Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.

[Korpima]

Eli olisi ehkä parempi julistaa evankeliumia selvästi ilman sitä, että lähtee nostamaan jotain tiettyä syntiä yleisessä keskustelussa esille. Tai sitten ainakin opettaa muistakin synneistä yhtä selvästi.

Niin, itsellänikin on tullut (no, kerran) vastaan se, että kristityistä lähinnä tiedetään/pannaan merkille se, että he ovat homokielteisiä. Se siis on kristityn merkittävin piirre ainakin joidenkuiden mielenmaisemassa.

Carlton mainitsi epätoivon synniksi. Itse näen sen tunnetilaksi, surun äärimuodoksi. En sinänsä näe sitä syntinä.

Nämä syntilistat ja muut ovat aika mielenkiintoisia, mutten heti muista edes niitä klassisia seitsemää kuolemansyntiä. (Tarkistin, löytyvät vaikka täältä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Seitsem%C3%A4n_kuolemansynti%C3%A4)

Tänään Charltonilla on jatkokirjoitus synneistä otsikoituna "Sins are Not finite and discrete - therefore they are un-countably numerous". Jo otsikko tiivistää hänen näkemyksensä, suomennettuna jotenkin tyyliin "Synnit eivät ole rajallisia ja erillisiä - siksi niitä on lukematon määrä."

Mutta tämä on väärin, sillä synnit ovat todellisuudessa seurausta meidän ja tämän maailman luonnosta. Ne ovat se aste, jolla poikkeamme täydellisestä sopusoinnusta Jumalan luovan tarkoituksen kanssa.

Tämä poikkeama, tämä epäonnistuminen rakkauden mukaan elämisessä, ei johdu X:stä määrästä erityisiä tekoja, vaan siitä, että jokaisella ihmisellä on (enemmän tai vähemmän) väärä suuntautuminen, väärät motiivit, väärät tyydytyksen kohteet jne.

Synti on seurauksellinen kokonaisuus jumalallisuudesta poikkeavasta väärässä olemisesta ja väärään menemisestä. (Suom. DeepL.com.)

Charlton myös luettelee esimerkiksi seuraavat: "pahansuopuus, pelko, epärehellisyys, katkeruus, himo, epätoivo" synneiksi, joihin jokainen syyllistyy joka päivä. Tosiaan en nyt sitten muista, miten hän esimerkiksi ymmärtää pelon synniksi, eikä vain sinänsä neutraaliksi tunnetilaksi.

[sandia]

Charlton myös luettelee esimerkiksi seuraavat: "pahansuopuus, pelko, epärehellisyys, katkeruus, himo, epätoivo" synneiksi, joihin jokainen syyllistyy joka päivä. Tosiaan en nyt sitten muista, miten hän esimerkiksi ymmärtää pelon synniksi, eikä vain sinänsä neutraaliksi tunnetilaksi.

Pahansuopuus on minunkin mielestäni synti, Raamatussahan on vastaavanlaisia listoja. Lähinnä Paavalin kirjoittamana.
Eli siis meidän ajattelumaailmamme on syntinen ja sieltä lähtee paljon erilaisia juttuja.
Jeesuskin listasi itse asiassa samalla tavalla asioita mitkä saastuttavat ihmisen. Hän listaa myös termin "pahat ajatukset" sellaiseksi mikä saastuttaa ihmisen.
Siihen sisältynee melko paljon...erilaisia pahoja ajatuksia.

Katkeruus on melko paha mielen tila. Muistan joskus murrosikäisenä olleeni katkera. Koin se siten, että koin itseni voimattomaksi, kateelliseksi ja minua raivostutti, että muilla on jotain mitä minulle ei ollut.

Tietty pelko ja epätoivo ovat seurausta epäuskosta, mikä sinänsä lienee synti tai siis epäusko edustaa syntisen ihmisen ajattelua.

Mutta Jumala ei Raamatussa tuomitse pelkoa, vaan puhuu lohduttavasti ihmiselle joka pelkää ja sanoo "älä pelkää"

[sandia]

Vuorisaarna on mielestäni todella opettava ja informaatiivinen. Jeesus siinä mielestäni kuvaa ihmismielen, siis sen millä ihminen ajattelumaailmansa täyttää.
Jeesus tuntee ihmisen todella hyvin, läpikotaisin.
Ajattelumaailmamme perusperiaate lienee se, että mun pitää pärjätä itse ja saada tarpeeni tyydytetyiksi ja siihen sitten käytetään kaikki ajateltavissa olevat konstit. Minusta tuo ilmaisee ihmiskuvaa minkä Jeesus itse asiassa luo. Ja se kaikkinensa on syntinen lähtökohta ja se asuu meissä tiukassa.

[Korpima]

Bruce Charlton, jonka ajattelua (välillä mielenkiintoista, välillä vähän epäilyttävääkin) olen täällä välillä linkitellyt, tekee tänään blogikirjoituksessaan ("The spiritual problem of traditional "high volume" (H-V) religion - and what should replace it") erottelun "suuren määrän uskonnon" ja "matalan määrän uskonnon" välillä.

Suuren määrän uskonnolla hän viittaa siihen, että uskovalla on paljon opeteltavaa, osallistuttavaa, tekemistä ja tärkeää on kuuliaisuus (vaikkei ymmärtäisikään kaikkea). Matalan määrän uskonnolla hän viittaa siihen, että ymmärtää uskonnon keskeisen sisällön syvällisesti ja on pohtinut sitä läpikotaisesti.

Jos uskonnon halutaan olevan aidosti, hengellisesti, erilainen kuin valtavirran materialismi, siitä on tultava henkilökohtainen, sisäisesti motivoitunut ja aktiivinen.

Tämä tarkoittaa, että ihmisen uskonnon on oltava ymmärretty.
[...]
Sen tilalle tarvitaan matalan määrän uskontoa (L-V), jossa kaikkia näkökohtia on pohdittu yksitellen ja harkiten, jotta niiden pätevyys, johdonmukaisuus ja tärkeys ymmärrettäisiin.(Suom. DeepL.com)

Onhan kristinuskon sisällössäkin valtavasti pohdittavaa ja sisäistettävää. Mietin, että yksin Paavalin pitkien luetteloiden sisällössä kilvoittelussa on tekemistä - tai edes "yksinkertaisessa" rakkaudessa Jumalaan ja lähimmäiseen.

Tuossa "korkean määrän" uskonnossa on ehkä se hyvä puoli, että asioita voi oppia ja sisäistää ikään kuin osmoosin kautta - kuin kylpeä uskonnossa tai Raamatussa. Ja onhan "uskonnollinen tekeminen" varmasti parempaa kuin monet maailman tarjoamat tekemiset ("pysymme poissa pahanteosta", hyviä tekoja). Vastustuskykyä maailmaa vastaan kuitenkin tarvitaan. Hyvä jos kristinuskon perusasiat ja hengellinen maailmankuva on hyvin hallussa.

Mietin myös, että onko älyllisesti suuntautuneelle ihmiselle kuten Charltonille tämä pohdintapuoli tärkeää. Kun taas keskiverrommalle ihmiselle saattaa olla tärkeämpää vaikkapa seurakunnan sosiaaliset suhteet ja yhteisöllisyys. Ihmisiä on kovin erilaisia ja uskossa pysyminen maailman puristuksessa ja ymmärtäminen voi tapahtua eri tavoilla.

Viime aikoina oli esillä uutinen, jonka mukaan papeillekaan jumalanpalveluselämä ei ollut enää niin tärkeää kuin joskus (uutinen):

Kyllä meillä myös suomalaisten keskuudessa ja kirkon jäsenten keskuudessa vähenee ajatukset siitä, että kirkon tulisi olla julistava ja opettava. Sitä vastoin se ajatus lisääntyy, että kirkon tulisi olla ensisijassa kärsivän rinnalla kulkeva, Tervo-Niemelä sanoo.

Ehkä tässä kysymyksessä siis Charlton on ajan hermolla. Ydinasiat kannattaa pyrkiä sisäistämään kunnolla "omatoimisesti pohtimalla" (varmasti Pyhä Henki voi auttaa), kun niitä ei välttämättä löydä pian edes kirkosta.

Minusta kyllä kirkon sanomassa on erittäin tärkeää oppi ja hengellinen perspektiivi todellisuuteen ja pelastus, koska sitähän ei todellakaan muualta löydä. Vaikka voi olla, että sen merkitys pitää itse pohtimalla syvällisesti sisäistää nykyaikana - tai ainakin se voi auttaa. Hengelliset asiat ovat usein näkymättömiä tai abstrakteja, eli eivät aina ihan helppoja ymmärtää tai yhdistää arkeen. Ja kertaushan on opintojen äiti.

[sandia]

Olen samaa mielta viimeisen kappaleen johtopaatostesi kanssa. Tulee  elavasti mieleen Efesolaiskirjeen 2. luvun  alku: Jumala on elavaksi tehnyt  teidat  jotka  olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne."

Se on aika iso asia

[sandia]

Naputtelin viestin miehen kännykällä ja yritti tulkita kaikki englannin sanoiksi. Tuli paljon kirjoitusvirheitä. Nyt toimii oma kännykkä

[sandia]

Luin nyt Charltonin artikkelin. Ihan hyvä pointti siinä on.

Tässä hänen päätelmänsä:

By my understanding; in a totalitarian world of universal institution (including church) corruption; Men are now called-upon to be less passively obedient to institutions, including church institutions (which are, anyway, all net-corrupted); and instead required to take individual responsibility for their religion.

If it is to be truly, spiritually, distinct from the mainstream materialism; Religion must become personal, inwardly-motivated, and active.

This means that a Man's religion Must Be understood.

Minusta hänen ajattelunsa on raamatullista.
Ei voi mennä kovin kauaa virran mukana, koska  se usein kiinni tietyssä ajassa, paikassa, sosiaalisessa viitekehyksessä, ja se ei tule kestämään uusia haasteita..

Siksi on todella suotavaa osata seisoa yksin oman uskonsa puolesta.

Hän ehkä tarkasteli asiaa noin 20 astetta eri kulmasta, mutta sillä mitä hän kirjoitti on laajempi sovellusarvo.

Eli ns. high volume kristillisyys on hävinnyt suurelta osin länsimaista. Tosin USAn Bible beltissä se elää vielä melko voimakkaasti, mutta olen ajatellut, että siinäkin voi olla mukana tuota sovinnaisuutta ja on ehkä ajan kysymys että se jää historiaan kulttuuri-ilmiönä.

Totesin juuri, että itse jouduin konfliktiin tuon teeman ympärillä, kun muutin USAhan. Nimittäin täällä ei ole sen merkkistä kristillisyyttä olemassakaan mihin minä olin tottunut Suomessa sen viitekehyksissä uskoon tulleena.
Siis ei täällä ole luterilaisia herätyskristittyjä.

Olin ihan yksin.
Kiitos Korpiman viestin, näin tuon asia hyvin selvästi nyt.
Selvitin kyllä asian itselleni, mutta siinä meni kymmeniä vuosia.

Eli en usko, että tämä teema on relevantti vain aivotyypeille, vaan ihan jokaiselle. Jos ihminen ei seiso yksin oman uskonsa varassa tai tietty Jeesuksen varassa, vaan perustaa uskonsa jonkin yhteisön normeihin, saattaa olla, että se ei tule kestämään, varsinkaan jälkikristillisesssä länsimaisessa kulttuurissa.

Facebook on täynnä ihmisten lähes epätoivoista yritystä löytää itselleen raja-aitoja, joiden olemassaolo ennen toi turvallisuutta ja mielekkyyttä. Esimerkiksi Räsäsen oikeustapaus mielestäni selittyy tällä ilmiöllä.
Räsäsestä on tullut uskonsankari koska oikeus sattui päättämään asian hänen hyväkseen.
Se tuo hetkeksi turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta......

[Opo]

Jouluun aikaa enää vajaa neljä viikkoa. Kuukauden päästä vietämme Viattomien lasten päivää ja nautimme kasvavasta valon määrästä. Hyvää Adventtiaikaa!

[sandia]

Juu kiva kuunnella autoradiosta joululauluja. Ovat soineet täällä jo reilun viikon.

Mietin vielä tuota Korpiman linkkiä.
Se toi mieleen kylväjävertauksen. Jeesus puhui kalliolle tippuneista siemenistä, Ne olivat ihmisiä, jotka innolla ottivat sanan vastaan, mutta heillä ei ollut juurta itsessään ja usko ei kestänyt ulkotulevia paineita...vähän omin sanoin kuvattuna.

Mutta minusta tuo kuvaa juuri samaa. Multaan heitetyt siemenet kehittivät sen verran vahvan juuren mullan alle, että se kesti.

[Korpima]

Uskonjuuria pitäisi kasvattaa parhaansa mukaan. 

Tuli tosin tuosta Charltonin linkistä/näkemyksestä vielä mieleeni, että kuinka korruptoitunut kirkko nykyään onkaan? Miten tätä voisi arvioida tai huomioida? Ja maailma instituutioineen varmaan on enemmän tai vähemmän korruptoitunut, vaikka varmaan sekin on huonontunut.

Kirkkojahan on monenlaisia ja muistikuvieni mukaan ei meno esimerkiksi keskiajalla ollut välttämättä aina hyvää (paaveja esimerkiksi oli kaikenlaisia).

[pax]

Kari Valkonen Tv7:lla puhui unissasaarnaajista. Erikoinen juttu se on joka tapauksessa.

[Korpima]

Itsekin katselin samaa TV7:n ohjelmaa. Mielenkiintoista, eikä vaikuttanut huijaukselta.

Puhalla Jumalan tuuli: Horrossaarnaajat Suomen kansaa herättämässä
Horrossaarnaajien toiminnan alku 1770-luvulla. Toiminnan laajuus yllättää ja kestää kriittisen tarkastelun. ( Jakso: 13 )
https://www.tv7.fi/arkki/puhalla-jumalan-tuuli/horrossaarnaajat-suomen-kansaa-herattamassa_p92364/

[pax]

Saarnat oli lähinnä parannusssaarnoja.

Nuo menneitten aikojen herätykset Suomessa ovatkin olleet voimakkaasti synnintunnon herätyksiä. Nykyään ei kyllä kuule kenenkään puhuvan synnintunnosta esim uskoontuloon yhteydessä.

[Korpima]

Tuohon Charltonin juttuun liittyen luin vielä noin kuukauden takaista Uusi tie -lehden pääkirjoitusta "Tulevaisuuden kristityt ovat entistä sitoutuneempia", jonka Santeri Marjokorpi päättää näin:

Tulevaisuuden kristinusko on nykyistä köyhempi, yksinkertaisempi ja hengellisempi. Ehkä se palaa silloin enemmän alkutilaan, jossa sillä ei ollut voimaa ja valtaa, mutta jossa sen sanoma kuitenkin mullisti ihmisten elämän, antoi toivon ja merkityksen. Tällöin se voi löytää uudenlaisen uskottavuuden tarjotessaan ihmisille sellaista, mitä he eivät mistään muualta löydä. (Uusi tie 40/2023, s. 3.)

Tuo kohta "yksinkertaisempi" voi ehkä tarkoittaa jotain hieman samansuuntaista kuin Charltonin "matalan volyymin" uskonto.

[pax]

Viides käsky, älä tapa. Koskeeko tämä kaikkia ihmisiä kaikkialla kaikissa olosuhteissa.
Nyt uskovat rukoilevat että Hamasin hemmot tapetaan, onko raamatullista?