakkaus on olemassa täysin ihmisistä riippumatta, koska Jeesus oli Jumalan rakkauden kohteena jo ennen maailman perustamista.

Ajattelen, että perusturvallisuuteni muodostui tuon ja parin muun kokemukseni jälkeen.

Minulla ei sitä tiettävästi ollut ennenkuin Jumalan minulle sen antoi.

Toinen kohta mikä meni syvälle olemukseeni 21 vuotiaana oli Jesaja 43:4 :"sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan,"

Kolmas kohta mikä on olemukseni tukipilari on Ilm. 4: 11ssa: " sinä olet luonut kaikki ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa.."

Eli omassa ymmärryksessäni määrittelen rakkauden noiden totuuksien perusteella.

Kun sitä vertaa siihen, Room. 13:10 kohtaan minkä aikaisemmin tänne laitoin, "rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa",
ymmärrän kun haavoitan, halveksin, vähättelen toista ihmistä rikon täysin Jumalan vastaan ja olen ristiriidassa itseni kanssa, koskapa luotan, että tuo Jumalan rakkaus ja hyvyys on minua varten ja olemukseni perusta.

Kuka minä olen sitten millään tavalla huojuttamaan toisen ihmisen arvoa??

Ja silti teen sitä.
Siis olen syntinen.

Mutta tuohon perustuu myös työni rikollisen parissa. En kyseenalaista sydämessäni yhdenkään heidän ihmisarvoa ja näen heidät yhtä arvokkaina kuin itseni.
Sanon sen heille suoraan ryhmässä vankilassa.

Ja tiedän , että minun vastuuni on rakastaa myös jopa puolisoani samalla tavalla kuin itseäni.
Kun meidän suhteemme alku oli hyvin rosoinen ja haavoituin tosi paljon, yhä saan kiinni itseni halveksunnasta sun muusta mihin oma olemukseni kykenee.

Ehkä muut ihmiset tietävät enemmän ihmisten välisestä rakkaudesta. Minulla se rajoittuu tuohon.
Myös vanhempieni suhteen. He olivat suunnitelleet abortoida minut. Äitini kertoi minulle kun olin 25 vuotias.
Hän kertoi että Jumalan esti hänet sen tekemästä. Hän oli pakannut laukkunsa ja odotti isääni hakemaan häntä tekemään laittoman abortin.Hän purskahdi itkuun kun kertoi minulle. Äitini myös kertoi että ei mummini aina tykännyt että asuin hänen luonaan vauvana. Olin itsessäni luottanut että mummin rakkaus on aina ollut.

Muistan olleeni hieman järkyttynyt ja menin yksin rukoilemaan ja muistan ajatelleeni, että onpa hyvä, että Jumala oli joku vuosi sitä ennen kertonut että olin olemassa hänen tahdostaan.

[sandia]

Jätän keskustelun rakkaudesta tähän omasta puolestani.
Minulla ei ole oikein muuta sanottavaa.

[pax]

Xxxxx
On asioita joita ei pysty edes käsittelemään, mutta onneksi kerran KAiKKi vajavuus lakkaa ja on täydellinen RAKKAUS läsnä.

[HelenaM]

En avaa omaa elämääni julkisella nettifoorumilla, mutta yleisen tason teksti alla nousee omasta kokemuksesta.

Kun puhutaan rakkaudesta, mielestäni ei voi sivuuttaa sitä, että Jumala loi ihmiseen kyvyn rakastaa. Tämä pätee, olipa ihminen kuka tahansa, siis se, että Jumala on antanut tämän kyvyn. On luontaista, että vanhemmat rakastavat omia lapsiaan ja lapset vanhempiaan. Ja ihmiset rakastuvat toisiinsa. Sekä se, että ystävystytään ja ystävät ovat rakkaita. Tällainen kaikki on lähtöisin Jumalasta, Hänen ihmeellistä luomistyötään, hyvin arvokasta ja kaunista.

Se ei tietenkään yllätä, että ihmiset osaavat tuhota ja tehdä vääryyttä toisilleen, syntiä siis, ajatuksissa, asenteissa, sanoissa ja teoissa. Jumalan luoma ihana elämän voima kuolee ja ihminen haavoittaa ja haavoittuu, särkee ja särkyy, tuhoaa ja tuhoutuu, eri laajuudelta ja syvyydeltä yksilöstä riippuen.

Jumalan armo ja rakkaus Jeesuksessa antaa uuden, vahvan toivon. Hän antaa synnit anteeksi, puhdistaa kaikesta vääryydestä ja sitoo särkyneisyyttämme, parantaa ja hoitaa koko olemustamme.

[Korpima]

Tässä Orthospheren kirjoituksessa ("Learning to Walk in a Straight Line with a Steady and Righteous Purpose") tuli mielestäni esille hyvin ihmiselon vaikeus ja horjuvuus. Taivallus ei ole kovin suoraviivaista tyyliin "luin Raamatun ja nyt teen kaiken oikein", vaan vähän kuin heilumista suuntaan ja toiseen. Kapea polku on vaikea löytää.

Kirjoitukseni on peräisin 1600-luvun kristilliseltä mystikolta, joka sanoo, että horjuvuus on miehille ja naisille ominaista, koska heidän ajatuksiaan ja tekojaan ei pidä suorassa kurssissa vakaa luonto.  Jumala ei ole häilyvä, koska hän ajattelee ja toimii aina jumalallisen luontonsa mukaisesti.  Bruitit [engl. bruits, mikäköhän tämä on, olisiko brute eli raakalainen?] eivät ole häilyviä, koska he ajattelevat ja toimivat aina sen luonteen mukaisesti, minkälainen bruitti he sitten ovatkin.  Miehet ja naiset ovat häilyviä, koska he eivät pysy suoralla kurssilla, vaan pikemminkin liukastelevat ja kaatuvat kuin juopuneet jyrkällä ja mutaisella polulla.

Poiret selittää tämän horjuvuuden "olemuksemme olemattomuudella", jolla minä tarkoitan radikaalia määrittelemättömyyttämme.  Miehet ja naiset eivät ole jumalia tai automaatteja, vaan pikemminkin alkukantaisia olentoja, jotka ovat muuttumassa joko pyhimyksiksi tai kadotukseen tuomituiksi.   Hän sanoo, ettemme voi kulkea suoraviivaisesti, vaan pikemminkin horjumme kuin edellä mainitut juopot, koska aineelliset asiat ja itsemme vievät meidät niin helposti pois Jumalasta.  Meidän pitäisi pitää mielemme silmällä kaikkia näitä kolmea asiaa samanaikaisesti, mutta koska olemme häilyviä, meidän huomiomme nykii yhdestä toiseen.  Kiinnitämme huomiomme ensin yhteen ja sitten seuraavaan, ja Jumala, jonka pitäisi olla etusijalla, jää pian kokonaan pois kuvasta. (Suom. DeepL.com.)

Onneksi tosiaan on mahdollisuuksia parannukseen, mutta virheitäkin tulee (jatkuvasti) tehtyä. Lihallisuus on osa ihmisyyttä ja kamppailua on. Juopon horjahtelu laidasta laitaan on osuva kuva: harva on kova kilvoittelija, jonka askelet ovat aina vakaat ja Jumalan totuudet aina ensisijaisesti mielessä.

Arki ja kaikki muutkin kysymykset pitäisi osata liittää hengelliseen perspektiiviin; usein niitä käsittelee hyvin erillisinä juttuina. Hieman surkuhupaisa esimerkki: ostin ja sitten söin viikonloppuna ahnaasti kaksi pullaa kerralla, kun yksikin olisi riittänyt. Toisen olisi voinut jättää seuraavaan päivään, mutta pullanhimo voitti.

Jumalan armosta ja johdatuksesta kirjoitetaan myös:

Poiret puhuu "valoista, houkutuksista, herätyksistä ja virikkeistä", mutta minä tekisin tästä konkreettisemman vertaamalla sitä puistonvartijan merkitsemään polkuun.  Tähän hän kasaa kivikasan, tähän hän naulaa nuolen puuhun, tähän hän istuttaa kyltin, joka varoittaa, että jyrkänteen reuna on vaarassa antaa periksi.  Niiden, jotka haluavat päästä polun päähän, on totuttava näkemään ja noudattamaan puistonvartijan merkkejä; ne, jotka eivät tee niin, jättävät ne huomiotta tai ehkä tuhoavat ne.

Tulee mieleen se jokin vanha kristityn kilvoittelua kuvaava kirja (ja katsomani animaatioelokuva, Pilgrim's progress). Myös Uusi tie -lehden kolumnissa (35/2023, s. 15, "Saattaen vaihdettava", Maria Tolppila) oli pohdittu Pyhä Hengen muutoksiin valmistamista. "Esimerkiksi ennen kuin uljas prinssini saapui vihreällä Passatillaan minua noutamaan, Jumala alkoi puhutella minua uskovien ihmisten, Sanan ja sydämeni tuntojen kautta. -- Jälleen kuuluu valtava moottorien jyminä, kun meitä valmistellaan uuteen."

[sandia]

Ihmismieli todella helposti menee sinne tänne. Olen miettinyt miksi itse olen niin " harhailevat" näinä päivinä
Olin hirveän keskittynyt Jumalan sanaan vankilassa ollessani töissä. Ihminen kai lopahtaa sellaisen tilanteen jälkeen. Tarkoitan lähinnä työkaverin ilkeyttä ja miten keskityin Jumalan sanaan saadakseni viisautta vastata siihen toivon mukaan viisaasti.

[Korpima]

Seuraamaltani blogikirjoittajalta on ilmestynyt tasa-arvoa hengellisessä mielessä käsittelevä kirja By No Means Equal (William Wildblood).  Kirjan johdanto löytyy täältä, joskaan en ole hankkimassa itse kirjaa:

Kirja on kehystetty keskusteluun tasa-arvosta, joka on modernin maallisen aikakautemme pyhin lehmä, mutta tasa-arvon ideologia osoitetaan vääräksi yksilöllisyyden ja vapauden perustavanlaatuisen todellisuuden perusteella, sillä ne ovat hengellisiä ominaisuuksia ja sielun ominaispiirteitä. [...]

Tasa-arvoisuus ei ollut osa perinteisiä länsimaisia uskomuksia lukuun ottamatta ajatusta, että Jumala, yksi Isä, on luonut meidät kaikki. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olemme kaikki samanarvoisia. Perinteinen luonnollinen järjestys, ei vain lännessä vaan enemmän tai vähemmän kaikkialla maailmassa, missä sivilisaatio on kehittynyt, oli hierarkkinen, ja tämä heijastaa uskoa siihen, että elämässä on vertikaalinen ulottuvuus. Tämä merkitsee transsendenssiä, jonka kieltäminen on käytännössä määritelmä nykyaikaisuudelle, joka on ainutlaatuisessa mielikuvituksen puutteessa pelkistänyt todellisuuden näennäisyyden maailmaksi tai siihen, mitä aistit voivat käsittää, ja jättänyt huomiotta sen, että aistit suodattavat yhtä paljon kuin ne paljastavat. [...]

Uskonto ei ole demokraattinen sen enempää kuin tiede tai taide, mutta monissa tapauksissa siitä on tehty sellainen. Ymmärtäessämme väärin sen todellisen ajatuksen, että Jumala on meissä kaikissa, lankeamme siihen ansaan, että luulemme hänen olevan yhtä lailla meissä kaikissa. Vaikka se olisikin totta, hän ei ilmene yhtä lailla kaikissa meissä. Kuten kaikki harhaopit, jos sitä voi sellaiseksi kutsua, egalitaristinen ideologia ottaa osan totuudesta ja liioittelee sen merkitystä samalla kun se vähättelee totuuden muiden näkökohtien merkitystä. (Suom. DeepL.com.)

Aika vaikeaselkoiselta kuitenkin kuulostaa kirjan sisältö. Tästä tasa-arvoaiheesta voisi yrittää pohdiskella jotain yksinkertaisemmin.

Etsiskelin hieman tasa-arvosta evankelis-luterilaisen kirkon sivuilta ja sieltä löytyi ainakin "Kirkon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspalkinto". Voi olla, että jossakin olen ehkä lukenut jonkinlaisen maininnan, että kirkko olisi sitoutunut tasa-arvoon tjsp.

Onko sitten tässäkin menty metsään, kun seurataan maailmaa ja sen ideologisia (kirjan mukaan ilmeisesti kommunistisia) virtauksia?

[sandia]

Luin yllä olevan viestin eilen ennen nukkumaan menoani. Tai se taisi olla jo tätä päivää, oltiin ystävien kanssa taas konsertissa ja sitä ennen syömässä heidän luonaan. Yksi ajatus tuli heti mieleen, mutta en kirjoittanut sitä enää niin myöhään. Tai aikaisin.

Raamattu opettaa: "kunnioittakaa kaikkia".

Ja paljon muista vastaavanlaisia ilmauksia.

Eikö tuo sisällä kaiken ns. tasa-arvon? Eli miksi sitten enää tarvitaan pohtia ns. tasa-arvoa?

[Korpima]

Niin, ja onhan kristillisessä mielessä hyvin selvää, että Jumala ja ihminen nimenomaisesti eivät ole "tasa-arvoisia." Tai vaikkapa minä ja enkeli, joka toisi Jumalalta viestiä (jos näin sattuisi käymään, vastustelusta voisi mennä näkö tai puhekyky, muistaakseni jotenkin näin). Tai minä ja apostoli. Tai kristillisessä avioliitossa mies ja nainen.

Siis tasa-arvoisia siinä mielessä että heillä olisi samat oikeudet ja velvollisuudet ja vastuut ja roolit ja osaaminen. En esimerkiksi osaa teologiaa yhtä hyvin kuin Paavali tai teologian maisteri tai muu osaaja.

On hyvä että laumalla on kaitsijansa, joka osaa ja jolla on vastuunsa, peruslammas saa olla peruslammas. Ei siinäkään ole tasa-arvoa, erilaisuus on erilaisuutta ja hierarkiat hierarkioita. Hengelliset hierarkiat ovat vielä suuremmat, Saatana ei ole tasa-arvoinen Jumalan kanssa.

Ihmisten tapauksessa kaikki ovat niin erilaisia, että kaikki eivät myöskään ole samanlaisia tai vaihdettavissa keskenään, vaan erilaisia luomuksia (pituus, persoonallisuus, älykkyys jne.).

Nuo em. kirjan johdannossa esille nostetut yksilöllisyyden ja vapauden voisin yrittää ymmärtää siten, että kaikki sielut ovat ominaisuuksiltaan, prioriteeteiltaan ja tavoitteiltaan erilaisia. Voimme vapaasti etsiä Jumalan tahtoa (jos uskomme) ja myötävaikuttaa maailmaan. "Tasa-arvo" vaikuttaa tässä suhteessa kuin pakkopaidalta, johon kaikki pitäisi ideologisesti ahtaa, vaikka Jumala on juuri luonut suurta erilaisuutta ja vaihtelua luomakuntaan.

[sandia]

Tietenkään en vertaa itseäni Jumalaan enkä myös enkeleihin.
En edes ymmärrä Jumalaa tai hänen luomiaan enkeleitä.

Mutta en todellakaan näe tasa-arvo -keskustelua validina sen perusteella että ihminen on ihminen ja sen takia täysin samanarvoinen kuin kuka tahansa ihminen
Tietty jotkut roolit edellyttävät johtajuuden tunnustamista, mutta minusta se ei ole sama kuin ihmisen samanarvoisuus/eriarvoisuus. Tällä perusteella ajattelen mm. siten, että kunnioitan tiettyjä rooleja. Raamattukin neuvoo kunnioittamaan johtajia. Mutta se ei mitenkään merkitse sitä, jossain johtoasemassa olisi suurempiarvoinnen ihmisenä kuin kuka tahansa ihminen.

Eli pitää yrittää ymmärtää ja lukea lisää tuota tasa-arvokirjoitusta. Mutta en usko, että lähtisin edes keskustelemaan jonkun kanssa tuosta premissistä. En tietenkään tarkoita tätä pohdintaamme foorumilla!

Saattaa olla, että mainitsemasi blokirjoittaja sanoo samaa johdannossaan kun kirjoittaa :

The book is framed in the context of a discussion on equality, that most sacred of cows of our modern secular age, but the ideology of equality is shown to be false by the fundamental reality of individuality and freedom which are spiritual qualities and the defining characteristics of the soul.

Jostain syystä hänen kirjoituksensa on hieman vaikeaselkoista.

[Korpima]

Samanarvoisuudesta ja tasa-arvoisuudesta tulee mieleen myös Jeesuksen kommentti Johannes Kastajasta:

»Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän. (https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/MAT.11)

Tässäkään kaikki eivät ole tasa-arvoisia. En mitenkään sanoisi, että olisin itse "tasa-arvoinen" jonkun Raamatun suurmiehen tai vaikkapa jonkun historiallisen pyhimyskilvoittelijan kanssa. Erot ymmärryksessä, uskossa jne. ovat varmasti suurta luokkaa.

Vähän kuin fuksi ei ole tasa-arvoinen professorin kanssa.